Vegaaniset 68-vuotiskekkerit

Tammikuun 2016 Vegaanihaasteeseen osallistunut Katleena Kortesuo on bloggaaja, tietokirjailija ja viikinkimiekkailija.

Haaste sai Kortesuon kokeilemaan vegaanisten ruokien esittelyä sukujuhlissa. Lue bloggauksesta Kortesuon ideat, sekasyöjäraadin arvio vegaanisista cocktailpaloista ja lähde kehittelemään omia reseptejäsi!


Juhlimme viikonloppuna isäni synttäreitä perheen kesken. Isäni — ammatiltaan lääkäri — tykkää kasvisruuista ja välttelee punaista lihaa, joten ehdotin hänelle, että väkertäisin tarjoilut vegaanihaasteen hengessä.

Synttärisankari oli ilman muuta valmis kokeiluun. Muu perhe suhtautui vegaanijuhliin penseästi, mutta synttärisankarin vuoksi kaikki alistuivat kohtaloonsa pitkin hampain, lysähtänein hartioin, epätoivoisin ilmein ja mitä niitä nyt on.

Päätin rakentaa tarjoilut niin, että pöydässä olisi sekä tuttuja suosikkeja että uusia makuja kokeiltavaksi. Helpoin tapa toteutukselle oli cocktailpalat. Silloin kaikki makuannokset ovat pieniä: pöytään pystyy kattamaan runsaasti valinnanvaraa ja ennakkoluuloisinkin uskaltaa kokeilla yhtä suupalaa.

Lopputulos oli helkutin onnistunut. Kaikki saivat vatsansa täyteen, ja aikuiset löysivät uusia suosikkeja. Lapset pitäytyivät lähinnä vanhoissa herkuissaan, mutta suostuivat sentään maistamaan outouksiakin.

No mitä kummaa pöydässä sitten oli ja miten siihen suhtauduttiin?

Potkivat kasviskolmiot

Silppusin kasaan kaalia, porkkanaa, purjoa, suippopaprikaa, valkosipulia ja jalapenoja. Maustoin satsin oliiviöljyllä, Herbamarella ja makealla chilikastikkeella ja kuullotin sen mikrossa. Käärin rojut filotaikinaan ja pistin uuniin.

Lopputulos sai täydet pisteet kaikilta niiltä, jotka tykkäävät tulisesta.

Omasta mielestäni lopputulos oli aivan kamala. En pystynyt syömään edes yhtä suupalaa, kun silmät jo alkoivat vuotaa. Hirveä tapa kiduttaa läheisiä.

Tsatsikia ja ruisnappeja

Tein vegaanisen version tsatsikista käyttämällä soijajugurttia. Soijajugurtin koostumus on hieman notkeampaa kuin tavallisen turkkilaisen jugurtin, joten kurkut kannattaa valuttaa kunnolla ja niiden osuus täytyy jättää isommaksi kuin tavallisessa tsatsikissa.

Lapset lätkivät tsatsikin ruisnappien päälle, koska lasten osallistaminen keittiötyöhön on tärkeää ja koska perheen kesken vietetty aika sosiaalistaa lapsia. Ja koska minua ei kiinnostanut tehdä kaikkea itse.

Lopputulos oli raadin mielestä 45. Yksi innostui antamaan jopa viitosen “koska valkosipuli”, mutta synttärisankari antoi arviokseen kolmosen.

Helppo ja varma: avokadopatongit

Pelasin varman päälle ja tein avokadopatonkeja. Ne ovat koko perheen yhteinen herkku: alimmaksi tuore patonginsiivu, päälle avokadokökköjä ja pinnalle Herbamarea.

Lopputulos oli juuri sitä mitä odotinkin. Raati antoi täydet viisi pistettä, joskin yksi lipesi rintamasta ja antoi nelosen. Pidämme hänelle puhuttelun myöhemmin.

Tomaattisalsaa potkulla ja ilman

Toinen varma herkku oli tomaattisalsa. Tein siitä kaksi eri tulisuusversiota, joten siitä oli helppo repiä 55 pistettä. Ainoa tyytymätön oli seurueen tomaattiallergikko, joka antoi katkeruuttaan salsalle vain yhden pisteen.

Kahden sortin cocktailtikut

Nikkaroimme pöytään myös cocktailtikkuja. Alimmaksi paahdoin oliiviöljyssä tummaa Reissumiestä kuutioina, ja päälle tuli puolikas kirsikkatomaatti. Joihinkin tikkuihin laitoimme tulista tomaattipestoa ja toisiin makeaa chilikastiketta.

Lapsityövoima tökki tikut paikoilleen, ja minä onnittelin itseäni hyvästä päätöksestä tehdä perheeseen orjia vuosina 2005 ja 2007.

Tikut saivat arvosanoikseen nelosta ja viitosta, joskin kaikki arvaavat, kuinka tomaattiallergikko suhtautui tikkuihin. Poistimme hänen antamansa numeron tilastoista, koska arviomme mukaan numero oli vääristelevä ja konfliktihakuinen.

Yrttiruisnapit

Valmistin ruisnappien päälle yrttilevitettä, koska se on laiskan emännän valinta. Pistin silppuriin paketin pehmeää tofua, lorauksen oliiviöljyä, kourallisen tuoretta persiljaa, pari valkosipulinkynttä, ripauksen Herbamarea sekä basilikaruukusta sen, mitä pakkaselta oli säästynyt. Sitten hurruuttelin menemään, kunnes seos oli tasaista ja näytti Hulkin sisälmyksiltä.

Raati antoi yrttilevitteelle keskinkertaiset pisteet. Kolmosia ja nelosia tuli tasaisesti. Yksi raatilainen antoi levitteelle täyden viitosen ja kahmi yrttinapit omalle lautaselleen. Tilanteesta seurasi lievää mutta hallittua väkivaltaa, joka päätyi yrttinappien tasaisempaan jakautumiseen.

Kasvispiirakka

Tein vegaanisen kasvispiirakan lähinnä siitä, mitä pakastimesta löytyi. Otin tavallisen maidottoman ja munattoman valmistaikinan sulamaan. Pistin mikrokulhoon pakasteherneitä, hernerouhetta, porkkana-kukkakaali-parsakaalisekoitusta, tuoretta paloiteltua tomaattia, Herbamarea ja valkosipulia.

Heitin päälle desin oliiviöljyä, purkin kauramaitoa ja lorauksen vettä. Eikun anteeksi, en heittänyt vaan pirskottelin. Niin kuuluu sanoa laadukkaissa kokkiblogeissa.

Laitoin massan mikroon useammaksi minuutiksi, sekoitin välillä ja mikrotin taas. Täyte tiivistyi kivasti, joten se oli valmista heitettäväksi taikinan päälle.

Paistoin piirakkaa taikinapakkauksen ohjeen mukaan ja lopuksi paloittelin sen cocktailpaloiksi.

Kasvispiirakka sai raadilta samanlaiset hymisevät semikehut kuin yrttinapitkin. Kolmosta ja nelosta tuli tasaisesti, mutta minä ja siskoni annoimme piirakalle täyden viitosen, koska olimme oikeassa ja muut väärässä.

Tapenadekeksit

Tapenade on siis oliivitahnaa. Vanhana kotikeijuna tein sen tietenkin itse, kimaltavan sädekehäni valossa.

Otin ensin purkillisen vihreitä kivettömiä oliiveja ja valutin niistä nesteen pois siivilässä. Laitoin oliivit tehosekoittimeen, surautin ne soseeksi, lisäsin ruokalusikallisen kapriksia, pitkän lorauksen oliiviöljyä sekä hieman mustapippuria. Jatkoin suristamista, kunnes mies tuli katsomaan, mitä keittiössä oikein tapahtuu.

Tapenade oli synttärisankarin vahva suosikki. Muu raati jakautui sen mukaan, pitääkö oliiveista vai ei. Poistin tilastoista kaikki typerien oliivinvihaajien arvosanat, joten lopputulos oli täydet 55.

Kauppa on hyvä kokki

Laiskana perheenäitinä kävin hakemassa kaupasta valmistavaraa: nachot, pähkinäkuutiot ja hummus tulivat suoraan marketista. Niitä emme edes arvioineet, koska minulle olisi kuitenkin tullut paha mieli kaupan ylivoimaisesta suorituksesta.

Hummus oli yhdelle raatilaiselle täysin uusi tuttavuus, ja suhde kuumeni välittömästi syväksi ihastukseksi. Hämeenlinnan kauppojen kannattaa ensi viikolla tuplata hummustilauksensa.

Kokonaisarvosana?

Koko perhe myönsi, että jos he eivät olisi tienneet etukäteen juhlapöydän vegaaniudesta, he eivät olisi pistäneet sitä edes merkille. Tarjoilut olivat suunmukaisia, ja eri makuja oli kiinnostavaa testailla.

Entä oliko tarjoiluja vaikea tehdä? Oliko reseptejä vaikea löytää? Näin tammikuuvegaanina sanoisin, että kokonaisuus oli helppo tofunakki. Keksin reseptit päästäni, mutta olisi niitä löytänyt googlaamalla vaikka kuinka. Kaikki tarjoilut vaativat lähinnä pilkkomista ja soseuttamista. Taikinat olivat valmiita pakastetaikinoita. Rimani oli niin matalalla, että sen yli olisi päässyt koulutettu kastematokin.


Tänä aamuna esikoinen kurkkasi jääkaappiin: “Onko sitä yrttitofutahnaa vielä jossain?”

Omalle lautaselleni otin liian tulisen kasviskolmion, tsatsikinappeja, kasvispiirakkaa, avokadoleipää, pari tapenadekeksiä, yrttinapin sekä tomaattitikkuja. Myös huono valokuvaustaitoni tunki lautaselle mukaan.

Juhlapöytä näytti aika muhkealta. Kuvassa on myös viinin- ja mehunmaistelun jäänteet. Viinit tunnistettiin uuden maailman sekoiteviineiksi ja mehut ananas-porkkanaksi ja persikka-appelsiiniksi.