Koronavirus, pandemiat ja eläintuotanto

(Kuvassa Satakunnassa sijaitseva broilerikasvattamo)


Miksi erilaiset nykyaikaiset eläintehtaat jalostavat uusia, ihmisille vaarallisia superviruksia ratkaisevasti tehokkaammin kuin villieläimet? Entä miksi 40 tanskalaisesta turkistarhasta löydettiin enemmän uusia koronaviruksen muunnoksia kuin mitä kaikki maailman tartunnan saaneet ihmiset olivat vuoden 2020 aikana pystyneet tuottamaan?

Tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki kertoo artikkelissaan koronaviruksen vakavista seurauksista sekä varoittaa tulevaisuudessa edessämme olevista uusista, eläintuotannosta lähtöisin olevista pandemioista, joiden seuraukset saattavat olla vielä valtavan paljon tuhoisammat
. Isomäki toteaa, että meidän täytyy todennäköisesti päättää, haluammeko jatkaa teollista eläintuotantoa vai lopettaa koronapandemian.


Kiinan eläintoreilta liikkeelle lähtenyt koronaviruspandemia pisti vuonna 2020 koko maailman sekaisin. Vuodenvaihteessa uusi koronavirus oli virallisesti tappanut jo noin 1,8 miljoonaa ihmistä. Jo tuolloin oli kuitenkin selvää, että uhrien todellinen lukumäärä oli ollut selvästi suurempi.

Niissä 30 maassa, joista oli jo olemassa vuotta 2020 koskevia kuolinsyytilastoja, yhteenlaskettu ylimääräinen kuolleisuus oli ollut keskimäärin puolitoista kertaa suurempi kuin virallinen koronaviruskuolleisuus. Venäjällä kuoli vuoden 2020 aikana 230 000 ihmistä normaalia enemmän. Kaikista näistä kuolemantapauksista vain 55 000 oli kirjattu koronaviruskuolemiksi, vaikka piikki kuolleisuudessa oli epäilemättä johtunut joko koronavirusinfektioista tai pandemian erilaisista epäsuorista vaikutuksista. Testit ovat niin kalliita, että joidenkin tutkijoiden mukaan köyhemmissä globaalin etelän maissa ehkä vain noin yksi sadasta koronaviruskuolemasta on päätynyt virallisiin tilastoihin.

Näiden tilastojen valossa näyttäisi siltä, että koronaviruspandemia oli vuoden 2020 lopulla todellisuudessa aiheuttanut vähintään kolme mutta todennäköisemmin ehkä neljä tai viisi miljoonaa kuolemantapausta. Luvut tulevat varmaankin tarkentumaan jo vuoden 2021 aikana.

Vielä paljon useampien ihmisten elämä saattaa vielä lyhentyä ainakin jonkin verran koronavirusinfektion aiheuttamien jälkioireiden takia.  

Suomessa yli 70-vuotiaista ihmisistä, joilla todettiin koronavirustartunta, kuoli keväällä 26 prosenttia ja syksyllä 13 prosenttia.  Hengissä selvinneet vanhukset olivat kuitenkin usein viikkoja ja pahimmillaan kuukausia vuoteen omana. Koska he pystyivät syömään ja liikkumaan vain vähän, he menettivät usein ison osan lihasmassastaan sairauden aikana. On todennäköistä, että kaikki eivät toivu entiseen kuntoon vaan heidän tasapainonsa ja liikuntakykynsä jää aiempaa huonommaksi, tavalla joka saattaa lyhentää heidän elämäänsä joillakin vuosilla tai kuukausilla.

Jälkioireilla voi olla vakavia seurauksia myös nuoremmille ihmisille. Vakavan tai keskivakavan koronavirusinfektion Britanniassa keväällä sairastaneista ihmisistä 60 prosenttia sai vakavia ja todennäköisesti pysyviä vaurioita keuhkoihinsa, 29 prosenttia munuaisiinsa ja 26 prosenttia sydämiinsä. Hermostolle mahdollisesti aiheutuneiden vaurioiden vakavuus ja yleisyys tulee selviämään vasta pitemmän ajan kuluessa.

Saksassa tehdyssä tutkimuksessa 78 prosentilla kaikista koronaviruksen sairastaneista ihmisistä havaittiin magneettikuvauksessa epänormaaleja muutoksia sydämessä.  Vaikka suurin osa muutoksista oli vähäisiä eikä todennäköisesti aiheuta ihmisille ongelmia, tutkimustulos oli hätkähdyttävä, koska suurin osa tutkimukseen osallistuneista ihmisistä oli sairastanut taudin lievänä. 

Verrokkiryhmässä epänormaaleja muutoksia sydämistä löytyi vain 20 prosentilta ihmisistä.  Toisin sanoen yksi ainoa koronavirusinfektio oli lisännyt tällaisten vaurioiden todennäköisyyden lähes nelinkertaiseksi – ja ilmeisesti siis tehnyt ihmisten sydämille ainakin vähäistä vahinkoa kolme kertaa useammin kuin kaikki muut ihmisten keskuudessa edellisten vuosien ja vuosikymmenien aikana kiertäneet virukset yhteensä.  

Koronaviruspandemia on siis saattanut olla suurin onnettomuus joka ihmiskuntaa on toisen maailmansodan jälkeen kohdannut.

Ilman ainutlaatuisen tehokkaita ja laajoja vastatoimia virus olisi tehnyt vielä paljon suurempaa vahinkoa, sillä sen aiheuttama tapauskuolleisuus oli keväällä Italiassa 15, Espanjassa 12 ja Britanniassa 18 prosenttia.  Lisäksi hyvin suuri osa ihmisistä sai pahoja jälkioireita eli sairastui niin sanottuun ”pitkään koronaan”.  Koronavirusinfektion keväällä Italiassa saaneista ihmisistä 88 prosenttia oli sairaita vielä kahden kuukauden päästä ensimmäisten oireiden ilmaantumisesta.

Ennennäkemättömät vastatoimet kuitenkin onnistuivat kaikesta päätellen karsimaan viruksen vaarallisimmat muodot pois.  Viruksen aiheuttama kuolleisuus oli kesällä ja syksyllä merkittävästi pienempi kuin keväällä ja vain pieni osa ihmisistä sai vakavia jälkioireita. Sitä paitsi rokotteiden nopean kehittämisen ansiosta tällä hetkellä alkaa jo näyttää siltä, että mahdollisesti jopa alle kymmenesosa kaikista maailman ihmisistä ehtii saada tartunnan ennen kuin rokotukset pysäyttävät pandemian.

Mutta vaikka huonolla onnella olisi voinut tapahtua jotakin vielä paljon pahempaa, on silti todennäköistä että kymmenien miljoonien ihmisten elämä on lyhentynyt tai tulee lyhenemään pandemian takia. Kymmenet miljoonat yritykset taistelevat elämästään, työttömyys uhkaa kasvaa ennätysmäisiin mittasuhteisiin ja maailmantalous saattaa vajota syvään lamaan ilman mittavaa elvytystä.  Miljardit ihmiset ovat joutuneet viettämään kuukausia käytännössä vankeina kodeissaan.

Kaikki tämä vain yhden, Kiinan eläintoreilta liikkeelle lähteneen viruksen takia.

Eikä uusi SARS-2-koronavirus edes ollut pahin tai vaarallisin uusi taudinaiheuttaja, jonka suurisuuntainen eläintuotanto on viime vuosikymmeninä synnyttänyt.

Se ei itse asiassa ollut lähelläkään sellaista.


Karkuun päässyt kuuma lintuinfluenssa olisi koronapandemia potenssiin kymmenen

 

Maailman terveysjärjestö WHO on verkkosivuillaan kertonut tilanteista, joissa alun perin hyvin mieto lintujen influenssavirus on suurkanaloissa levitessään muuttunut muutamassa kuukaudessa ilmiömäisen tappavaksi, niin että sen aiheuttama kuolleisuus kanojen keskuudessa on ollut lähellä 100 prosenttia.

Kun tällaiset poikkeuksellisen aggressiiviset influenssavirukset ovat tarttuneet ihmisiin, ne ovat usein olleet myös meille erittäin vaarallisia.

Hong Kongin tehdaskanaloiden synnyttämä H5N1-lintuinfluenssa tarttui vuonna 2011 yhteensä 564 ihmiseen ja tappoi heistä 330 ennen kuin se saatiin eristettyä.  Viruksen aiheuttama infektiokuolleisuus – ei tapauskuolleisuus -- oli siis 59 prosenttia.

Vietnamin tai Thaimaan jättiläiskanaloiden vuonna 2004 synnyttämä kuuma lintuinfluenssa oli vielä tappavampi. Vain 45 ihmistä Vietnamissa ja Thaimaassa ehti saada tartunnan ennen kuin erittäin laajat ja tehokkaat vastatoimet pysäyttivät epidemian, mutta tartunnan saaneista ihmisistä 33 kuoli. 

Toisin sanoen vuoden 2004 lintuinfluenssan aiheuttama kuolleisuus oli ebolaviruksen luokkaa. 70 prosenttia, noin 700 kertaa normaalin kausi-influenssan keskiarvoa enemmän. 

Virus joka tarttuu helposti kuin influenssa mutta tappaa 59–70 prosenttia kaikista sairastuneista on lääkärien ja epidemiologien pahin painajainen. Me olemme olleet erittäin onnekkaita, koska yksikään suurkanaloiden matkan varrella kehittämistä superviruksista ei koskaan ole onnistunut riistäytymään pandemiaksi. 

Jos niin olisi päässyt käymään, seuraukset olisivat saaneet nykyisen koronapandemiamme aiheuttamat tappiot näyttämään kovin mitättömiltä ja vaatimattomilta. Monet biologit ja lääkärit eivät turhaan ole kutsuneet kanaa maapallon vaarallisimmaksi eläimeksi.

Ongelmana on vain se, että… vaara ei ole vielä ohi. Vaikka Kiinan eläintoreilla ei enää myydä villejä nisäkkäitä eikä lintuja eikä niillä enää teurasteta myöskään eläviä kanoja, maailma on edelleen täynnä teollisen mittakaavan kanaloita, sikaloita ja navettoja – minkä lisäksi muutamat maat – kuten Suomi – aikovat edelleen jatkaa myös turkistarhausta.

Niin kauan kuin tällaisia suuren mittakaavan eläintehtaita on olemassa, ne saattavat milloin tahansa panna alulle uuden ja vielä paljon koronapandemiaa vakavamman katastrofin.
 

Miksi pandemiat saavat (lähes) aina alkunsa suurista eläintehtaista?
 

Useimmat viimeisen sadan vuoden suuret pandemiat tai pandemianalut jotka on onnistuttu torjumaan ovat liittyneet suurisuuntaiseen eläinten kasvatukseen ihmisten ruuaksi. Alkuperäinen SARS-koronavirus ja meitä nyt kiusaava SARS-2-koronavirus saivat molemmat alkunsa Kiinan eläintoreilta. Uusien ja aiempaa tarkempien laskelmien mukaan yli 100 miljoonaa ihmistä surmannut espanjantauti eli vuosien 1918-20 suuri influenssa oli eräänlaista Yhdysvaltojen maatalousvyöhykkeen kanaloiden ja sikaloiden yhteistuotantoa. Vuoden 2009 sikainfluenssa lähti liikkeelle Smithfield-yhtiön Meksikossa sijainneista jättiläissikaloista ja kaikki todella pelottavilta näyttäneet uudet, kuumat lintuinfluenssavirukset ovat syntyneet teollisen mittakaavan kanaloissa.

Aika ajoin uhkaavilta näyttäneet ebola- ja nipah-epidemiat ovat saaneet alkunsa lepakoista, mutta suurisuuntaisella sikojen kasvatuksella on lähes aina ollut merkittävä rooli tilanteen pahentamisessa ja virusten levittämisessä. Ebola voi tarttua ihmiseen sekä suoraan sioista että sianlihan kautta.

Ainoa viimeisten sadan vuoden todella vakava pandemia, jonka syntymisessä suurisuuntaisella eläinten kasvatuksella ei ollut minkäänlaista roolia, on ollut HIV/AIDS-pandemia. Se syntyi, kun ihmiset tartuttivat itsensä teurastaessaan ruuaksi pyytämiään simpansseja ja pienempiä apinoita.

Vaikuttaa siltä, että asetelma on säilynyt samantyyppisenä hyvin pitkään. Etelä-, Väli- ja Pohjois-Amerikassa ei syntynyt yhtään merkittävää uutta ihmisen tartuntatautia Kolumbusta edeltävien 20 000 tai 30 000 vuoden aikana, vaikka monien seutujen asutus kuului pitkään maailman tiheimpiin. Tämä johtui lähes varmasti siitä, että alkuperäiskansat eivät harrastaneet laajamittaista eläinten kasvatusta. Euraasiassa ja Afrikassa ihmiset sen sijaan poimivat kotieläimiltään ison joukon hyvin ikäviä ja tappavia tarttuvia tauteja, joihin suurin osa vanhan maailman asukkaista kuoli aina 1900-luvulle asti.

Miksi ihmiset eivät kerää uusia tartuntatauteja myös erilaisilta villeiltä nisäkkäiltä ja linnuilta? Yhden arvion mukaan villieläinten elimistöissä elää kuitenkin ainakin noin puoli miljoonaa erilaista virusta, joista voisi teoriassa tulla uusia ihmisen taudinaiheuttajia.

Hyppääminen lajimuurin yli näyttäisi onneksemme olevan viruksille, bakteereille ja loiseliöille hyvin vaikeaa eikä yleensä onnistu kuin ihanteellisissa olosuhteissa. Eikä ihminen ole juuri koskaan läheisissä tekemisissä lukuisien villieläinyksilöiden kanssa  -- ne kun pelkäävät ihmisiä.

Esimerkiksi apinoiden herpes B-virus on teoriassa tavattoman pelottava potentiaalinen taudinaiheuttaja, koska tartunnan saaneista ihmisistä 50–70 prosenttia kuolee. Viruksen on kuitenkin selvästi hyvin vaikea aiheuttaa ihmisille ongelmia. Aasian tuhansien apinatemppelien makakeista lähes kaikki kantavat tutkimuksien mukaan herpes-B-virusta ja ne purevat tai kynsäisevät joka vuosi vähintään satoja tuhansia mutta todennäköisimmin miljoonia paikallisia ihmisiä ja turisteja. Kyselyjen perusteella käytännössä kaikki paikalliset ihmiset ovat joutuneet joskus makakien ärtymyksen kohteeksi.

Kaikkien näiden tapausten seurauksena on kuitenkin viimeisten 80 vuoden aikana ollut yhteensä vain 42 ihmisten herpes-B-tartuntaa, eikä virus ole todistettavasti vielä kertaakaan siirtynyt suoraan ihmisestä toiseen.

Herpes B näyttäisi olevan eräänlainen pääsääntö.  Muiden lajien virukset eivät ole hyviä hyppäämään lajimuurin yli.  Jos ne olisivat, elämämme olisi kovin tukalaa.

Eläintehtaat kuitenkin tarjoavat viruksille ja muille taudinaiheuttajille mahdollisuudet yrittää hyvin monta eri kertaa. Niissä kasvatetaan lähes kiinni toisissaan hyvin suuria määriä eläimiä, jotka usein ovat geneettisesti hyvin samankaltaisia ja tämän vuoksi eräänlainen immunologinen monokulttuuri. Lisäksi eläintehtaisiin sullotut eläimet ovat yleensä myös pahasti stressaantuneita, eikä niiden immuunijärjestelmä toimi tämän vuoksi normaalisti. Virus pystyy tällaisissa olosuhteissa siirtymään hyvin nopeasti eteenpäin ja kulkemaan lyhyessä ajassa tavattoman monen eri eläinyksilön elimistöjen läpi. 

Teollisen eläintuotannon mittakaava on käsittämättömän suuri: tehotuotannossa kasvatetaan joka vuosi todennäköisesti noin 70 miljardia nisäkästä ja lintua. Tämän takia erilaiset taudinaiheuttajat pystyisivät teoriassa nykyisen kaltaisissa eläintehtaissa kulkemaan sadan vuoden aikana noin tuhat kertaa ihmiskuntaa suuremman yksilöiden määrän läpi. 

Tämä nopeuttaa niiden evoluutiota huimasti ja antaa niille myös valtavan määrän mahdollisuuksia tarttua ihmisiin joko suoran kosketuksen tai syötävän lihan kautta tai toisten eläinten (kuten esimerkiksi rottien, hiirien ja muiden jyrsijöiden) välityksellä.

Kun virus saa yrittää tarpeeksi monta kertaa, se usein lopulta onnistuu.

Tämä ilmiö selittänee myös, miksi HIV/AIDS onnistui aikanaan ylittämään lajimuurin ja tuottamaan vakavan pandemian jopa ilman eläintehtaiden apua. Erilaisten villieläinten metsästys Keski- ja Länsi-Afrikan sademetsissä kun on mittakaavaltaan jo lähes teollista lihantuotantoa: alueella markkinoille tulevan villiriistan (”bush meat”) määrä on julkaistujen arvioiden mukaan 1–6 miljoonaa tonnia vuodessa. Joukossa on edelleen häkellyttävä määrä apinoita ja muita kädellisiä ja niiden osuus on reilut sata vuotta sitten eli HIV:n syntyaikoina ollut todennäköisesti vielä paljon suurempi. 

Metsästäjät ovat siis todennäköisesti joutuneet yrittämään todella pitkään ja pärskyttelemään päälleen apinoiden verta miljoonia tai miljardeja kertoja, ennen kuin he lopulta onnistuivat muuntamaan HIV:n muotoon, jossa se pärjäsi hyvin myös ihmisten elimistössä ja tarttui helposti ihmisestä toiseen.

Siat ja kanat ovat siis nykyään meille erityisen vaarallisia ennen kaikkea siksi, että niitä on lukumääräisesti niin valtavan paljon. Mitä useampien eläinyksilöiden sisällä virukset voivat tuotekehittelyään harrastaa, sitä useampia tilaisuuksia meidän kannaltamme ikävien kantojen kehittämiseen ja eteenpäin siirtämiseen ne tietysti saavat. 

Sikoihin liittyy meidän kannaltamme myös toinen ongelma: niiden elimistö on monella tapaa hyvin samankaltainen kuin omamme. Tästä syystä sikojen sisäelimiä voidaan jopa käyttää ihmisille tehtävissä elinsiirroissa. Kun virukset alkavat elää sikojen elimistössä, ne pystyvät usein kehittämään muotoja, jotka tarttuvat helposti ihmisiin ja edelleen ihmisestä toiseen.


Miksi turkistarhat nopeuttavat erityisen tehokkaasti juuri koronavirusten muuntelua?
 

Tanskalaiset mikrobiologit sanoivat marraskuun alussa, että ellei Tanskan turkistarhoja suljettaisi, niistä saattaisi tulla ”uusi Wuhan”.  Monissa suomalaisissa arvioissa kritisoitiin tanskalaisten menettelyä ja pidettiin sitä liioiteltuna.

Mutta oliko tanskalaisten reaktio liioiteltu?  Ei se kyllä ollut.

Kun uusi SARS-2-koronavirus oli sekvenssoitu sata tuhatta kertaa (syyskuun lopulla) alkoi olla selvää, että virus muuntui normaaleissa olosuhteissa vain hyvin hitaasti, ratkaisevasti hitaammin kuin muut tunnetut RNA-virukset. Ensimmäisistä 100 000 analysoidusta virusnäytteestä löytyi nimittäin yhteensä vain 13 000 mutaatiota, eikä mikään niistä vaikuttanut kovin merkittävältä. Myöhemmät sekvenssoinnit ovat vahvistaneet johtopäätöksen. Julkaistujen virusanalyysien määrä oli joulukuun lopulla jo noin 275 000.

Tämä oli erinomainen uutinen, sillä jos virus muuntuisi näin hitaasti, rokotteet antaisivat lähes varmasti sitä vastaan hyvän ja pitkäaikaisen suojan.

Mutta kun virus levisi 200 tanskalaiseen turkistarhaan ja tarttui minkeistä takaisin ihmisiin, tanskalaiset tutkijat ottivat 40 turkistarhan minkeistä virusnäytteitä ja analysoivat ne. Tulokset olivat hurja shokki: neljältäkymmeneltä turkistarhalta otetuista näytteistä löytyi paljon enemmän erilaisia viruksen muunnoksia kuin mitä sadasta tuhannesta ihmisten elimistöstä eristetystä virusnäytteestä oli löydetty. 

Huolimatta siitä, että aiemmin analysoidut sata tuhatta virusnäytettä olivat edustaneet hyvin laajasti kymmenien tai satojen miljoonien tartunnan saaneiden ihmisten elimistössä tapahtunutta viruksen tuotekehittelyä.

Koronaviruksen ihmispopulaation sisällä kehittyneet, aiempaa nopeammin lisääntyvät variantit eli viruksen D614G-mutaation sekä N501Y-mutaation (”the British variant”) sisältävät muunnokset ovat viime aikoina saaneet osakseen ansaittua huomiota tiedotusvälineissä. 

Mutta tanskalaiset löysivät 40 turkistarhan minkkien keskuudesta kaikkiaan 170 (!) erilaista koronaviruksen muunnosta,  joista kaikilla oli omat mutaationsa. Yhdessä näistä 170 uudesta koronaviruksen variantista oli monien muiden mutaatioiden ohella myös seitsemän mutaatiota rokotteiden antaman suojan kannalta keskeisissä piikkiproteiineissa – ja näistä mutaatioista neljä luokiteltiin merkittäviksi.

Tässä yhteydessä on tärkeä huomauttaa, että tanskalaiset tutkijat eivät tietenkään ottaneet virusnäytteitä kaikkien kyseisillä neljälläkymmenellä turkistarhalla elävien minkkien elimistöstä. He löysivät mainitut 170 uutta muunnosta pistokokeiden perusteella. Jos he olisivat sekvenssoinneet kaikkien minkkien elimistöstä löytyvät koronavirukset, he olisivat lähes varmasti löytäneet vielä paljon enemmän uusia muunnoksia.

Mutta miten 40 turkistarhaa pystyi tuottamaan – mahdollisesti vain muutamassa viikossa – selvästi enemmän erilaisia koronaviruksen variaatioita kuin viruksen tarttuminen todennäköisesti joihinkin satoihin miljooniin ihmisiin?

Koronavirukset ovat kahdella tavalla hyvin ainutlaatuisia RNA-viruksia. Toisin kuin muilla tunnetuilla RNA-viruksilla, koronaviruksilla on samanlainen laaduntarkkailujärjestelmä kuin DNA-viruksilla. Niiden genomin kopioinnista vastaavat entsyymit oikolukevat työnsä tulokset ja korjaavat syntyneet virheet. Toisin sanoen koronavirukset muuttuvat koko ajan tapahtuvien kopiointivirheiden kautta ratkaisevasti hitaammin kuin muut RNA-virukset.

Sen sijaan ne ovat erityisen hyviä siirtelemään genominsa palasia uusille paikoille ja yhdistämään omaan genomiinsa palasia muiden virusten geneettisestä materiaalista.  Eikä tämä tarkoita pelkkiä beta-koronaviruksia vaan myös alfa-koronaviruksia – sekä ilmeisesti myös hyvin monenlaisia muita viruksia kuten esimerkiksi RS-viruksia, rhinoviruksia, influenssaviruksia… Me emme vielä tiedä, mitä kaikkea koronavirukset pystyvät hyödyntämään tuotekehittelyssään.

Ihmisten sisällä jo pitkään kiertäneet neljä vanhaa, pieniä nuhakuumeita aiheuttavaa koronavirusta ovat uudelle SARS-2-koronaviruksellemme ilmeisesti jo ennestään tuttua tavaraa, niin sanotusti so last season. Nykyiset kiusankappaleemme eivät ilmeisesti pysty enää kehittämään tästä materiaalista mitään olennaisesti uutta. Jos ne pystyisivät, ne olisivat tässä vaiheessa jo tehneet niin.

Mutta silloin kun koronavirukset voivat laskea kaiken luovuutensa valloilleen minkkitarhoissa, joissa jokainen minkki saattaa kantaa elimistössään lukuisia erilaisia uusia ja kiinnostavia viruksia, koronavirusten evoluution vauhti räjähtää. Ilmeisesti vähän samalla tavalla kuin aiemmin Kiinan eläintoreilla. 

Myös eräs huhtikuussa Kiinassa tehty koronaviruksien analyysi löysi 11 virusnäytteestä huikean määrän muuntelua, mukaan lukien yhden erityisen aggressiivisen muunnoksen, joka tuotti ihmisille 1 500 kertaa keskimääräistä suuremman viruskuorman ja erittäin kovat oireet. Tässäkin tapauksessa on todennäköisesti ollut kyse muuntelusta, jonka koronavirus on kehittänyt päästessään yhdistelemään erilaisten eläinten virusten geneettistä materiaalia omaan genomiinsa, eläintoreilla tai toisenlaisissa eläintehtaissa.


Haluammeko jatkaa teollista eläintuotantoa vai lopettaa koronapandemian?


Eli, hyvin lyhyesti ja tiivistetysti: jos uusi koronavirus ei pääse leviämään turkistarhoissa, eläintoreilla tai muissa eläintehtaissa, rokotteet todennäköisesti antavat sitä vastaan hyvän ja pitkäaikaisen suojan ja pandemia pysähtyy kesällä kuin seinään.

Mutta jos virus pääsee jälleen leviämään ei vain sadoille vaan tuhansille turkistarhoille tai jos se oppii jälleen tarttumaan myös kanoihin ja sikoihin, se pystyy lähes varmasti tuottamaan hyvin nopeassa tahdissa myös sellaisia muunnoksia, joita immuunijärjestelmämme ei enää tunnista, rokotteista huolimatta. 

Tällöin koronatilanne voi pitkittyä loputtomasti.

Mielestäni ainoa järkevä linja olisi kieltää turkistarhaus mahdollisimman nopeasti, kaikissa maailman maissa. Turkistarhaus ole enää pitkään aikaan ollut edes taloudellisesti kannattavaa ilman kohtuuttoman suuria valtion tukiaisia. Ennen kaikkea: turkistarhausta ei ole mahdollista harjoittaa niin, ettei se olisi pahanlaatuista eläinrääkkäystä, jollaisen myös Suomen lait periaatteessa kieltävät.

Myös tehdasnavetoista, -sikaloista ja -kanaloista saattaa tulla uusia ja entistä vaarallisempia virustehtaita. Nykyinen koronavirus tarttuu helposti nautoihin. Se ei ole viime aikoina tehdyissä laboratoriokokeissa tarttunut sikoihin ja kanoihin, toisin kuin alkuperäinen SARS-koronavirus. Muutama huonoon paikkaan osunut mutaatio saattaa kuitenkin jälleen muuttaa tilanteen millä hetkellä hyvänsä.


Isomäki on käsitellyt samoja teemoja laajemmin juuri ilmestyneessä "Ruoka, ilmasto ja terveys" -teoksessaan sekä maaliskuussa ilmestyvässä "Mitä koronapandemian jälkeen" -kirjan printtiversiossa.





 

Yhteystiedot

info@vegaanihaaste.fi
044 7169 820

Vegaanihaasteen järjestää:
Oikeutta eläimille
PL 362
00131 Helsinki

 

MEDIALLE
REKISTERISELOSTE
KEITÄ ME OLEMME
KEITÄ TUUTORIT OVAT