Kampanjan suojelijat

Ennen vegaaniksi ryhtymistä olin ollut kasvissyöjä noin 15 vuotta. Käytin uskollisesti maitotuotteita kasvisruokavaliossani, koska elin siinä uskossa, että ihminen tarvitsee luustoa varten lehmänmaitoa. Vuonna 2013 eräs ystäväni sanoi, että minun pitäisi alkaa vegaaniksi. En koskaan unohda miten varma olin, etten sellaiseksi koskaan ryhdy, koska tarvitsin maitoa todella paljon.

Huomaamattani maitotuotteiden käyttö väheni kuitenkin radikaalisti. Siinä missä aikaisemmin olin käyttänyt maitoa 2–4 litraa viikossa, vuonna 2015 olin koko vuoden aikana juonut sitä vain noin pari litraa. Raejuusto ei tuntunut enää olevan herkkua ja juustoista käyttöni alkoi rajoittumaan pelkkään vuohenjuustoon. Kokonaisen vuoden aikana en ostanut yhtäkään litraa jäätelöä, vaikka se oli aikaisemmin pakollinen herkku.

Aloin harkitsemaan uudestaan sitä, olivatko maitotuotteet minulle enää tarpeellisia, sillä huomasin, että kehoni ei enää pyytänyt niitä. Vuoden 2015 loppupuolella kuulin Vegaanihaasteesta ja aloin harkita, voisinko elää ilman vuohenjuustoa sittenkin? Olin tutustunut maidontuotantoon, ja mitä enemmän sain tietää siellä tapahtuvista asioista, sitä surullisemmaksi muuttui se fakta, että kasvissyöjänä tuin väkivaltaa eläimiä kohtaan.

Päätin ottaa vegaanihaasteen vastaan ja olla vuoden 2016 vegaanina. Vuosi on vierähtänyt hurjan nopeasti ja päätin pysyä vegaanina myös vuoden 2017.

Ennen vegaaniksi ryhtymistä olin ollut kasvissyöjä noin 15 vuotta. Käytin uskollisesti maitotuotteita kasvisruokavaliossani, koska elin siinä uskossa, että ihminen tarvitsee luustoa varten lehmänmaitoa. Vuonna 2013 eräs ystäväni sanoi, että minun pitäisi alkaa vegaaniksi. En koskaan unohda miten varma olin, etten sellaiseksi koskaan ryhdy, koska tarvitsin maitoa todella paljon.

Huomaamattani maitotuotteiden käyttö väheni kuitenkin radikaalisti. Siinä missä aikaisemmin olin käyttänyt maitoa 2–4 litraa viikossa, vuonna 2015 olin koko vuoden aikana juonut sitä vain noin pari litraa. Raejuusto ei tuntunut enää olevan herkkua ja juustoista käyttöni alkoi rajoittumaan pelkkään vuohenjuustoon. Kokonaisen vuoden aikana en ostanut yhtäkään litraa jäätelöä, vaikka se oli aikaisemmin pakollinen herkku.

Aloin harkitsemaan uudestaan sitä, olivatko maitotuotteet minulle enää tarpeellisia, sillä huomasin, että kehoni ei enää pyytänyt niitä. Vuoden 2015 loppupuolella kuulin Vegaanihaasteesta ja aloin harkita, voisinko elää ilman vuohenjuustoa sittenkin? Olin tutustunut maidontuotantoon, ja mitä enemmän sain tietää siellä tapahtuvista asioista, sitä surullisemmaksi muuttui se fakta, että kasvissyöjänä tuin väkivaltaa eläimiä kohtaan.

Päätin ottaa vegaanihaasteen vastaan ja olla vuoden 2016 vegaanina. Vuosi on vierähtänyt hurjan nopeasti ja päätin pysyä vegaanina myös vuoden 2017.

En ole 15 vuoteen löytänyt syytä syödä toisen eläinlajin lihaa. Nyt en osaa perustella itselleni, miksi jatkaisin toisen eläinlajin maidon käyttöä, kun kaupoissamme on hurjan iso valikoima erimakuisia kasvismaitoja, -juustoja ja jäätelöitä!

En pysty millään tasolla sanomaan, että vegaanius olisi huono vaihtoehto keholle tai ettei urheilija pärjää vegaaniruokavaliolla. Mittautan veriarvot säännöllisesti ja puutostiloja ei ole ollut 16 vuoteen. Ollessani kasvissyöjä tein ensimmäisen maailmanennätykseni juoksussa ja ollessani vegaanina juoksin pisimmän ultramatkani 165km Kuusamon upeissa maisemissa. Täten todistan, että vegaanius ei ole esteenä edes rankoissa urheilusuorituksissa.

Suosittelen kaikille kokeilemaan 30 päivän ajan puhtaasti vegaanista ruokavaliota ja ymmärtämään, kuinka paljon yksilön valinta vaikuttaa. Nykypäivänä saat hurjan paljon tietoa ja reseptejä tueksesi. Koko Sinun matkasi ajan vegaanina tulet löytämään tietoa esim Vegaaniliiton sivuilta tai liittymällä aihetta käsitteleviin ryhmiin sosiaalisessa mediassa.

Uskalla avata itsellesi uusi maailma!

ultrajuoksija, kampanjan suojelija
Marianna Zaikova

Olen ollut koko aikuisikäni ajan tietoinen liha- ja maidontuotantoon liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Monien muiden kuluttajien tapaan päädyin kuitenkin ohittamaan nuo ajatukset mielessäni. Nykyinen elintarviketuotanto mahdollistaa sen, ettei ruokakaupan kylmähyllystä löytyvän tuotteen valmistusprosessi kosketa tavallista kuluttajaa millään muotoa.

Harrastan säännöllistä voimaharjoittelua, ja vuosien ajan uskoin, että toimivan treeniohjelman kulmakivi on oikein laadittu proteiinipainotteinen ruokaohjelma eläinperäisine tuotteineen. En kyseenalaistanut opittua, vaan noudatin hyvin perinteistä treeniruokavaliota.

Tunsin kaiken aikaa, että se mitä söin, ei sopinut minulle lainkaan. Ihoni oli kalpea, kärsin pahasta aknesta ja minulla oli jatkuvasti suolistotulehduksen oireita. En halunnut myöntää sitä itselleni, mutta syvällä sisimmässäni tiesin, että ruokavalioni myrkyttää kehoani.

Olen ollut koko aikuisikäni ajan tietoinen liha- ja maidontuotantoon liittyvistä eettisistä kysymyksistä. Monien muiden kuluttajien tapaan päädyin kuitenkin ohittamaan nuo ajatukset mielessäni. Nykyinen elintarviketuotanto mahdollistaa sen, ettei ruokakaupan kylmähyllystä löytyvän tuotteen valmistusprosessi kosketa tavallista kuluttajaa millään muotoa.

Harrastan säännöllistä voimaharjoittelua, ja vuosien ajan uskoin, että toimivan treeniohjelman kulmakivi on oikein laadittu proteiinipainotteinen ruokaohjelma eläinperäisine tuotteineen. En kyseenalaistanut opittua, vaan noudatin hyvin perinteistä treeniruokavaliota.

Tunsin kaiken aikaa, että se mitä söin, ei sopinut minulle lainkaan. Ihoni oli kalpea, kärsin pahasta aknesta ja minulla oli jatkuvasti suolistotulehduksen oireita. En halunnut myöntää sitä itselleni, mutta syvällä sisimmässäni tiesin, että ruokavalioni myrkyttää kehoani.

Vegaaniksi ryhtyminen oli minulle täydellinen hyppy tuntemattomaan. En ollut perehtynyt kasvisruokaan erityisemmin, enkä ollut kuullut Vegaanihaasteen tapaisista tukiverkostoista. Jätin vain eräällä kauppareissulla lihat ja maitotuotteet ostamatta.

Tämä päätös johti minut perehtymään ravintoon ja treenaamiseen entistä tarkemmin. En tiennyt mitä syödä tai miten paljon, joten aloin aktiivisesti tutkia ja opiskella asioita. Olin tehnyt voimaharjoittelua jo jonkin aikaa, ja tiesin, että treenaaminen vegaanisella ruokavaliolla olisi mahdollista. Halusin saavuttaa sekä hyvän terveyden että rauhan oman itseni kanssa.

Motivaationi kasvoi sen myötä, kun aloin huomaamaan kaikki ne positiiviset vaikutukset, joita vegaaninen ruokavalio toi tullessaan. Vatsani rauhottui, treenini kulkivat paremmin kuin koskaan ja koin yleisesti jaksavani paremmin.

Nyt kun olen ollut miltei kaksi vuotta kasvissyöjä, voin sanoa etten ole katunut päätöstäni päivääkään. Jos en olisi vegaani, se olisi minulle selkeä arvovalinta. Kaikille elintarvikkeille on olemassa kasvipohjaisia vaihtoehtoja, ja kauppojen vegaanisten tuotteiden valikoima on lisääntynyt huimasti viime vuosina. Tähän on omalta osaltaan vaikuttanut kasvissyönnin yleistyminen kuluttajien keskuudessa.

Ymmärrän, etten voi muuttaa muita ihmisiä tai maailmaa ympärilläni. Voin kuitenkin muuttaa omia asenteitani, uskomuksiani ja toimintatapojani. Uskon vakaasti, että kaikki suuret muutokset lähtevät yksilötasolta. Pienistä puroista kasvavat suuret joet: ole itse se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä.

näyttelijä, voimaharjoittelija, kampanjan suojelija
Antti Launonen

Vegaanipäätöksestäni on 15 vuotta. Aiemmin olin pitänyt vegaanisuutta ”äärimmäisyytenä”, kunnes oivalsin, että tuo oli veruke haluttomuudelle muuttua. Syy valinnalle löytyi eläimistä. Eläimet ovat tutkitusti mielen omaavia yksilöitä, joilla on oma näkökulmansa, tarpeensa ja kokemuksensa, eivätkä yksilöt ole ruokaa niin kauan kun muitakin ravinnonlähteitä löytyy.

Lapsuus maaseudulla tarkoitti kosketusta tuotantoeläimiin. Siat, lehmät, kanat, vuohet ja lampaat olivat minulle persoonia, joiden elämän arvo vaikutti ilmeiseltä. Kun niitä eläimiä, joita olin ruokkinut tai seurannut navetoissa ja laitumilla, oltiin viemässä teuraaksi, oli kokemus absurdi. Pieni mieli koetti hahmottaa, miten tämä on mahdollista, ja miksi kukaan hyvistä aikuisista ei tee mitään asian estämiseksi. Myöhemmin kulttuurin vaikutus tuli ilmeiseksi. Kukaan ei tehnyt mitään, sillä me opimme oletuksia eläinten arvosta ja kohtelusta kulttuurin kautta, usein kyseenalaistamatta. Onneksi kulttuurikin voi kuitenkin muuttua.

Vegaanipäätöksestäni on 15 vuotta. Aiemmin olin pitänyt vegaanisuutta ”äärimmäisyytenä”, kunnes oivalsin, että tuo oli veruke haluttomuudelle muuttua. Syy valinnalle löytyi eläimistä. Eläimet ovat tutkitusti mielen omaavia yksilöitä, joilla on oma näkökulmansa, tarpeensa ja kokemuksensa, eivätkä yksilöt ole ruokaa niin kauan kun muitakin ravinnonlähteitä löytyy.

Lapsuus maaseudulla tarkoitti kosketusta tuotantoeläimiin. Siat, lehmät, kanat, vuohet ja lampaat olivat minulle persoonia, joiden elämän arvo vaikutti ilmeiseltä. Kun niitä eläimiä, joita olin ruokkinut tai seurannut navetoissa ja laitumilla, oltiin viemässä teuraaksi, oli kokemus absurdi. Pieni mieli koetti hahmottaa, miten tämä on mahdollista, ja miksi kukaan hyvistä aikuisista ei tee mitään asian estämiseksi. Myöhemmin kulttuurin vaikutus tuli ilmeiseksi. Kukaan ei tehnyt mitään, sillä me opimme oletuksia eläinten arvosta ja kohtelusta kulttuurin kautta, usein kyseenalaistamatta. Onneksi kulttuurikin voi kuitenkin muuttua.

Muutos parempaan on jo tapahtumassa ja yhä useampi oivaltaa, että vegaaniksi ryhtyminen ei ole uhraus. Sen kautta voi tukea omaa, muiden ihmisten, ympäristön sekä eläinten hyvinvointia yhdellä, vaivattomalla ratkaisulla. Vegaanisuus ei ota mitään oleellista pois, ainoastaan antaa – se on elämän mahdollistamista, yksi väylä huomioonottavampaan ja siten rikkaampaan todellisuuteen. Yksinkertaisempaa tapaa kunnioittaa mielellisten olentojen arvoa ei ole.

”Ole hyväntahtoinen”, totesi länsimaisen filosofian esi-isä Sokrates ja tiivisti kahteen sanaan elämämme sekä vaikeimman että helpoimman haasteen. Noista sanoista vegaanisuus koostuu.

filosofi, dosentti, yliopistotutkija, kampanjan suojelija
Elisa Aaltola

Perheessämme noudatetaan pääasiassa vegaanista ruokavaliota useammastakin syystä. Tärkeimpinä syinä ovat eläinoikeus- ja ympäristökysymykset. Me ihmiset olemme yksi eläinlaji muiden joukossa. Korkein rangaistus, joka ihmiselle voidaan määrätä, on elämän päättäminen. Kukaan ei ole pystynyt selittämään minulle, miksi samaan aikaan muunlajisia eläimiä lopetetaan vain, koska ihmiset ovat tottuneet tiettyihin tapoihin ja makuihin.

Jotta saisimme torjuttua ilmastonmuutoksen ja hidastettua luonnonvaraisten eläinten sukupuuttoa, kasvispainotteisempaan ruokavalioon siirtyminen olisi enemmän kuin toivottavaa. Kun samaan aikaan tiedetään, että kasvisruokavaliolla elää varsin terveellistä elämää, niin jopa ihmisten oman edun tavoittelun luulisi johtavan tähän päätökseen. Vaikka vegaanien määrä on vielä kohtuullisen pieni, uskon, että se kasvaa voimakkaasti lähivuosina, kun uudet tuotteet ja yhteiskunnallisen tietoisuuden kasvu tukevat yhä useampia muutoksessa.

tutkijatohtori, dosentti, kauppatieteiden tohtori, diplomi-insinööri, kampanjan suojelija
Markus Vinnari
Haasteeseen osallistuvat

Olen lihaa syövä valkoinen hetero-cis-homo.

Viime vuosina minua on alkanut ahdistaa kysymys: onko minulla oikeasti varaa sellaiseen?

Siis lihansyöntiin.

Kolmesta syystä.

Sika on tietoinen, tunteva olento, joka kärsii minun vuokseni. Onko oikein äänestää kärsimyksen puolesta ruokavalinnoillani?

Lihapainotteinen ravinto maksaa hupenevien luonnonvarojen näkökulmasta tulevaisuudelle liikaa. Onko oikein syödä lasteni tulevaisuutta?

Kasvisruoasta tulee hyvä olo, joskus parempi kuin liharuoasta. Mitä keho-mieleni oikein yrittää kertoa minulle?

Siksi vegaanihaaste. Tutkin suhdettani näihin kolmeen teemaan. En lupaa mitään.

yrittäjä
Jari Sarasvuo

Lähdin mukaan, sillä veganismi on kiehtonut mua jo pidemmän aikaa. Toisaalta se myös pelottaa, enkä ehkä ilman haastetta siihen ryhtyisi. En usko tammikuussa kaipaavani lihaa tai kalaa, mutta juustottomuus ja jugurtittomuus jännittää. Uskon että vegaanihaaste opettaa mulle asioita omasta syömisestäni ja antaa uusia näkökulmia maailmaan.

muusikko
Maija Vilkkumaa

Olen ollut aina lihansyöjä enkä ole missään vaiheessa edes harkinnut kasvisruokavalioon siirtymistä. Kaikki kuitenkin loppui 6.1.2017, kun ymmärsin, että ollakseni parempi ihminen muille, on mun ensiksi kiinnitettävä huomiota omaan hyvinvointiini. Ja ensimmäinen tätä seurannut ajatus oli alkaa ajattelemaan sitä, mitä laitan suuhuni. Ja haluan laittaa vain terveellisiä juttuja suuhuni! Ja että eihän se rakkaus sitten voi jäädä vaan ihmisiin vaan ihan kaikki elämä on pyhää, jota tulisi kunnioittaa! Ja tässä sitä nyt ollaan. Tumput suorina. Tietoa asiasta nolla, mutta intoa sitäkin enemmän. Ready to go!

Musta-Pekkaruuska, valmentaja, Talent 2016 pronssimitalisti yhdessä Helastisen kanssa
Musta-Pekkaruuska

Kuva Jussi Taipalharju

Kun minulta kysytään, miksi lähdin mukaan Vegaanihaasteeseen, vastaan, että miksipä en lähtisi. Kokeilin viime vuonna Madventuresin Lihaton lokakuu -haastetta ja huomasin, että tällaisten kokeilujen myötä voi helposti muuttaa omia pinttyneitä tottumuksia.

Olen kaikkiruokainen; yritän syödä mahdollisimman terveellisesti, edullisesti ja luontaisesti. Kun teen itse ruokaa, teen kasvisruokaa. En kuitenkaan kieltäydy, kun minulle tarjotaan liharuokia.

Toivon, että haaste avartaa käsityksiäni vegaanisuudesta ja helpottaa minua hahmottamaan laajemmin, mitä vegaanisuus tarkoittaa. Haluaisin syödä yhä terveellisemmin ja orgaanisemmin, ja vaikka uskon, ettei Vegaanihaaste välttämättä tarjoa yhtä selkeää ratkaisua, voin silti saada hyviä vinkkejä.

Minulla on vegaanisesta ruokavaliosta sellainen mielikuva, että vegaanina pitäisi luopua monesta asiasta. En kuitenkaan ole ihan varma, pitääkö tämä paikkansa, ja ovatko ne asiat ylipäätään sellaisia, joita ehdottomasti kaipaisin. Haluan ottaa siitä selvää. Eniten odotan haasteelta omien ennakkoluulojeni ja pinttyneiden käsitysten murtumista.

muusikko, juontaja, kulttuurialan yrittäjä
Juha Pekka Tapani Heikkinen

Vegaanihaasteeseen tarttumiseen on monia hyviä syitä, joista eettisyys on mulle ehkä se suurin houkutin. Toivottavasti tämän kuukauden aikana selätän ennakkoluuloni liittyen veganismiin ja opin ymmärtämään ruokaa vähän paremmin, jotta söisin jatkossa nykyistä terveellisemmin.

toimittaja, yrittäjä
Renaz Ebrahimi

Tartun haasteeseen innolla! Jätin lihansyönnin melkein kymmenen vuotta sitten, ja vegaaniset tuotteet ovat tulleet tutuiksi, mutta täysin vegaanista ruokavaliota en ole vielä kokeillut. Vegaanituotteiden löytäminen on nyt helpompaa kuin koskaan, ja ihan mun lähikaupassakin on tosi monipuolinen valikoima! Toivonkin, että keksin uusia kivoja arkiruokia ja löydän ravintoloista uusia lemppariannoksia.

laulaja-lauluntekijä
Vilma Alina

Ei tää mikään niin radikaali muutos tule olemaan, koska punaisen lihan maistelu on jo kauan sitten jäänyt muutamaan kesämakkaraan, jouluiseen kinkkusiivuun ja talviseen poronkäristykseen. Kala ja merenherkut tosin ovat mun maailmassa olleet aina kasviksia, mutta nekin on viime aikona jääneet vähän vähemmälle. Suurin ongelma ovat juustot, koska toistaiseksi vegaaniset vaihtoehdot eivät oo mun kielituomaria saaneet vielä vakuuttumaan, ja siitä Ausserhodenin-kantonissa 6 kk kypsytetystä Appenzeller-viipaleesta viikunahillon kera on muodostunut jokasunnuntai-iltainen keikkaviikonlopun päättävä pyhä ja suolainen toimitus kotisohvalla. Mutta enköhän mä pärjää, ja tohon juustohommaan saan varmasti asiantuntevaa ohjeistusta!

Atomirotta, muusikko
Mikko Sarjanen

Syön tällä hetkellä uusherännäisterveellisesti lautasmallin mukaan: ruokavaliossani on paljon kasviksia, mutta proteiininlähde on aina kana, kala tai liha. En usko, että lihan pois jättäminen tulee olemaan vaikeaa, mutta liivatteiden ja muiden ”piiloeläintuotteiden” kanssa pitää olla tarkkana. Tuntuu, että kymmenen vuotta sitten tällainen haaste olisi ollut tosi paljon vaikeampi, mutta nyt on kaikenlaiset härkikset, tofut ja muut, joten ajatus vegaaniudesta tuntuu helpommalta.

Ennen kaikkea haasteessa on minulle kyse terveydestä: tiedän, että punaista lihaa ei pitäisi syödä niin paljon, ja toivonkin, että opin tekemään kasvisruokia, joita voi sovittaa omaan arkeen pysyvästi. Aion tehdä kotona vain yhtä ruokaa, mikä tarkoittaa sitä, että myös 7-vuotias tyttäreni syö tammikuun kotona vegaanisesti.

koomikko, tuottaja, Warner Bros Finlandin kehitysjohtaja
Lotta Backlund

Ruoka ja syöminen ovat minulle lähinnä funktionaalista, ja suhteeni ruokaan on melko mutkaton. Kun olen itsekseni, syön enemmän kasvipainotteista ruokaa, mutta seurassa syön myös lihaa ja kalaa. Uteliaisuus ajaa minua useimpiin asioihin, ja se on moottorina myös Vegaanihaasteessa. Ihmisen intuitio on kauhean konservatiivinen ja tavat ovat lujassa, minkä takia sitä helposti urautuu. Kun kieltää itseltään jotain, joutuu väkisin vaihtamaan reittejä ja löytämään jotain uutta, oli kyse mistä tahansa asiasta. Haluan tulla tietoisemmaksi siitä, mitä panen suuhuni. Syöminen on minulle suuressa määrin tapa ja rutiini, joten haluan tarkastella sitä uudella tavalla. Haluan paljastaa itselleni jotain uutta omista tottumuksistani.

Puolenvälin jälkeen

Vegaanihaasteen yhdeksäntenätoista päivänä kaikki sujuu jo suorastaan rutiinilla. Alun kuherrusviikosta vimmaisine kokkauksineen ja kokeiluineen laskeuduttiin rauhallisempaan ja arkisempaan meininkiin, kun työkiireet taas loppiaisen jälkeen alkoivat, mutta kaiken kaikkiaan vegaanistelu on ollut hämmästyttävän helppoa ja kivaa.

Ruoka ja syöminen ovat minulle lähinnä funktionaalista, ja suhteeni ruokaan on melko mutkaton. Kun olen itsekseni, syön enemmän kasvipainotteista ruokaa, mutta seurassa syön myös lihaa ja kalaa. Uteliaisuus ajaa minua useimpiin asioihin, ja se on moottorina myös Vegaanihaasteessa. Ihmisen intuitio on kauhean konservatiivinen ja tavat ovat lujassa, minkä takia sitä helposti urautuu. Kun kieltää itseltään jotain, joutuu väkisin vaihtamaan reittejä ja löytämään jotain uutta, oli kyse mistä tahansa asiasta. Haluan tulla tietoisemmaksi siitä, mitä panen suuhuni. Syöminen on minulle suuressa määrin tapa ja rutiini, joten haluan tarkastella sitä uudella tavalla. Haluan paljastaa itselleni jotain uutta omista tottumuksistani.

Puolenvälin jälkeen

Vegaanihaasteen yhdeksäntenätoista päivänä kaikki sujuu jo suorastaan rutiinilla. Alun kuherrusviikosta vimmaisine kokkauksineen ja kokeiluineen laskeuduttiin rauhallisempaan ja arkisempaan meininkiin, kun työkiireet taas loppiaisen jälkeen alkoivat, mutta kaiken kaikkiaan vegaanistelu on ollut hämmästyttävän helppoa ja kivaa.

Odotin vegaanihaasteelta uutta näkökulmaa syömiseen ja uusia reittejä ruokakauppaan ja niitä olen myös saanut. Olen ollut itsekin hämmästynyt, miten vähän kaipaan lihaa tai kanaa tai juustoa tai maitotuotteita, minkäänlaisia vakavastiotettavia kiusauksia tai lipsahduksia ei ole ollut, koska koko ajan on ollut saatavilla niin paljon kaikkea luvallistakin hyvää. Joku savukalan lehahdus hallin kalatiskin ohi kulkiessa tai tsatsiki- tai raita-kastikkeet nenän edessä ovat olleet ainoat asiat, joiden perään olen hetkeäkään haikaillut. Ehkä yksi syy haasteen helppouteen on se, että olen luonteeltani sellainen on-off tyyppi ja elämäntapamuutosten kohdalla mulle sopivat selkeät rajat paremmin kuin maltillinen joustelu.

Olen kokannut ja leiponut huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Siitä on ollut iloa itselle ja läheisille - tai no, koska olen kelpo kokki, mutta kehno leipuri, kokkauksista on ollut iloa ja leipomisista vähemmän. Olen huono noudattamaan reseptejä sellaisinaan ja ruoanlaitto sietää huomattavasti enemmän improvisointia kuin leivonta, siitä syystä leipomukseni - niin vegaaniset kuin aiemmin epävegaanisetkin - ovat aina jotenkin vähän sinnepäin.

Asun puolittain miesystäväni kanssa ja ruokapöydässäni vierailevat silloin tällöin myös omat aikuiset poikani ja aikuinen bonuspoikani. Miesystävä ja toinen omista pojista ovat erittäin sekaaneja ja olen ollut iloinen kaikista vegaaniaterioista, jotka ovat kelvanneet heille, molemmat toki tekevät aika paljon omat ruokansa, mutta terveellistä omien ravintotottumusten kyseenalaistamista on valunut näillekin tahoille. Toinen pojistani on itse kasvissyöjä ja hänen kanssaan on ollut kiva vaihdella ruokavinkkejä ja reseptejä haasteen aikana ja bonuspoika on näinä viikkoina aivan hurahtanut vegaaniruokaan ja on vakavasti suunnitellut alkavansa noudattaa ainakin vegetaarista ruokataloutta tulevassa omassa kodissaan.

Liikun paljon ja haasteen ensimmäisen puolikkaan ajalle on mahtunut esimerkiksi kaksi kokonaista päivää lentopalloturnauksissa, mutta en todellakaan tunne itseäni heikommaksi tai uupuneemmaksi vegaaniruoan takia. Olen laihtunut pari kiloa ja se on tapahtunut parhaalla mahdollisella tavalla, täysin huomaamatta ja nälkää näkemättä.

Yksi itseäni erityisesti ilahduttanut asia on ruokahävikin väheneminen. Kun ateriat joutuu suunnittelemaan vähän enemmän ajatuksella ja kun maidoton kasvisruoka on myös sekaruokaa säilyvämpää, seurauksena on selvästi vähemmän hukkaan heitettävää ruokaa, mikä on mahtava juttu.

Haluan kiittää vegaanihaastetta myös siitä, että sain kuiva-ainekaappini ja jauhosäilyttämöni ja maustelaatikkoni siivottua, kun halusin selvittää, että mitä kaikkea mulla oikein on ja mitä tarvitaan.

Mitään fyysisiä vaivoja ei ole ollut. Onnekseni en ole allerginen millekään, joten olen voinut nauttia maljani täytenä ja syödä ihan kaikkia kasvikunnan tuotteita, joten ruokavalio on ollut aika monipuolinen. Asun puolittain Tampereella ja täällä kasvisravintola Gopal on tarjonnut mulle mahtavia lounaita, olen ollut ahkera asiakas jo ennen vegaanihaastetta ja nyt olen nauttinut heidän kokkauksistaan ihan superpaljon. Muutenkin tuntuu, että melkein joka tilanteessa on löydettävissä vegaaninen ateriaratkaisu.

Viime viikolla mulla kävi kotonani nuohooja. Viiden- ja kuudenkympin välillä oleva mies, joka oli sutaroinut Tampereella kuulemma 38 vuotta. Olin juuri keittämässä itselleni aamukahvia ja kysyin mieheltä, maistuisiko hänelle, sutari vastasi, että mielellään kiitos, ei ollut vielä juonutkaan. Sitten parahdin, että mullahan ei nyt sit oo maitoa, kun mulla on vegaanihaaste. Mies sanoi, että joo, ei haittaa, voin juoda mustanakin. Siinä sitten istuin fyysistä työtä tekevän keski-ikäisen oikein äijämiehen kanssa pöydän ääressä ja kun harmittelin, että ei ollut muuta tarjottavaa kuin ruisleipää ja hummusta niin mies sanoi, että on itsekin miettinyt, että pitäis siirtyä kasvisruokavalioon. Kertoi tykkäävänsä kalasta, mutta kun ”kaveri ajaa lohta Norjasta etelään ja kertoo niitä juttuja, että miten paljon niihin on tuupattu kaikkia lääkkeitä ja muuta, niin ei oikein enää tee sitäkään mieli syödä”. Ei mitään kysymystä siitä, mitä tarkoittaa vegaani tai vegaanihaaste, ei mitään ihmettelyä eikä vähättelyä. Ihmiset on ihanan yllättäviä ja vegaaniravinto todellakin megatrendi.

Kohta tulee kylään aikuinen bonustytär. Myös hän viettää vegaanista tammikuuta. Kävin äsken hakemassa iltapäiväkahville Lidlin vegaaniset munkkirinkilät ja illalla varmaankin ruokin neitoa grillatulla kesäkurpitsalla, paprikalla ja munakoisolla ja tomaatti-sipuli-omena-paistoksella. Ei meiltä herkkuja puutu.

ohjaaja-käsikirjoittaja
Johanna Vuoksenmaa

Kuva Otto Rönkä

Perheessäni on kaksi vegaania, ja haluan nyt itse kokeilla, mitä veganismi käytännössä on. Suhteeni ruokaan on intohimoinen: se on elämäni tärkeimpiä asioita. Ruoanlaitto ja syöminen ovat minulle sosiaalisia tapahtumia, ja ruoka on aina ollut osa elämääni juuri emotionaalisena asiana. Vegaanihaaste on hauska tapa laajentaa omaa ruokakirjoa, ja samalla tulee uudella tavalla tarkasteltua ruoan alkuperää ja tuotantoketjua. Aikaisemmin ei ole tullut mietittyä niin tarkasti esimerkiksi sitä, missä kaikessa ylipäätään käytetään eläinperäisiä tuotteita.

Minua kiinnostaa veganismissa sekä eettinen että poliittinen ja yhteiskunnallinen puoli. Käytännössä suurin osa ruokavaliostani on tällä hetkellä kasvisruokaa. Varsinkin työpaikkaruokalassa ja ravintoloissa, joissa ei voi kontrolloida ruoan alkuperää, on tuntunut turvallisimmalta syödä kasviksia. Vegaanihaasteen kaltaiset kampanjat ovat tärkeitä, sillä vaikka ne eivät välttämättä muuttaisi pysyvästi ihmisten asenteita ja kulutustottumuksia, niillä on selvästi vaikutusta ruokateollisuuteen. Aina kun tehdään kasvisvaihtoehtojen valinta helpommaksi, se lisää valintojen tekemistä.

Olen pohtinut paljon ihmisen ja eläimen suhdetta, ja koen ruokatuotannon läpinäkyvyyden sekä eettisyyden tärkeinä asioina. Nykyinen ruokateollisuus on todella väkivaltaista ja siinä on paljon korjattavaa. Kuitenkin samalla suunnittelen maalle muuttoa, johon taas liittyy haave omista kanoista ja metsästysseuraan liittymisestä. Olen utelias myös sen suhteen, muuttaako Vegaanihaaste suhtautumistani eläinten käyttämiseen ruokana.

Loppukuun fiilikset

Olen ajatellut vegaanihaasteen aikana paljon vegaaniutta, katsellut aiheesta dokumentteja ja keskustellut siitä ihmisten kanssa. Näissä keskusteluissa on puhuttu niin kasvissyönnin etiikasta ja eläinten oikeuksista kuin terveydestä, ekologiasta ja ruuasta yleensä. Ravintoloissa olen pyytänyt vegaanista ruokaa – tämä edellä oleva on ikään kuin kuulunut haasteeseen ja sen kansanvalistavaan luonteeseen. Jatkossa aion pysytellä paljolti vegaanisilla linjoilla, ainakin mitä tulee omaan talouteeni ja ulkona syömiseen. Ravintoloilta edellytän sitä, että ne kykenevät tarjoamaan haluamaani ruokaa. Sen sijaan kyläillessä en aio olla yhtä tiukka. Otan vastaan sen, mitä tarjotaan, enkä oma-aloitteisesti ryhdy käännyttämään ketään. Uskon kuitenkin, että perustavanlaatuinen ajattelun ja elämäntavan muutos on tapahtunut. Elämässä on aina silloin tällöin näitä “ovi avautuu” -tilanteita, ja vegaanihaaste on ollut juuri sellainen.

toimittaja, kirjailija
Suvi Ahola

Kuva Päivi Ristell

Olen aina ollut erittäin kiinnostunut ravinnon vaikutuksista kehon hyvinvointiin. Olen kokeillut puhtaasta mielenkiinnosta useita erilaisia ruokavalioita kuitenkin palaten aina enemmän tai vähemmän sekasyöjäksi. Vegaanisesta ruokavaliosta minulla ei kuitenkaan vielä ole kokemusta.

Haaste kiinnostaa paitsi ekologisista syistä myös siksi, että vegaanisuus on kasvattanut suosiotaan huomattavasti. Haluan omakohtaista kokemusta siitä, mistä kuulee puhuttavan niin paljon. Lisäksi on kiinnostavaa perehtyä entistä tarkemmin eri ruokien ravintosisältöön.

Eniten jännittävät heraproteiinista ja kananmunista luopuminen sekä riittävä energian ja proteiinin saaminen aktiivisen urheiluharrastukseni takia.

Cosmopolitanin päätoimittaja
Stina Mäntyniemi

Olisin vegaani eläinten oikeuksien tähden vaikka vuoden ympäri, jos vain olisin vahvempi ja parempi ihminen. Kuukauden sitä on vaikka aidanseipäänä.

kirjailija, poliitikko, feministi
Rosa Meriläinen

Kuulun siihen kasvavaan joukkoon, joka on alkanut kyseenalaistaa ruokaan liittyviä valintojaan. Olen vähentänyt reippaasti lihan kulutusta ja valikoin luomulihaa aina kun voin. Siksi vegaanihaastetta tarjottiin juuri oikeaan aikaan.

Pidän monista liharuuista, mutta lihan alkuperän ajatteleminen on tullut yhä kiusallisemmaksi. Merien kalakannan romahtaminen on myös vaikuttanut siihen, että en enää syö kuin suomalaisia kaloja.

Vannoutuneen vegaanin korvissa valintani kuulostanevat lähinnä kosmeettisilta. Fundamentalismi on kuitenkin luotaantyöntävää, joten uskonkin, että ankaruuden sijaan paremmin toimii kannustus.

Siksi pidän vegaanihaasteen ja lihattoman lokakuun tyyppisistä kokeiluista, joissa eettisesti kestävämpää syömistä lähestytään uteliaan kokeilemisen kautta. Täydellinen ehdottomuus voi tuntua kasvisruokaan siirtymistä vasta harkitsevasta liian vaikealta, joten kynnyksen madaltaminen ja kasvissyönnin rento normalisointi toiminee paremmin kuin tiukan ideologinen paatos.

Kuulun siihen kasvavaan joukkoon, joka on alkanut kyseenalaistaa ruokaan liittyviä valintojaan. Olen vähentänyt reippaasti lihan kulutusta ja valikoin luomulihaa aina kun voin. Siksi vegaanihaastetta tarjottiin juuri oikeaan aikaan.

Pidän monista liharuuista, mutta lihan alkuperän ajatteleminen on tullut yhä kiusallisemmaksi. Merien kalakannan romahtaminen on myös vaikuttanut siihen, että en enää syö kuin suomalaisia kaloja.

Vannoutuneen vegaanin korvissa valintani kuulostanevat lähinnä kosmeettisilta. Fundamentalismi on kuitenkin luotaantyöntävää, joten uskonkin, että ankaruuden sijaan paremmin toimii kannustus.

Siksi pidän vegaanihaasteen ja lihattoman lokakuun tyyppisistä kokeiluista, joissa eettisesti kestävämpää syömistä lähestytään uteliaan kokeilemisen kautta. Täydellinen ehdottomuus voi tuntua kasvisruokaan siirtymistä vasta harkitsevasta liian vaikealta, joten kynnyksen madaltaminen ja kasvissyönnin rento normalisointi toiminee paremmin kuin tiukan ideologinen paatos.

Olen erittäin kiinnostunut ruuanlaitosta ja laitan joka päivä kotiruokaa. Odotan vegaanikuukaudelta erityisesti sitä, että opin kokkaamaan monipuolisempaa kasvisruokaa. Toinen kiinnostava asia on ruokavalion vaikutus omaan vireeseen. Kasvisruokavalionhan väitetään nostavan energiatasoja ja kirkastavan mieltä, joten on mielenkiintoista seurata, millaisia virtapurskeita kasvisruoka itsessä aiheuttaa – vai aiheuttaako mitään.

Vaikeimmaksi haasteeksi tulee muodostumaan maitotuotteista luopuminen. Maitokahvit eri muodoissaan ovat ruokavalioni – tai elämäni – keskeisiä elementtejä.

Puolenvälin jälkeen

Vegaanilarppi on sujunut odotettua paremmin. Olen positiivisesti yllättynyt erityisesti siitä miten hyvin isommissa kaupungeissa on vegaanista ravintolaruuan tarjontaa. Lihatta oleminen on ollut erittäin helppoa ja tuntuu siltä, että liha jää varsin marginaaliseen rooliin lautasellani jatkossakin. Eniten jännittämäni kahvin juominen on sekin ollut yllättävän kivutonta iKaffe-valmisteen kera. Retkahduksiakin on toki ollut, juustoja ja tahattomia ai niin-hetkiä suklaiden ja hunajan kanssa. Kuukausi on kuitenkin niin pitkä aika, että sen sisällä ehtii sisäistääkin uutta ajattelua ihan reilusti. Tunnen myös puhdasta omahyväisyyttä ajatellessani kasvisruuan terveysvaikutuksia. Kerrankin Kansanterveyslaitos voi nähdä toiminnassani jotain positiivista!

kirjailija, kolumnisti, toimittaja, tv-tuottaja
Anna Perho

Olen ollut kasvissyöjä hieman yli 20 vuotta ja miettinyt, lähinnä eettisistä syistä, vegaaniksi siirtymistä viimeiset pari vuotta. En ole terveysintoilija, enkä myöskään tunne vastenmielisyyttä lihaa kohtaan. Ihan hyvältä se lihapala maistui, joka eräästä katukeittiöstä epähuomiossa annokseeni päätyi muutama kuukausi sitten, ei sillä. Mutta en myöskään koe, että eläinten hyväksikäyttöön perustuva ravinto tai muut tuotteet olisivat mitenkään välttämättömiä tänä päivänä, joten voisimme antaa tuntevien ja kokevien olentojen mieluummin elää ja olla luonnollisessa ympäristössään.

Olen kiitollinen, että minut haastettiin kokeilemaan miltä tuntuu ottaa sellainen askel, jota en tähän mennessä oma-aloitteisesti ole kuitenkaan saanut otettua.

Puolen välin jälkeen

Puoli kuukautta takana. Heti alkuun mokasin, eli 2.1. raastoin juustoa pasta-annokseeni ja ehdin syödä lautasen tyhjäksi, kunnes poikani havahtui ja huomautti asiasta. Tapauksen johdosta päätin siirtää huomioni pois mahdollisimman epäsopivien tilanteiden keksimisestä “olen vegaani” -ilmoitukselle ja keskittyä enemmän asiaan, ja uskon päässeeni ilman sen enempiä hairahduksia tähän päivään. Lisäksi kaikki keksimäni vegaanivitsit löytyvät näköjään jo valmiiksi internetistä.

Olen ollut kasvissyöjä hieman yli 20 vuotta ja miettinyt, lähinnä eettisistä syistä, vegaaniksi siirtymistä viimeiset pari vuotta. En ole terveysintoilija, enkä myöskään tunne vastenmielisyyttä lihaa kohtaan. Ihan hyvältä se lihapala maistui, joka eräästä katukeittiöstä epähuomiossa annokseeni päätyi muutama kuukausi sitten, ei sillä. Mutta en myöskään koe, että eläinten hyväksikäyttöön perustuva ravinto tai muut tuotteet olisivat mitenkään välttämättömiä tänä päivänä, joten voisimme antaa tuntevien ja kokevien olentojen mieluummin elää ja olla luonnollisessa ympäristössään.

Olen kiitollinen, että minut haastettiin kokeilemaan miltä tuntuu ottaa sellainen askel, jota en tähän mennessä oma-aloitteisesti ole kuitenkaan saanut otettua.

Puolen välin jälkeen

Puoli kuukautta takana. Heti alkuun mokasin, eli 2.1. raastoin juustoa pasta-annokseeni ja ehdin syödä lautasen tyhjäksi, kunnes poikani havahtui ja huomautti asiasta. Tapauksen johdosta päätin siirtää huomioni pois mahdollisimman epäsopivien tilanteiden keksimisestä “olen vegaani” -ilmoitukselle ja keskittyä enemmän asiaan, ja uskon päässeeni ilman sen enempiä hairahduksia tähän päivään. Lisäksi kaikki keksimäni vegaanivitsit löytyvät näköjään jo valmiiksi internetistä.

Onhan tämä tietysti ollut tapetilla jo hyvän aikaa, mutta silti on ollut yllättävää huomata erilaisten vegaanisten tuotteiden valikoiman laajuus melko pienissäkin kaupoissa. Samoin jokaisen ravintolan listalta, missä olen käynyt tänä aikana, on löytynyt useampikin vegaaninen annos. Ei tämä ainakaan vaikeaa ole, kunhan muistaa pitää katseen tiessä ja kädet irti juustosta & raastimesta. Paria reseptiä on tullut kokeiltua uutiskirjeistä ja useampi otettu talteen myöhempää käyttöä varten. Vahva tunne, että tämä jatkuu tammikuun jälkeenkin.

muusikko
Risto Ylihärsilä
Aikaisempina vuosina haasteeseen osallistuneet
laulaja
Terhi Kokkonen
Kuva Olli Häkkinen
lauluntekijä, muusikko
Jarkko Martikainen
Kuva Fried Music
laulaja
Anna Puu
laulaja
Irina
näyttelijä ja hyvinvointi- & lifestylebloggaaja, kampanjan suojelija
Venla Savikuja
toimittaja
Mirja Pyykkö
kansanedustaja, Vihreiden puheenjohtaja
Ville Niinistö
kirjailija, yrittäjä, pelisuunnittelija
Mike Pohjola
Kuva Mikaela Löfroth
tietokirjailija, bloggaaja ja viikinkimiekkailija
Katleena Kortesuo
lehtori ja some-persoona
Vesa Linja-aho
toimittaja
Maria Pettersson
Kuva Annika Miettinen
YleX Etusivu
Reettä Rönkä, Henry Tikkanen ja Eve Väyrynen
Kuva Pirje Mykkänen
kuvataiteilija
Jani Leinonen
muusikko
Pietari
muusikko
Julma H
Radio Helsingin toimittaja, The Duplo! Ja Gim Kordon -rokkari, kampanjan suojelija
Aleksi Pahkala
malli, valokuvaaja, Mr. Gay Finland 2014, kampanjan suojelija
Peter Lindén
vuorikiipeilijä, kampanjan suojelija
Carina Räihä
toimittaja ja käsikirjoittaja
Jari Hanska
sarjakuvataiteilija, bloggaaja
Milla Paloniemi
kirjailija, kampanjan suojelija
Antti Nylén
vuoden graafikko (2013)
Kasper Strömman
Greenpeace Nordicin maajohtaja
Sini Harkki
Karkkipäivä -orkesteri
ultrajuoksija, kampanjan suojelija
Juuso Simpanen
kansanedustaja, kampanjan suojelija
Emma Kari
kansanedustaja
Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu
Silvia Modig
ympäristöjärjestöjohtaja, Helsingin kaupunginvaltuutettu, kampanjan suojelija
Leo Stranius
kansanedustaja
Touko Aalto