Gluteenitonta vegaaniruokaa

Vegaaninen ja gluteeniton puolukkarahkapiirakka, joka leikattu paloiksi ja joka on leivinpaperin päällä

Vegaaniruokavalio on tarvittaessa mahdollista toteuttaa myös gluteenittomana. Keliaakikolle gluteeniton ruokavalio on ehdoton, ja lisäksi osa ihmisistä voi olla allergisia gluteenille tai gluteenia sisältäville viljoille. Gluteenia ei kannata vältellä ilman pätevää syytä, jotta ruokavalio ei kavennu turhaan. 

Gluteenia sisältävät tuotteet

Vehnä (myös speltti), ohra ja ruis sisältävät gluteenia. Gluteeniviljaksi luetellaan usein myös kaura, vaikka se ei itsessään sisälläkään gluteenia. Usein se kuitenkin viljellään tai siitä valmistetaan tuotteita gluteeniviljojen kanssa samoissa tiloissa, jolloin se voi sisältää gluteenia. Puhdaskaura-nimellä myytävät tuotteet ovat kuitenkin gluteenittomia. Osa gluteenittomista tuotteista on tehty vehnätärkkelyksestä, joka ei sovellu kaikille keliaakikoille, joten näiden tuotteiden käytöstä kannattaa kysyä aina henkilöltä itseltään.

Gluteenia sisältäviä vegaanisia tuotteita ovat esimerkiksi seitan, pasta, kuskus, bulgur, misotahna, lakritsi, mämmi ja olut. Useimpia näistä voidaan valmistaa myös gluteenittomana. Soijakastike saattaa sisältää vehnää, mutta koska se on fermentoitu, se soveltuu useimmille keliaakikoille. Myös esimerkiksi Jalotofun kylmäsavutofu on tästä syystä useimmille keliaakikoille soveltuva, koska sen sisältämä vehnä on osa tuotteen soijakastiketta. Gluteenia voi olla myös sellaisissa tuotteissa, joissa sitä ei oleta olevan. Esimerkiksi mallasuute, jota on useissa muroissa, voi sisältää gluteenia. 

Kaura

Kauratuotteet sopivat joillekin keliaakikoille, ja useimmat muista kuin keliakian vuoksi gluteenia välttävät henkilöt syövät niitä. Kauratuotteiden soveltuvuus kannattaa aina selvittää henkilöltä itseltään. Keliakialiitolla on listaus gluteenittomista ja vähägluteenisista kauravalmisteista sekä lisätietoa kauran soveltuvuudesta keliaakikoille. Löydät tiedot täältä. Jos kauratuotteet eivät käy, niiden tilalla voi käyttää esimerkiksi soija-, riisi-, manteli- ja kookospohjaisia kasvimaitotuotteita.

Gluteenittomat reseptit

Vegaanihaasteen reseptipankista voi valita erikseen kaikki ne reseptit, jotka ovat joko sellaisenaan gluteenittomia tai jotka voi pienin muutoksin valmistaa gluteenittomista tuotteista. Näitä reseptejä on reseptipankissa yli sata. Klikkaa tästä reseptipankkiin!

Kamomillan konditoria -blogissa on paljon gluteenittomia leivontareseptejä niin kakkuihin, muffinsseihin kuin piirakoihinkin. Tästä linkistä pääset suoraan blogin gluteenittomiin resepteihin.

Mitä gluteenia sisältävien tuotteiden tilalle?

Keliakialiiton sivuille on listattu gluteenittomia ja vegaanisia tuotteita. Näet listan täältä. Myös Vegaanituotteet.net-sivulle on useimmiten merkitty, jos tuote on gluteeniton.

  • Seitanin tilalla voi käyttää esimerkiksi tofua, tempeä tai soijasuikaleita. Härkiksen gluteenipitoisuus on analyysien mukaan alle 20 mg/kg eli myös sen voidaan sanoa olevan gluteenitonta. Nyhtökauraa ei suositella keliaakikoille, mutta monet muut gluteenia välttävät voivat sitä syödä. Jos haluat tehdä gluteenitonta seitania, voit kokeilla tätä reseptiä.

  • Gluteenitonta pastaa valmistetaan monenlaisista raaka-aineista, kuten maissista, riisistä, tattarista ja palkokasveista. Gluteenittomia pastoja myydään perusruokakauppojen lisäksi eko- ja kasvisruokakaupoissa.

  • Kuskusin, bulgurin ja ohran sijaan lisukkeena voi käyttää esimerkiksi riisiä, tattaria, hirssiä tai kvinoaa.

  • Monet Anamman tuotteista ja Apetitin kasvisjauhistuotteista ovat gluteenittomia, joten myös einestuotteista löytyy vaihtoehtoja gluteenittomille vegaaneille.

  • Esimerkiksi Semper- ja Finax-tuotesarjoissa on paljon vegaanisia ja gluteenittomia keksejä. Voit tarkistaa listan Vegaanituotteet-sivulta, jonne on merkitty, mikäli tuote on gluteeniton.

  • Fria-piparkakkutaikina, Schär-lehtitaikina ja Frian monet pakastepullat ovat gluteenittomia ja vegaanisia. Näet listan taikinoista ja pullista Vegaanituotteet-sivulta.

Vegaanihaasteessa 12 000 osallistujaa – kuukauden aikana säästyi laskennallisesti 400 000 eläintä 

kaksi possua nurmikolla

Tammikuun Vegaanihaasteeseen osallistui yhteensä 12 000 henkilöä. Tämä on huima kasvu: viime vuoden tammikuussa osallistujia oli 5 500. Vegaanihaasteessa oli mukana myös monia julkisuuden henkilöitä, kuten Aku Louhimies ja Kimmo Ohtonen

– Laskennallisesti osallistujat säästivät noin 400 000 eläintä syömällä vain kasviperäistä ruokaa. Kasvihuonekaasupäästöjä säästyi määrä, joka vastaa 103 kertaa maapallon ympäri ajamista autolla. Luvut perustuvat arvioihin, mutta havainnollistavat sitä, kuinka isosta muutoksesta eläinten ja ympäristön kannalta on kyse, kertoo Vegaanihaasteen viestintävastaava Satu Saunio.

Laskelmassa on huomioitu niin maaeläimet, kalat kuin äyriäiset ja nilviäisetkin. Konkreettisesti lautaselle päätyneiden eläinten lisäksi luku ottaa huomioon myös kaikki muut tuotannon aikana kuolleet eläimet sekä esimerkiksi rehuksi käytetyt kalat. Tiedot eläinmääristä perustuvat amerikkalaiseen Counting animals -sivustoon. Kasvihuonekaasupäästöjen arviot perustuvat Der Spiegel -lehden laskelmiin.

Osallistujilta saadun palautteen perusteella haasteeseen ollaan oltu erittäin tyytyväisiä ja se on muuttanut monien ruokavalion pysyvästi. Samaa mieltä ovat myös haasteeseen osallistuneet julkkikset. 

– Tammikuun haasteen myötä oli hienoa kokeilla, millaista elämä vegaanina käytännössä on. Olin yllättynyt, miten luontevaa se oli. Ja niin siinä kävi, että tammikuun Vegaanihaasteen päätteeksi kumpikaan meistä vaimoni kanssa ei halua palata entiseen ruokavalioomme. Aika näyttää mutta nyt elämä meidän perheessämme jatkuu vegaanisesti, sanoo toimittaja ja kirjailija Kimmo Ohtonen.

– Nykyään on niin helppo olla vegaani, ettei sitä edes huomaa omien elintapojen muutoksena.. Näillä koitetaan jatkaa! hehkuttaa taiteilija Paola Suhonen

Pappi Kai Sadinmaan mielestä kuukausi oli todella innostava: 

– En muista, että ruoan tekeminen olisi ollut pitkään aikaan näin kivaa. Kiitos loistavien päivittäisten reseptien. Vegaanihaaste oli hienosti toteutettu kokonaisuus. Sain paljon uutta tietoa, joissa riittää pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Tästä on helppoa ja luonnollista jatkaa ja kehittää vegaanista elämäntapaa, kertoo Sadinmaa. 

Näyttelijä Anna-Leena Sipilän vegaanikuukausi sujui helposti:

– Tämä on ollut mahtavaa aikaa, haasteen toteuttaminen on ollut yllättävän helppoa ja vaivatonta, kiitos mahtavien uutiskirjeiden ja muun loistavan tuen, iloitsee Sipilä. 

 

Kolmen viimeisen päivän kauppalista

Minestronekeittoa lautasella

Vegaanihaasteen kolmena viimeisenä päivänä syödään sitruunaisia linssejä ja perunamuusia, papu-minestronekeittoa sekä nachovuokaa. Kuukauden Vegaanihaasteen kunniaksi herkutellaan myös snickerskakulla.

Tässä on sinulle avuksi kauppalista, johon on koottu kaikkien päivän reseptien ainesosat suolaa ja sokeria lukuun ottamatta. Voit siis halutessasi tutustua resepteihin jo etukäteen. Voit päättää, mitkä reseptit aiot toteuttaa sekä tehdä ostokset valmiiksi. 

Allergikot huomio! Jos ruokalaji sisältää soijaa tai gluteenia, on listan perässä vinkkejä niiden korvaamiseen. Voit myös aina etsiä muita reseptejä päivän reseptien tilalle kattavasta reseptipankistamme.

29. päivä: Sitruunaiset linssit ja perunamuusi (neljälle)

Sitruunaiset linssit

  • 2 dl kuivattuja vihreitä linssejä

  • 1 sipuli

  • puolikkaan sitruunan mehu

  • tuoretta persiljaa

  • ripaus currya

  • mustapippuria

  • oliiviöljyä

Perunamuusi

  • 2 dl kaurakermaa

  • iso nokare margariinia (ks. täältä lista)

  • 10–12 jauhoista perunaa

Gluteeniton vaihtoehto: Osa kaurapohjaisista tuotteista, kuten kaurakermoista ja -maidoista, soveltuu joillekin keliaakikoille. Lue lisää täältä. Jos kaurakerma ei sovi, voit vaihtaa sen esimerkiksi soija- tai riisimaitoon.

Jälkiruoka: Vanilja-kanelismoothie (kahdelle)

  • 1 1/2 dl cashewpähkinöitä

  • 1 1/2 dl manteli- tai muuta kasvimaitoa  

  • 2 kypsää banaania

  • 1 tl vaahterasiirappia tai muuta makeutusta

  • 3/4 tl vaniljajauhetta

  • 1 tl kanelia    

Päivä 30: Papu-minestronekeitto (neljälle)

  • 2 dl simpukkapastaa

  • 1 tlk kidneypapuja

  • 1 tlk tomaattimurskaa

  • 200 g pakasteherneitä

  • 1 punainen paprika

  • 3 pientä porkkanaa

  • 1 pieni sipuli

  • 2 valkosipulinkynttä

  • 2 rkl oliiviöljyä

  • 1 kasvisliemikuutio (tai kasvisliemijauhetta)

  • 2 tl kuivattua oreganoa

  • maun mukaan rouhittua mustapippuria

  • 1 rkl ketsuppia (ei pakollinen)

Päivä 31: Nachovuoka juustokastikkeella (neljälle)

Nachovuoka on helposti muunneltavissa oleva resepti, jossa voit käyttää haluamiasi kasviksia.

  • 200 g maissilastuja (esim. Pirkan tortillasipsejä tai Rainbow Tex Mexican Tortilla Chips)

  • n. 300 g salsakastiketta (mietoa tai tulista, oman maun mukaan)

  • Paketti Nyhtökauraa tai Härkistä tai 2 tölkkiä/tetraa valmiiksi keitettyjä kidneypapuja (tai haluamiasi papuja)

  • 1 paprika

  • 1 pieni punasipuli

  • (1 avokado) 

Juustokastike

  • 3 perunaa

  • 2 porkkanaa

  • 1 dl oliiviöljyä

  • 3 rkl ravintohiivahiutaleita

  • 1/2 sitruunan mehu

 Jälkiruoka: snickerskakku (10 annosta):

  • 1 prk maapähkinävoita

  • 5 dl maissihiutaleita

  • 150 g vegaanista suklaata (ks. lista täältä)

  • 1 dl siirappia

  • 1/2 dl sokeria

  • ripaus vaniljajauhetta tai vaniljasokeria

  • suolapähkinöitä (ei pakollinen)

Kuva: Paula Heinonen, Pidempi korsi

Eläinmieli luonnontieteellisestä näkökulmasta

Kanan siluetti

Ekologi ja evoluutiobiologi Noora Kaunisto kertoo seuraavassa artikkelissa, mitä eläinten mielenmaisemasta tiedetään nykytutkimuksen valossa.

Kun tiede tutkii muiden eläinten mielensisäisiä koukeroita, löytyy jatkuvasti lisää todisteita sille, että olemme aliarvioineet muiden eläinten tuntemis- ja ajattelukyvyn. Eläintutkimus on viime vuosikymmeninä ottanut suuria loikkia kohti vertailevaa ymmärrystä muidenkin mieliin. Tutkijoilla on nyt käytössään uusia aivokuvantamisen ja käyttäytymistutkimuksen menetelmiä sekä ennätysmäärä evolutiivista tietoa. Kiehtovat uudet löydöt osoittavat, ettemme asuta tätä planeettaa lainkaan niin yksin kuin ehkä joskus luulimme. Muutkin selkärankaiset, ja osa selkärangattomista, ovat kanssamme tietoisia, tuntevia ja ajattelevia olentoja.

Tietoinen eläin

Muut selkärankaiset, ja jotkut tutkitut selkärangattomatkin, ovat tietoisia kokijoita maailmassa. Tietoisuus tarkoittaa pohjimmiltaan sitä, että yksilö on läsnä maailmassa ja kokee omalta kohdaltaan, millaista on kohdata ja kokea vastaan tulevia asioita. Tietoisuutta on pyritty jäsentämään usein eri tavoin, alla on vain yksi esimerkki.

Perustavanlaatuisin tietoisuuden muoto, tunnetietoisuus, on läsnä kaikissa niissäkin selkärankaisissa eläimissä, jotka eivät välttämättä loista älykkyyttä vaativissa tehtävissä. Tunnetasolla tietoinen eläin kokee maailman suoraan tuntemalla emootioita, reagoiden asioihin esimerkiksi positiivisuus – negatiivisuusakselilla. Tunteet eivät vaikuta olevan vähäisemmät vähemmän älykkäillä eläimillä. Itse asiassa on todennäköisempää, että kun älykkyyttä on vähemmän tunteita suitsimassa, ne palavat jopa kovemmin. Näin ollen on perusteltua ajatella, että päästäisen ilon tunne on aivan yhtä suuri kuin ihmisen vastaava, ja päästäisen kokemus pelosta tai surusta aivan yhtä painava kuin ihmisen.

Tunnetietoisuuden lisäksi eläimet voivat olla läsnä maailmassa myös älyllisesti. Kognitiivisella tietoisuudella tarkoitetaan kykyä havainnoida, sisäistää ja käsitellä ympäristön antamia ärsykkeitä. Suurin osa meille läheisistä eläinlajeista on läsnä maailmassa tälläkin tasolla, älykkyyden erojen ollessa liukuvia. Edelleen, myös osa selkärangattomista, kuten mustekalat, voidaan jo nykynäytön pohjalta lukea sekä tunnetietoisten että älykköjen ryhmään.

Kolmannen tietoisuuden tason muodostaa tietoisuus itsestä. Tätä kykyä tutkitaan esimerkiksi kuuluisilla peilitesteillä. Itsetietoisuuden tasolle yltävät eläimet ymmärtävät jollakin tavalla oman erillisyytensä ympäristöstään ja muista yksilöistä. Tutkimusten mukaan itsestään tietoisia ovat esimerkiksi useat varislinnut, merinisäkkäät, norsut ja siat. Ne siis kykenevät jollakin tasolla tiedostamaan oman erillisyytensä maailmassa. Tietoisuus itsestä ei kuitenkaan ole edellytys tunnetietoisuudelle tai perustunteiden kokemiselle.

Tunteet ja tuntemukset

Perustunteet, kuten suru ja ilo, ovat yhteisiä kaikille selkärankaisille eläimille. Tunteiden olemassaolo on ollut evolutiivisesti hyödyllistä, ja siksi ne ovat kehittyneet jo varhain, leviten laajalle eläinkunnan sukupuussa. Tunteet ovat ohjanneet eläimiä poispäin ikävistä ja vahingollisista asioista, ja kohti selviytymistä ylläpitäviä, hyvältä tuntuvia asioita, kuten ruoka ja kumppani. Tunteet ohjaavat toimintaa myös oppimisen kautta: kun eläin kokee kerran ikäviä tunteita tietyssä yhteydessä, se todennäköisesti välttää kyseistä tilannetta tai paikkaa myöhemmin.

Perustunteiden kokemisesta vastaavat, aivojen kuorikerroksen alaiset osat ovat siis rakenteena evolutiivisesti hyvin vanhoja. Siten perustunteet ovat läsnä eläimissä varsin samankaltaisina aina kanasta ihmiseen tai norsuun. Selkärangattomien kokemusmaailmasta tiedetään vielä vähän, mutta tutkimuksin on todettu, että myös esimerkiksi mustekalat ovat tietoisia ja tuntevia olentoja, äyriäiset kokevat kipua, taskuravut karttavat paikkoja joissa kokivat kipua, ja hyönteisillä vaikuttaa olevan jonkinlaiset, vielä meille melko mysteeriksi jäävät tunteet.

Kivun ja stressin kokeminen on yhteistä kaikille selkärankaisille ja joillekin tutkituille selkärangattomille. Kaikkien selkärankaisten eläinten tiedetään kykenevän kokemaan myös kärsimystä eli voimakkaita tunteita sisältävää kivun, vahingoittumisen ja pelon tuntemusta. Selkärangattomia on tutkittu tältä osin vähemmän, minkä vuoksi toistaiseksi niiden edustajista lähinnä vain äyriäisten tiedetään kärsivän negatiivisista kokemuksista.

Kärsimys sisältää vahvan tunnepohjaisen elementin. Sillä tarkoitetaan samaa ja yhtä vahvaa ilmiötä, oli puheenaiheena sitten ihminen tai äyriäinen. Vahingoittumisen ja kuolemisen välttäminen on evolutiivisesti ratkaisevan tärkeä ominaisuus, ja siksi voimakkaat, pelon ja kärsimyksen kaltaiset tunteet ovat levinneet erittäin varhain ja laajalle eläinkunnassa.

Mikä tahansa negatiivinen tunne, kun se viedään äärimmilleen, aiheuttaa kärsimystä. Esimerkki tällaisesta tunteesta on tylsistyminen. Muutkin eläinlajit ahdistuvat virikkeettömyydestä ja tarkoituksettomuudesta. Valitsemistesteissä vankeudessa elävien pienpetojen on todettu jopa nälkäkauden jälkeen valitsevan ennemmin ruoka-annoksen, jonka eteen on tehtävä raskasta työtä, kuin saman annoksen suoraan kuonon eteen annettuna. Muillakin eläimillä on siis toimimisen ja itsensä toteuttamisen tarpeita. Esimerkiksi sialla on sisäsyntyinen, voimakas tarve tutkia ja tonkia ympäristöään. Mahdottomuus toteuttaa tätä tarvetta aiheuttaa sille kärsimystä. Useiden muidenkin lajien on todettu nauttivan uuden oppimisesta ja omien taitojensa testailusta.

Tutkitusti pahinta kärsimystä eläimelle aiheuttaa, jos se ei voi itse vaikuttaa omaan tilanteeseensa. Luonnossa eläin voi aina edes yrittää paeta, piiloutua, lääkitä itseään, hakeutua laumaan tai yksinäisyyteen, tai muilla tavoin vaikuttaa omaan sisäiseen ja ulkoiseen tilaansa.

Eläinten älykkyys

Älykkyys ja oppimiskyky ovat eläinlajien perusominaisuuksia. Niinkin alkeellisina pidetyt eläimet kuin liskot kykenevät oppimaan uutta ja soveltamaan oppimaansa niille täysin uudenlaisiin tilanteisiin. Kalat oppivat, keksivät ja osaavat käyttää työkaluja. Mustekalat kykenevät huijaamaan tutkijoitaan. Siat ovat älykkäämpiä kuin rakastamamme koirat.

Lista jatkuu. Esimerkiksi rotilla on tutkitusti ns. episodinen muisti, eli ne kykenevät vastaavaan ”mitä, missä, milloin” -tyylisiin kysymyksiin. Kyseinen kyky saattaa tarkoittaa, että rotat osaavat myös ennakoida ja pohtia tulevia tapahtumia. Samaa ilmiötä etsitään paraikaa muiltakin nisäkkäiltä.

Merinisäkkäillä voidaan sanoa olevan omat kulttuurinsa. Useamman eläinlajin kohdalla tutkitaan jonkinlaisen kielen olemassaoloa: esimerkiksi kapusiiniapinat varoittavat lajitovereitaan vaaroista huudoilla, jotka merkitsevät eri tahoilta lähestyviä petoja. Kädellisiltä, linnuilta, norsuilta ja sioilta on löytynyt merkkejä mielen teoriasta, eli ne ymmärtävät, että oman itsen lisäksi myös muilla on mieli ja kokemusmaailma. Useat eläinlajit krokotiileista lintuihin, nisäkkäisiin ja mustekaloihin leikkivät. Leikkiä pidetään kehittyneisyyden ja älykkyyden osoituksena: se on joustavaa, soveltavaa ja tutkivaa touhua. Useat eläinlajit aina kaloista nisäkkäisiin osoittavat merkittävää sosiaalista älykkyyttä. Kalat arvioivat kilpakumppaniensa kuntoa sivustapäin ja laskelmoivat mahdollisuuksiaan peitota ne.

Älykkyys on monimuotoinen ja jokaisen lajin kohdalla omanlaisekseen kehittynyt ilmiö, ja me olemme vasta alkaneet hahmottaa sen ilmenemismuotoja muilla eläimillä. Linnut ovat yksi esimerkki siitä, miten meidän on täytynyt tieteellisten tutkimustulosten valossa muuttaa asennettamme muiden kapasiteettia kohtaan. Lintuja pidettiin kauan älyllisen kehittymättömyyden esimerkkiryhmänä. Kun lintuja ryhdyttiin varsinaisesti tutkimaan, huomattiin, että niiltä itse asiassa löytyi pikkuhiljaa lähes kaikki älykkyyden mittareina pidetyt ilmiöt työmuistista mielen teoriaan ja jopa abstraktiin ja numeeriseen ajatteluun saakka. Tämä tuntuu olevan tällä hetkellä löydösten muoto ja trendi: vaikka emme koskaan voi kuvata yhtäkään yksilöä tyhjentävästi, käsityksemme muista avartuu koko ajan. Ja koko ajan muut tulevat lähemmäs meitä: olemme aina vain vähemmän yksin.

Kuva: John Towner, Unsplash

Empatiaa eläimille

Kym Henley -niminen henkilö rapsuttaa tehotuotannosta pelastettua sikaa Freedom Hill -nimisessä eläinten turvakodissa

Sami Keto on empatian vapaa tutkija ja syyskuussa ilmestyneen Empatia – Myötäelämisen tiede -kirjan toinen kirjoittaja yhdessä filosofi Elisa Aaltolan kanssa. Kirjassa pohditaan, miten empatia liittyy moraalisiin ja yhteiskunnalliseen kysymyksiin ja miten se antaa meille mahdollisuuden jakaa tämä planeetta muiden olentojen kanssa. Lue alta Samin ajatuksia empatian merkityksestä.

Ihmisoikeuksia pidetään edellytyksenä arvokkaalle ihmiselämälle. Niiden taustalla voidaan nähdä oikeudenmukaisuuden periaatteen, joka nostettiin jo antiikin aikana tärkeäksi yhteiskunnan ominaisuudeksi. Kuitenkin saatiin odottaa tuhansia vuosia ennen kuin oikeudenmukaisuuden tavoittelu johti käsitykseen universaaleista ihmisoikeuksista; ne nimittäin alkoivat muodostua vasta 1700-luvun lopun länsimaisessa yhteiskunnallisessa ajattelussa.

Historian professori Lynn Hunt esittää, että ihmisoikeuksien kehitys tarvitsikin oikeudenmukaisuuden rinnalle toisenlaisen yhteiskunnallisen voiman: empatian, kyvyn asettua jonkun toisen asemaan. Empatialla sosiaalisten eläinten ominaisuutena on pitkä, jopa satojen miljoonien vuosien evolutiivinen historia, mutta sen käyttämiseen ja kokemiseen eläin saattaa tarvita jonkun herätteen ympäristöstään.

Huntin mukaan yhtenä tällaisena herätteenä 1700-luvun Euroopassa toimi romaanikirjallisuuden yleistyminen ja muuttuminen. Romaanien päähenkilöiksi tuli yläluokan lisäksi yhä enemmän alempiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia, ja niissä saatettin keskittyä kuvaamaan ihmisten henkistä ja emotionaalista tilaa ulkoisten seikkojen kuten statuksen sijaan. Lukiessaan näitä kuvauksia sen aikainen aatelinen saattoi ymmärtää ensimmäistä kertaa, että nuo ihmiset, joiden kanssa hän ei ollut ollut juurikaan tekemisissä, olivatkin jollain perimmäisellä tasolla hyvin samankaltaisia kuin hän itse.

Tämä empatian piirin laajeneminen johti sosiaaliseen ja poliittiseen muutoksen, joka mahdollisti ihmisoikeuksien normittumisen, niiden sisällyttämisen esimerkiksi julistuksiin ja lainsäädäntöön. Universaalien ihmisoikeuksien tunnistamisen kautta vaikkapa orjuus ja kidutus muuttuivat yleisesti tuomittavaksi asioiksi. Empatia ei kuitenkaan ole muuttunut hyödyttömäksi ihmisoikeuksien edistämisessä tänäkään päivänä. Ilman sitä ihmisoikeuksista tulee vain julistusten sanahelinää. Toisten ihmisten tunnistaminen emotionaalisella tasolla, itsensä kuvitteleminen heidän asemaansa, on tehtävä yhä uudestaan ja uudestaan.

Oikeudenmukaisuusajattelu on perustana myös toislajisten eläinten oikeuksien edistämisessä. Samoin kuin ihmisoikeuksien suhteen, se saattaa kuitenkin tarvita rinnalleen entistäkin syvempää ja voimakkaampaa empatiaa, jotta muutosta eläinten kannalta parempaan yhteiskuntaan voi tapahtua.

Rationaalisuutta korostavassa yhteiskunnassa voi olla houkutus korostaa rationaalisuutta myös omien valintojen taustalla. Jos vegaanihaasteen myötä olet vähentämässä tai lopettamassa eläinperäisen ruuan syömistä myös jatkossa, saatat pohtia motiivia muutoksellesi.

Ympäristö- ja terveysvaikutukset ovat toki hyviä ja perusteltuja syitä kasvissyönnille. Jos kuitenkin eläintuotannon eläinhenkilö, eläin itse, edustaa minulle vain kasvihuonekaasupäästöjä tai tyydyttynyttä rasvaa, en voi nähdä sitä sellaisena kuin se on: kokemuksellista elämää elävänä, tuntoisena olentona, joka on hämmästyttävän samankaltainen kuin minä itse.

Samoin voin kertoa itselleni ja muille, että vain oikeudenmukaisuus ohjaa toimintaani eläinten puolesta eikä se edellytä, että sotkisin siihen mitään empatiaa eläimiä kohtaan. Tällainen voi kuitenkin johtaa etäännytettyyn ja teoreettiseen tarkasteluun, joka ei motivoi toimimaan eläinten aseman parantamiseksi. Koska juuri empatia on se, joka suuntaa meitä kohti toisia ja motivoi auttamaan heitä.

Jos taas harkitset toimintaa – tai toimit jo – eläinten aseman parantamiseksi, niin voi olla hyvä muistaa, että iso osa toiminnasta on toisiin ihmisiin vaikuttamista. Vaikka kuinka toivoisit, nuo toiset ihmiset eivät välttämättä vakuutu pelkästään oikeudenmukaisuuteen vetoamisesta, vaan he tarvitsevat myös empatiansa piirin laajenemista.

Empatiaa voi kehittää mm. seuraavin tavoin:

  • Harjoittele omien tunteidesi ymmärtämistä
     
  • Ole vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten ja muiden eläinten kanssa
     
  • Etsi samankaltaisuuksia itsesi ja toisen välillä
     
  • Harjoittele toisen näkökulman ottamista
     
  • Harjoita mielikuvitustasi, esim. lukemalla fiktiota

Lue lisää: Empatiakirja.fi

Kuva: Jo-Anne McArthur / We Animals, 

    Neljä ideaa herkutteluun

    Kasa lettuja, joiden päällä on mansikkahilloa, joka on valunut lettukasan reunaa pitkin lautaselle

    Vegaanit herkuttelevat siinä missä kaikki muutkin. Yksi tykkää leipoa itse kuppikakkuja, toinen menee ravintolaan syömään vegemättöä, kolmas fiilistelemään fine dining -ravintolaan ja neljäs maistelee suklaita, pähkinäjuustoja ja viinejä. Kokosimme sinulle neljä ideaa, joista ammentaa omaan herkutteluun.

    Vietä lettukestit

    Letut onnistuvat helposti ilman kananmunia. Riittää, että kananmunan tilalle taikinaan laitetaan pikkuisen enemmän vehnäjauhoja. Hyvän lettuohjeen saat täältä. (Linkin takana on myös gluteeniton ohje.) Kun taikinan nesteenä käyttää vissyä, tulee lettuihin kauniit pitsireunat.

    Tarjoile letut vastapaistettuina, jotta ne ovat lämpimiä ja reunoiltaan rapsakoita. Kata lettujen seuraksi pöytään oman maun mukaan seuraavia tuotteita ja anna jokaisen koota juuri omanlainen lettu.

    • Hilloa

    • Mansikoita, mustikoita, vadelmia, herukoita tai muita marjoja

    • Banaania tai muita hedelmiä

    • Pähkinärouhetta

    • Vaahdotettua kaura- tai soijavispiä

    • Vegaanista jäätelöä

    • Vegaanista suklaakastiketta (esim. O’hoj tai Pirkka)

    • K-menu hasselpähkinälevitettä

    • Vaahterasiirappia

    Jos haluat suolaisia lettuja, voit kokeilla esimerkiksi näitä täytteitä.

    Järjestä sipsi-ilta

    Osta muutamaa erilaista sipsiä ja valmista niiden kaveriksi dippejä. Kutsu kaverit kylään tai vietä ilta sohvalla tv-sarjoja katsellen.

    • Sipsiosastolla on tosi monia vegaanisia vaihtoehtoja, kuten Taffelin grillisipsit, hot rodit ja raffelit, Pirkan ja Rainbow’n juureslastut sekä Lidlin Crusti Crocin viinietikkasipsit. Myös monet ruissipsit ovat vegaanisia. Joissakin kaupoissa myydään lisäksi kikherne- ja linssisipsejä!

    • Vegaanisia dippijauheita voi ostaa valmiina. Niitä valmistavat niin Taffel, Estrella, Poppamies, Lidlin Crusti Croc, Rainbow kuin Pirkkakin. Näet listan vegaanisista dippijauheista Vegaanituotteet-sivulta.

    • Voit myös tehdä omia sekoituksia, jos et halua käyttää valmiita jauheita. Ihanan ranch-kastikkeen saat, kun sekoitat kuivattua tai tuoretta tilliä, persiljaa ja ruohosipulia, valkosipulia, tilkan öljyä sekä ripauksen suolaa ja sokeria.

    • Dipin pohjana voit käyttää esimerkiksi Yosan Greek style -kaurajogurttia, Oatlyn tai Yosan kaurafraichea, Alpron maustamatonta Zero Sugars -soijajogurttia, Plantin tai Rainbow’n maustamatonta soijajogurttia tai Plantin maustamatonta kaurajogurttia.

    • Muista myös salsa ja guacamole!

    Pidemmän listan vegaanisia sipsejä, ruislastuja ja muita suolaisia snäksejä sekä dippijauheita näet Vegaanituotteet-sivulta.

    Keitä herkkukaakaota

    Mittaa kattilaan kupillinen lempikasvimaitoasi. Esimerkiksi Oatlyn iKaffe, Alpron vaniljainen soijamaito ja Blue Diamondin maustamaton mantelimaito sopivat hyvin. Lisää joukkoon 30 g tai maun mukaan vegaanista suklaata, maun mukaan sokeria ja pieni ripaus suolaa makua korostamaan. Kuumenna sekoitellen, kunnes suklaa on täysin sulanut ja kaakao kuumaa. Kaada kuppiin ja koristele vegaanisilla vaahtokarkeilla.

    Napostele nakkisämpylöillä

    Osta hot dog -sämpylöitä, vegaanisia nakkeja, ketsuppia, sinappia, kurkkusalaattia ja paahdettua sipulia. Lämmitä sämpylät, kuumenna nakit ja kokoa hodarit.

    Voit testailla samalla monia erilaisia vegaanisia nakkeja, sillä niitä valmistavat niin Bon Soya, Wheaty, Like Meat kuin Astrid och Apornakin. Kasvisruokaan erikoistuneista kaupoista voi ostaa vielä lisää monenlaisia vegenakkeja, jos haluat enemmän valikoimaa.

    Nakkeja voi tehdä myös itse! Kokeile vaikkapa tätä tulista kikhernenakkireseptiä.

    Muista Vegaanituotteet.net!

    Vegaanituotteet.net-sivulta näet helposti, mitkä kaikki keksit, karkit, suklaat, sipsit ja muut herkut on valmistettu ilman eläinperäisiä ainesosia. Sivulle on yleensä myös merkitty, mikäli tuote on gluteeniton, joten myös keliaakikoiden kannattaa tutustua sivuun.

    Neljännen viikon kauppalista

    Linssilasagnea lautasella koristeltuna isolla kasalla tuoretta basilikaa

    Vegaanihaasteen neljännellä viikolla ihastutaan aurinkokuivattuihin tomaatteihin, pyöräytellään linssipihvejä ja leivotaan perinteisiä mokkapaloja.

    Tässä on sinulle avuksi kauppalista, johon on koottu kaikkien päivän reseptien ainesosat suolaa ja sokeria lukuun ottamatta. Voit siis halutessasi tutustua resepteihin jo etukäteen. Voit päättää, mitkä reseptit aiot toteuttaa sekä tehdä ostokset valmiiksi. 

    Allergikot huomio! Jos ruokalaji sisältää soijaa tai gluteenia, on listan perässä vinkkejä niiden korvaamiseen. Voit myös aina etsiä muita reseptejä päivän reseptien tilalle kattavasta reseptipankistamme.

    22. päivä: Pasta aurinkokuivatuista tomaateista (kahdelle)

    • 200 g pastaa

    • 200 g valmiiksi keitettyjä kikherneitä

    • 12 aurinkokuivattua tomaattia (öljyyn säilöttyä)

    • 15 oliivia

    • 2 pientä valkosipulin kynttä

    • 2 rkl oliiviöljyä

    • 2 tl omenaviinietikkaa tai sitruunamehua

    • 2 rkl ravintohiivahiutaleita

    • ripaus mustapippuria

    • koristeluun pilkottuja aurinkokuivattuja tomaatteja ja basilikaa

    Gluteeniton vaihtoehto: Käytä gluteenitonta pastaa.

    23. päivä: Linssicurry (neljälle)

    • 2 dl kuivia punaisia linssejä

    • 2 dl kaurakermaa

    • 200 g pakasteherneitä

    • 4 kuutiota hienonnettua pakastepinaattia

    • 1 sipuli

    • 3 valkosipulinkynttä

    • 2 tomaattia

    • 2 tl paprikajauhetta

    • 2 tl currya

    • 1 kasvisliemikuutio (tai kasvisliemijauhetta)

    • rypsiöljyä

    • tarjoiluun riisiä tai ohraa

    Gluteeniton vaihtoehto: Osa kaurapohjaisista tuotteista, kuten kaurakermoista ja -maidoista, soveltuu joillekin keliaakikoille. Lue lisää täältä. Jos kaurakerma ei sovi, voit vaihtaa sen soijakermaan tai kookosmaitoon.

    Jälkiruoka: mokkapalat (20 annosta) 

    • 4 dl kaura-, soija- tai muuta kasvimaitoa

    • 200 g vegaanista margariinia (ks. lista täältä)

    • 1,5 dl vahvaa kahvia (tai 1,5 tl pikakahvijauhetta)

    • 8 dl vehnäjauhoja

    • 6 dl sokeria

    • 6 dl tomusokeria

    • 2 dl kaakaojauhetta

    • 3/4 tl vaniljajauhetta tai 2 rkl vaniljasokeria

    • 1 rkl leivinjauhetta

    24. päivä: Lasagne (kuudelle)

    • lasagnelevyjä (joissakin lasagnelevyissä on kananmunaa, joten lue varmuuden vuoksi tuoteseloste)

    • 6 dl maustamatonta kaura-, soija- tai muuta kasvimaitoa

    • 1 dl rypsiöljyä

    • 3/4 dl vehnäjauhoja

    • 200 g vegaanista juustoa (voi myös jättää pois tai laittaa n. 1 dl ravintohiivahiutaleita)

    Valitse teetkö soijarouhelasagnen vai linssilasagnen.

    Soijarouhelasagnen täyte

    • 2 dl tummaa soijarouhetta

    • 500 g tomaattimurskaa

    • 70 g tomaattipyrettä

    • tuoreita kasviksia, kuten paprikaa, porkkanaa tai kesäkurpitsaa

    • 1 sipuli

    • 1–2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

    • 1/2 dl rypsiöljyä soijarouheen paistamiseen (lisäksi rypsiöljyä kasviksien kuullottamiseen

    • 2 rkl soijakastiketta soijarouheen maustamiseen

    • 2 tl paprikamaustetta

    • 2 tl kuivattua basilikaa

    • 1 tl mustapippuria

    Linssilasagnen täyte

    • 3 dl kuivattuja punaisia linssejä

    • 500 g tomaattimurskaa

    • 70 g tomaattipyrettä

    • 1 sipuli

    • 1 porkkana

    • 1–2 valkosipulinkynttä

    • rypsiöljyä kasviksien kuullottamiseen

    • 1 rkl paprikamaustetta

    • 1 rkl kuivattua basilikaa

    • 1 1/2 tl mustapippuria

    Gluteeniton vaihtoehto: Käytä vehnäjauhojen sijaan gluteenitonta jauhoa tai jauhoseosta. Käytä gluteenittomia lasagnelevyjä. Osa kaurapohjaisista tuotteista, kuten kaurakermoista ja -maidoista, soveltuu joillekin keliaakikoille. Lue lisää täältä. Jos kauramaito ei sovi, voit vaihtaa sen soija- tai muuhun kasvimaitoon.

    25. päivä: Kaaliwokki (neljälle)

    Wokkiruoat ovat helposti muokattavissa omaan makuun sopiviksi tai ne voi tehdä mitä-kaapista-löytyy-periaatteella. Tofu voi olla muutakin marinoitua tai savutofua. Tofun sijaan proteiinipitoisena osana voi käyttää vaikkapa valmiiksi keitettyjä linssejä tai papuja, nyhtökauraa tai härkistä, cashewpähkinöitä. Jos ei tykkää inkivääristä tai chilistä, ne voi jättää pois. Kasviksia voi käyttää oman mielikuvituksen mukaan. Wokin voi riisinuudelien sijaan tarjoilla vehnänuudelin, riisin, kvinoan tai ohran kanssa.

    • 180 g valmiiksi maustettuja tofupaloja (esim. So Fine thai style tai muuta marinoitua/savutofua)

    • 300–400 g kaalia

    • 1 pieni sipuli tai 2 vartta kevätsipulia

    • 2–3 valkosipulinkynttä

    • 2 cm pala tuoretta inkivääriä

    • chilihiutaleita maun mukaan

    • 3 rkl soijakastiketta

    • rouhittua mustapippuria

    • öljyä paistamiseen

    • 2–3 kiekkoa riisinuudeleita (noin 130g) (tai vehnänuudeleita, riisiä, kvinoaa tai ohraa)

    26. päivä: Linssipihvit ja valkosipulimajoneesi (viidelle)

    Tarjoile linssipihvit sellaisenaan majoneesin kanssa tai osta lisäksi ranskalaisia, bataattiranskalaisia tai juuresranskalaisia.

    Linssipihvit

    • 5 dl kuivia linssejä

    • 1/2 dl ravintohiivahiutaleita

    • 2–3 porkkanaa

    • 2 keskikokoista perunaa

    • 2 rkl perunajauhoja

    • loraus agave- tai tavallista siirappia

    • valkopippuria

    • jauhettua inkivääriä

    • currya

    • 1 tl kasvisliemijauhetta

    Valkosipuli-chilimajoneesi

    • 1 dl maustamatonta soijamaitoa

    • 3 dl rypsiöljyä

    • 3 valkosipulinkynttä

    • 1 rkl sitruunamehua

    • tuoretta chiliä tai kuivattuja chilihiutaleita

    • 10 tippaa chipotle tabascoa (ei pakollinen)

    • 1/2 tl sinappia (ei pakollinen)

    • 1 tl ketsuppia tai tomaattipyrettä (ei pakollinen)

    Vinkki! Myös valmiita vegaanisia majoneeseja on saatavilla useita erilaisia. Tarkista lista täältä.

    27. päivä: Avokadopasta (kahdelle)

    • n. 200 g pastaa

    • 1/2 dl ravintohiivahiutaleita

    • 1 kypsä avokado

    • 1 ruukullinen tuoretta basilikaa

    • puolikas ruukullinen tuoretta persiljaa

    • 1 valkosipulinkynsi

    • puolikas puna- tai keltasipuli

    • 1 tuore chili tai maun mukaan chilijauhetta

    • 2 rkl sitruunamehua

    • 1/2 dl oliiviöljyä

    Gluteeniton vaihtoehto: Käytä gluteenitonta pastaa.

    Jälkiruoka: Omenakakku pekaanitoscalla (8 annosta)

    • 4 dl pekaanipähkinöitä

    • 200 g vegaanista margariinia (ks. lista täältä)

    • 2 1/2 dl kaura-, soija- tai muuta kasvimaitoa

    • 2 keskikokoista, aromikasta omenaa

    • reilu 3 1/2 dl vehnäjauhoja tai hienoja spelttijauhoja

    • 2 1/4 dl sokeria

    • 2 tl vaniljasokeria

    • 2 tl leivinjauhetta

    • 1 tl kanelia

    28. päivä:  “Chicken soup” vegetyyliin (kuudelle)

    • kaksi kourallista kuivia soijasuikaleita

    • 1 prk kaurakermaa

    • 2 dl maissia

    • 10 keskikokoista perunaa

    • 1 iso sipuli

    • 2 porkkanaa

    • 1 tl paprikajauhetta

    • 4 tl currya

    • 1 tl persiljaa

    • kasvisliemikuutio (tai kasvisliemijauhetta)

    Gluteeniton vaihtoehto: Osa kaurapohjaisista tuotteista, kuten kaurakermoista ja -maidoista, soveltuu joillekin keliaakikoille. Lue lisää täältä. Jos kaurakerma ei sovi, voit vaihtaa sen soijakermaan tai kookosmaitoon.

    Soijaton vaihtoehto: Jos ruoan tulee olla soijatonta, voit käyttää soijasuikaleiden tilalla esimerkiksi Härkistä tai Nyhtökauraa. Paista ne tällöin ilman kaurakermaa ja lisää keittoon vasta lopuksi kaurakerman kera.

    Kuva: Linssilasagne, Jere Nieminen

    Syöminen, sosiaaliset tilanteet ja tunteet

    Ihmisiä pöydän ääressä

    Moni vegaaniseen elämäntapaan pyrkivä on kokenut uuden elämäntavan vaikuttaneen itseensä muutenkin kuin syömisen osalta. Tutkija ja itsekin vegaani Sari Irni kertoo seuraavassa, mistä tunteet kumpuavat ja mitä niistä pitäisi ajatella.

    Vegaanihaasteeseen osallistuneet ovat maininneet vegaaniudessa motivoivimmiksi asioiksi esimerkiksi seuraavia voimaannuttavia kokemuksia:

    • uusien asioiden oppiminen ja uusien näkökulmien löytäminen

    • uusi innostus ruuanlaittoon

    • uudet makumaailmat

    • uusien samanhenkisten ystävien saaminen

    • tieto etteivät eläimet kärsi takiani

    • mahdollisuus haastaa nykyinen elämänmeno

    • tunne siitä, että pystyy vaikuttamaan omilla teoillaan ympäristöön, eläinten asemaan ja omaan terveyteen

    • ilo siitä, että elää omien arvojensa mukaisesti

    • tunne siitä, että pystyy parempaan vanhempana, kun voi opettaa lapselleen eläinten kunnioittamista.

    Oivallus siitä, että veganismi on paljon muutakin kuin ”ruokavalio”, ja että matka vegaaniutta kohti voi muuttaa omaa elämää ja tuoda itselle vaikutusmahdollisuuksia ja voimaantumisen kokemuksia hyvin laaja-alaisesti, on ollut monelle Vegaanihaasteeseen osallistuvalle tärkeä.

    Syömisen tunteellisuus

    Kuten kaikki elämänmuutokset, myös vegaaniuteen pyrkiminen voi tuoda mukanaan myös haasteita. Aiempien Vegaanihaasteiden palautteista päätellen yksi suurimmista haasteista monille osallistujille on syömiseen liittyvä sosiaalisuus ja siitä heräävät tunteet. Kuten yllä selitettiin, haasteeseen osallistujat ovat kokeneet paljon myönteisiä tunteita. Joskus tunteet voivat kuitenkin olla vaikeitakin. Näitä voi auttaa ymmärtämään esimerkiksi kulttuurintutkija Sara Ahmedin tunteita käsittelevä kirjallisuus sekä ymmärrys syömisen liittymisestä yhteiskunnallisiin normeihin ja niiden ylläpitämiseen.

    Vegaaniseen elämäntapaan liittyy paljon muutakin kuin syöminen, mutta tunteet tulevat usein vastaan juuri syömiseen liittyen. Tämä johtuu syömisen sosiaalisuudesta. Syöminen on harvoin täysin itsellistä toimintaa: useat syövät säännöllisesti kämppäkavereiden, ystävien, työkavereiden, perheen tai sukulaisten kanssa. Vegaaniuteen pyrkiminen voi tuoda mukanaan uutta sosiaalisuutta, yhteisiä ruokakokeiluja ja niiden jakamista. Monet kuitenkin elävät tilanteessa, jossa ympäristössä suurin osa on edelleen sekasyöjiä. Kuinka selvitä tällöin yhteisistä ruokailutilanteista, kun oma ruokavalio onkin muuttunut? Moni vegaaniruokavaliota aloitteleva on miettinyt, kuinka toimia, kun kutsutaan kylään tai juhliin. Allergiasta tai muusta lääkärin toteamasta ruokavalion muutoksen tarpeesta voi olla helpompi ilmoittaa: koska on kyse lääketieteellisestä faktasta, jolle en itse voi mitään, on luonnollista, että muut ottavat sen huomioon. Mutta entä kun itse ”vain päätän”, etten yhtäkkiä syökään eläintuotteita?

    Vegaaniruokavaliota kokeilevalle saattaa tulla tällaisia ajatuksia mieleen: ”En halua loukata vanhempia sukulaisiani kieltäytymällä heidän tarjoamastaan ruuasta.” ”Pitävätkö muut minua hankalana ihmisenä, kun vaadin erikoiskohtelua?” ”Ajattelevatko muut, että esitän parempaa ihmistä, kun kieltäydyn yleisesti hyväksytyistä ruuista?” ”Vaadinko liikaa läheisiltäni, jos hekin joutuisivat syömään tekemääni vegaanista ruokaa tai kokkaamaan minua varten vegaanisesti?” Jos sinulla on tämäntyyppisiä tuntemuksia, on hyvä tietää, että et ole yksin!

    Lähipiirin suhtautuminen vegaaniuteen

    Kuinka muut sitten suhtautuvat? Parhaimmillaan eläintuotteita käyttävät läheisesikin ovat kannustavia ja uteliaita ruokavaliosi suhteen, haluavat kokeilla itsekin, pyytelevät reseptejä ja käyvät kanssasi monta inspiroivaa keskustelua eläintuotannosta, ympäristöstä ja terveydestä. Tai sitten ympäristösi antaa sinun olla rauhassa, eikä asiasta juuri puhuta. Voi kuitenkin käydä niinkin, että joudut jatkuvasti muiden kyseenalaistettavaksi. Läheiset saattavat vihjata sinun olevan hankala tai vaativa, tai odottavat tämän ”vaiheen” menevän ohi. Sinun saatetaan kertoa menneen äärimmäisyyksiin, ja muut voivat kokea syyllistäväksi pelkästään vastauksen kysymykseen: miksi et syö eläintuotteita? – varsinkin jos kerrot syyksi eläinten huonon kohtelun.

    Pahimmillaan sukulaisistasi ja ystävistäsi saattaa yhtäkkiä tulla ravinto-opin asiantuntijoita, jotka kyseenalaistavat kasvisruuan riittävyyden terveyden kannalta. Saatat kuulla väitteitä lihansyönnin luonnollisuudesta, maitotuotteiden välttämättömyydestä kalsiumin kannalta, proteiinin saantisi voidaan kyseenalaistaa ja kaikki vaivat ja väsymykset saatetaan selittää vegaaniruokavaliolla. Näidenkään asioiden kanssa et ole yksin, moni vegaaniseen elämäntapaan pyrkivä on kokenut samat asiat.

    Muiden suhtautuminen ja itsessä mahdollisesti heräävät häpeän ja epävarmuuden tunteet ovat ikään kuin saman kolikon kaksi puolta: ne kertovat yhteiskunnassamme vallitsevista syömiseen liittyvistä normeista. Ihmiset eivät vain neutraalisti valitse ruokaansa, vaan tietynlaista ruokaa pidetään laajalti luonnollisena, hyväksyttynä ja normaalina, lyhyesti sanottuna: siitä on tullut syömisen normi. Normina pidettyä ruokaa on yleensä aina saatavilla, ja sitä ”kuuluu” olla saatavilla. Jos sinut kyseenalaistetaan, se johtuu siitä, ettet enää noudatakaan tätä yleisesti hyväksyttyä normia.

    Kulttuuriset käsitykset murroksessa

    Ruokailun tunnemaailma ja yhteisöllisyys liittyvät vahvasti kulttuurisiin käsityksiin ja arvostuksiin. Kulttuurintutkija Sara Ahmed on puhunut ”tunteiden kulttuurisesta politiikasta”, jota voi soveltaa myös syömiseen liittyvien sosiaalisten tilanteiden ymmärtämiseen. Ahmedin mukaan tunteet eivät ole ainoastaan yksilöllisiä, siis yksilön kokemusmaailmaan ja tulkintoihin sidottuja asioita. Ahmedin mukaan tunteet kertovat pikemminkin henkilön sijoittumisesta yhteisöihin ja niissä toimiviin valtasuhteisiin ja normeihin.

    Mikäli henkilö elää eläintuotteiden syöjien ympäröimänä yhteisössä, jossa eläintuotteiden syöminen on oletusarvo ja normi, tästä normista eroaminen voi tuottaa monenlaisia tunteita, esimerkiksi häpeää, jos kehtaa ”vaatia” jotain muuta ruokaa kuin mitä on totuttu laittamaan tarjolle. On tärkeää ymmärtää, että tällaiset tunteet ja vegaanisen elämäntavan kyseenalaistaminen muiden taholta liittyvät näihin normeihin, ei vegaaneihin ihmisinä. Tunteiden sidonnaisuus yhteiskunnallisiin normeihin merkitsee yksinkertaisimmillaan sitä, että normin noudattaminen tuntuu mukavalta, helpolta ja luonnolliselta, sen kyseenalaistaminen taas voi herättää monenlaisia vaikeita tunteita.

    Tunteiden ja normien sidos näkyy myös eläintuotteiden syömisen normin ylläpitämisessä. Ylläpitäminen voi olla hyvin hienovaraista, eikä se aina tapahdu lakien tai muiden sääntöjen, vaan sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Normeja ylläpidetään muun muassa määrittelemällä eri tavalla toimivat tunteellisuuden kautta: ääri-ihmisiksi, jotka ovat hankalia, vaativia tai nipoja. Ja pahimmassa tapauksessa ylimielisiä ja suvaitsemattomia, kun ei ”tavallinen” ruoka ”kelpaa”. Olennaista on, että tällä ajatusliikkeellä itse normit häviävät näkyvistä: ongelma paikannetaan eläintuotteiden syömisen normin sijaan tätä kyseenalaistaviin ihmisiin ja näiden ominaisuuksiin (”vaativa”, ”hankala”).

    Kun näistä tilanteista oppii selviämään ja ymmärtää niiden herättämien tunteiden liittyvän yhteiskunnallisten normien kyseenalaistamiseen ja muiden muutosvastarintaan, elämä vegaanina voi helpottua vähitellen. Tällöin elämässä alkavat korostua ne myönteiset asiat, mitä matka kohti vegaanista elämäntapaa haasteen osallistujien ja pitempään vegaanina olleiden mukaan voi tuoda mukanaan: myönteisiä tunteita, inspiroivia keskusteluja, uusia ystäviä, uusia makumaailmoja, ja loputtomia mahdollisuuksia löytöihin ruokablogeista, keittokirjoista ja jopa lähikaupoista. Vaikka alku voi joidenkin kohdalla sosiaalisesta ympäristöstä johtuen olla haastavaa, niin vegaaniset valinnat arkipäiväistyvät pian, niin etteivät ne enää tunnu erilaisilta tai oudoilta. Tottumuksen myötä vegaaniset tuotteet alkavat myös löytyä kaupoista helposti. Myös ympäristö ja läheiset sopeutuvat vähitellen. Voi olla helpottavaa ymmärtää muutos polkuna, vähittäisenä etenemisenä kohti omia tavoitteita. Tärkeintä on, ettet itse syyllistä itseäsi tai vaadi itseltäsi liikaa: jokainen kulkee omaa tahtiaan.

    Kirjoitusta inspiroi: Sara Ahmed (2004) The Cultural Politics of Emotion. Edinburgh: Edinburgh University Press.

    Vinkkejä sosiaalisiin tilanteisiin

    • Kun sinut kutsutaan kylään, voit tarjoutua auttamaan ruuanlaitossa, kertoa hyviä reseptejä tai tuotevinkkejä tai viedä mukanasi jotain vegaanista tarjottavaa, josta riittää muillekin.

    • Voit pitää varmuuden vuoksi mukanasi jotain pientä syötävää sen varalle, jos vegaanista ruokaa ei olekaan saatavilla.

    • Muista, että ”luonnollisina” ja ”tavallisina” pidetyistä toimintatavoista eroaminen voi herättää tunteita. Tämä ei ole henkilökohtaista, vaikka se voi tuntua siltä. Jos ruokavaliosi aiheuttaa väittelyä, voit sanoa jämäkästi mutta ystävällisesti: ”Tämä on minun valintani, haluan kokeilla tätä”. 

    • Läheiset ovat usein kiinnostuneita kuulemaan lisää, jos ihminen muuttaa ruokavaliotaan. Kysymyksiin voi olla hyvä vähän varautua etukäteen, jolloin itsellä on todennäköisesti rennompi olo vastata niihin. Oikeutta eläimille -yhdistyksen nettisivuilla on listattu usein kysyttyjä kysymyksiä eläintuotannosta ja kasvissyönnistä vastauksineen. Vegaaniliiton sivuilla on puolestaan paljon vastauksia ravitsemukseen liittyviin kysymyksiin. Jos joku kysyy kysymyksen, johon et osaakaan vastata, se ei haittaa! Voit kertoa, että etsit vastauksen ja palaat myöhemmin asiaan.

    Kuva: Kevin Curtis, Unsplash.com

    Vegaaniruokaa lapsille

    Lapsi roiskuttaa vettä lätäkössä

    Kasvissyönti ja vegaaniruokavalio ovat jatkuvasti yleisempiä, joten on ihan luonnollista, että myös kasvissyöjä- ja vegaanilapsia on koko ajan enemmän. Moni tämän päivän taapero tai teini-ikäinen on ollut koko elämänsä vegaani. Lisäksi moni nuori kiinnostuu kasvissyönnistä ja haluaa muuttaa ruokavaliotaan kasvispainotteisemmaksi tai kokonaan vegaaniseksi. Mitään ravitsemuksellista estettä tälle ei ole, kunhan ruokavalio toteutetaan monipuolisesti.

    Virallisissa ravitsemussuosituksissakin todetaan seuraavasti: “Huolellisesti koottu vegaaniruokavalio sopii myös raskaana oleville, imettäville, lapsille ja nuorille.” Koko perhe voi siis halutessaan noudattaa vegaaniruokavaliota. Lisäksi suosituksiin on kirjattu, että vegaanilapsille tulee tarjota mahdollisuus käydä ravitsemusterapeutilla. Tämä oikeus kannattaakin hyödyntää, sillä ravitsemusterapeutti voi laskea, että lapsi tai nuori saa ruokavaliostaan kaiken tarpeellisen.

    Lasten, raskaana olevien ja imettävien vegaaniruokavaliosta ja sen koostamisesta voit lukea lisää Vegaaniliiton sivuilta. Tekstin on kirjoittanut laillistettu ravitsemusterapeutti Lotta Pelkonen. Lotta vastaa vegaanivanhempien kysymyksiin lasten vegaaniruokavaliosta myös näissä Vege it -blogin teksteissä:

    Vege it! -blogiin kannattaa tutustua muutenkin, sillä siellä on paljon kivoja, helppoja ja terveellisiä lapsikelpoisia reseptejä. Muita hyviä blogeja ja ryhmiä, joita ylläpitävät ja kirjoittavat vegaanit ja muut vegaaniruoasta kiinnostuneet perheelliset henkilöt:

    Kuva: Daiga Ellaby, Unsplash

    Vippa ja Konsti – onnekkaat yhdessä

    Vippa-lehmä ja Konsti-vasikka päät lähekkäin

    Vippa asui maitotilalla, jonka koko karja määrättiin lopetettavaksi eläinsuojelusyistä. Ennen teurasauton tuloa tilallinen vei kuitenkin tiineenä olevan Vipan metsään piiloon. Vippaa ei löydetty ja teurasauto lähti matkaan muu karja mukanaan.

    Vippa ja sen vielä syntymätön vasikka siis pelastuivat, mutta niille piti löytää uusi koti. Viranomaisten kanssa sovittiin, että ne muuttavat vasikan syntymän jälkeen Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän eli eläinten turvakotiin Somerolle.

    Konsti syntyi reilu viikkoa ennen juhannusta, ja se pääsi emonsa kanssa uuteen loppuelämän kotiinsa aivan keskikesän kynnyksellä. Uusi koti oli täynnä jänniä ääniä ja hajuja sekä tilaa temmeltää.

    Nyt Konsti saa elää oman emonsa kanssa ja tuntea sen huolenpidon. Konsti on jo seitsemän kuukauden ikäinen, ja se edelleen käy silloin tällöin juomassa emonsa maitoa. Sekä Vippa että Konsti ovat täynnä elämää, ja sitä niillä toivottavasti riittää vielä kymmeniä vuosia.

    Katso tämä ihana video, jossa Konsti ottaa ilon irti elämästä eikä Vippa meinaa pysyä perässä!

    Mikä tekee Vipan ja Konstin tarinasta erilaisen?

    Lehmät tuottavat maitoa vain sen jälkeen, kun ne ovat saaneet vasikan. Lehmällä on tietysti voimakas tarve hoivata omaa vasikkaansa ja vasikalla puolestaan tarve imeä emoaan ja olla sen seurassa. Tätä mahdollisuutta maitotiloilla ei valitettavasti ole. Tavanomaisessa maidontuotannossa yleinen käytäntö on se, että vasikka viedään pois emoltaan alle vuorokauden iässä. Luomutuotannossakaan vasikat ja emot eivät saa olla yhdessä viikkoa pidempään. Luontaisesti emo vieroittaisi vasikan vasta 8–11 kuukauden iässä.

    Jos syntynyt vasikka on tyttö, siitä kasvatetaan lypsylehmä. Noin vuoden iässä se yleensä keinosiemennetään ensimmäisen kerran. Se saa kerran vuodessa vasikan siihen saakka, kunnes sen maidontuotanto vähenee taloudellisesti kannattamattomaksi. Lypsylehmät teurastetaan keskimäärin 4–6 vuoden ikäisinä, vaikka lehmät voisivat hyvinkin elää kaksikymmentävuotiaiksi.

    Jos syntynyt vasikka onkin poika, se lähetetään vasikkakasvattamoon. Siellä se kasvaa noin puolitoistavuotiaaksi, minkä jälkeen se lähetetään teurastamoon.

    Suurin osa Suomessa myytävästä naudanlihasta on peräisin maitotiloilta. Yle uutisoi lihan- ja maidontuotannon kytköksistä kesällä 2015 artikkelissaan Suomalainen naudanliha tulee maidontuotannon vuoksi syntyvistä vasikoista.

    "Lihantuotantoa Suomessa voi kutsua maidontuotannon sivutuotteeksi, jos asiaa hieman kärjistää, sanoo neuvotteleva virkamies Pekka Sandholm maa- ja metsätalousministeriöstä. Sandholm sanoo, että maitotilat haluavat nopeasti eroon vasikoista ja myyvät ne muutaman päivän ikäisenä. Vasikat menevät tiloille, joissa ne kasvatetaan noin parivuotiaiksi ja laitetaan lihoiksi. Lypsylehmät taas teurastetaan yleensä hieman vanhempina, noin viisivuotiaina. Se tapahtuu, kun niiden terveys pettää, maidontuotanto osoittautuu liian matalaksi tai esimerkiksi huomataan, että lehmää on huono lypsää lypsyrobotilla, Sandholm kertoo esimerkkejä.”

    Jos haluat lukea lisää maidontuotantoon liittyvistä eettisistä ja eläinsuojelullisista kysymyksistä, voit tutustua tähän tekstiin(Varoituksena herkimmille, että linkin takana on muutama kuva, jotka voivat järkyttää.) Tekstissä kerrotaan myös mielenkiintoisia asioita siitä, millaisia eläimiä naudat ovat, millaisia perhesuhteita ne muodostavat ja millaisia lajityypillisiä käyttäytymistarpeita niillä on.

    Onneksi ihminen ei tarvitse maitoa mihinkään!

    Maidon tilalle meillä on saatavilla valtavasti hyviä tuotteita, joita käytetään kuten eläinperäisiä maitotuotteita ja jotka vastaavat niitä ravintoarvoiltaan. Vaihtoehtoja on niin kaurasta, soijasta, riisistä, manteleista kuin monista muistakin raaka-aineista eli jokaiselle löytyy todennäköisesti omat suosikkituotteet. Tutustu valikoimiin täällä.