Markuksen tarina sekasyöjästä vegaaniksi
Markus Petsalo on kuopiolainen näyttelijä, muusikko ja sairaalaklovni. Lue tästä, miten hänestä tuli vegaani.
Olen aina ollut "sekaani", juu tämä sana oli minulle uusi vielä pari vuotta sitten. Olin siis vuoteen 2017 ns. tavallinen suomalainen mies, joka syö kaikkea. Peruskoulusta opittu lautasmalli painottui enemmän lihaan kuin kasviksiin. Minulla ei ole ruoka-aine allergioita, enkä ollut koskaan miettinyt sitä mitä syön.
Tutustuin entiseen tyttöystävääni ja nykyiseen vaimooni 2016 ja hän oli tuohon aikaan lakto-ovo-pescovegetaristi. Jep, nämäkin sanat oli tosi vieraita minulle. Hän siis oli kasvisruokailija, joka söi eläinperäisistä ruoka-aineista maitotuotteita, kananmunaa ja kalaa. Minun näkökulmasta tuokin vaikutti todella hardcorelta ja olin ymmälläni miksi joku haluaa vapaaehtoisesti rajoittaa syömistään. Eniten ihmetystä aiheutti seikka, ettei kaiken takana ollut allergia tai muu fyysinen este, vaan että hän halusi olla kasvisruokailija eettisistä syistä. Hän ei kuitenkaan millään tavoin yrittänyt "käännyttää" minua omista ruokailutottumuksista omiinsa, vaan antoi minun olla sellainen kuin olin.
Sain jonkun koivun kautta kuulla Vegaanihaasteesta ja päätin vuoden 2017 alusta osallistua haasteeseen. No, niin kuin olettaa saattaa, haaste ei mennyt kovin hyvin. Yritin olla vegaani tammikuun ajan ja kykenin täysin vegaaniseen päivään ehkä kerran tai kaksi. Noloa myöntää. En ollut valmis vegaaniuteen. Mutta tarinani on kesken.
Taannuin haasteen jälkeen vaimoni kaltaiseksi kasvisruokailijaksi. Asteittain siirtyminen vaikutti helpolta. Luovuin siis aluksi vain punaisesta lihasta. Ja kun vuosi läheni loppua huomasin, että kalankin syönti oli huomattavasti vähentynyt. Kalaa tuli syötyä enää vain ravintoloissa eli harvoin. Katsellessani jääkaappimme sisältöä totesin vaimolleni, että "jos jättäisimme pois juuston ja vaihtaisimme oivariinin kasvirasvalevitteeseen, niin mehän oltais jo vegaaneja". Ei se ihan niin yksinkertaista ollut. Vaimoni on kondiittori. Joten kananmunan korvaaminen olisi iso haaste. Ja juusto! Ei siitä voi luopua.
Ehdotin, että osallistuisimme 2018 Vegaanihaasteeseen vaimoni kanssa yhdessä niin, että sen jälkeen jäisimme vegaaneiksi. Vaimo oli asiaa pohtinut jo pidemmän aikaa ja totesi olevansa nyt valmis vegaaniksi, jos minä olen. Itse olin koko vuoden asiaa pohtinut ja edelleen epäröin. Olisiko minusta siihen? Edellinen yritys ei onnistunut lainkaan. Toisaalta haluan tätä. Tai en halua, että eläin joutuu kuolemaan tullakseen ruoakseni. Tai että eläimeltä riistetään jotain joka annetaan minulle "nautittavaksi".
Yllätykseksemme haaste sujui helposti ja jatko täysvegaaneina on ollut yksi parhaista päätöksistämme. Ajattelutapa on muuttunut täysin. En edelleenkään "tuputa" tätä aatetta (niin kuin en muitakaan aatteitani) kenellekään, mutta toivon, että esimerkkini kautta toisetkin havahtuisivat tutustumaan asiaan ja mahdollisesti uskaltautuisivat minun tavoin antamaan Vegaanihaasteelle mahdollisuuden. Voin todeta, että vaimon kanssa yhteinen haasteemme on kantanut hedelmää ja tästä on tullut maailmamme mullistava seikkailu.
