Pienen Paavo-possun tarina
Paavo oli kahden kuukauden ikäinen, kun se saapui Eläinten turvakoti Saparomäkeen. Paavo oli saapuessaan nelikiloinen, kun sikatilalle jääneet saman pahnueen sisarukset olivat jo kaksikymmentäkiloisia.
Paavo asui ensimmäiset kuukaudet sisällä talossa ihmisten kanssa. Se nukkui, söi ja tutki jatkuvasti paikkoja aiheuttaen kaaosta pienellä taitavalla kärsällään. Se saattoi herättää talon ihmisasukkaat useita kertoja yössä kolistelemalla ruokakaapeilla kaurahiutaleita ja muita herkkuja etsiessään.
Paavon mielestä parasta on ruoan etsiminen
Paavo on nyt 3-vuotias. Omassa karsinassaan se etsii kuivikkeiden seasta kasviksia ja muita possun ruokia tai kaivelee niitä virikeleluista. Ulkona se tonkii maasta juuria, lehtiä ja muita namipaloja.
Lämpimällä säällä Paavo ottaa mukavia mutakylpyjä, joiden avulla se suojaa ihoaan auringolta ja ötököiltä sekä viilentää itseään. Iltaisin Paavo kellahtaa tyytyväisenä nukkumaan, kun sitä rapsutetaan mahasta ja sille lauletaan unilaulu.
Siat voivat elää 20-vuotiaiksi, joten Paavolla on vielä jopa vuosikymmeniä aikaa ottaa mutakylpyjä, nauttia vatsarapsutuksista ja tutkia maailmaa kärsällään. Se saa tuntea auringon ja tuulen sekä maan jalkojensa alla. Se saa olla elossa!
Katso video pienestä Paavosta Vegaanihaasteen Youtube-kanavalta! Kuuntele myös unilaulu, joka Paavolle lauletaan edelleen joka ilta, vaikka se on jo täysikasvuinen.
Entä muut Paavot?
Paavon tarina olisi voinut päättyä myös toisella tavalla. Sikatiloilla ns. "rääpäleporsaiksi" kutsutaan pahnueen pienimpiä porsaita, jotka eivät kasva yhtä nopeasti kuin muut. "Rääpäleporsaat" yleensä lopetetaan, koska niiden hoitaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa.
Paavo oli juuri tällainen porsas. Sillä kävi kuitenkin tuuri, koska se pääsi pois tuotantotilalta eläinten turvakotiin.
Siat ovat todella älykkäitä – ne ovat noin viisivuotiaan lapsen tasolla ja älykkäämpiä kuin koirat. Ne tarvitsevatkin valtavasti virikkeitä, ja niillä on jatkuva tarve tutkia ja etsiä. Jos Paavo olisi kasvanut normaalisti, olisi se viettänyt puolivuotisen elämänsä betonilattialla ahtaassa karsinassa.
Sikalaumassa on tarkka sosiaalinen hierarkia, ja ne kommunikoivat keskenään yli kahdellakymmenellä erilaisella äänellä. Sioille on myös tärkeää, että niillä on erilliset paikat nukkumiselle, syömiselle ja tarpeiden teolle.
Kun tällainen olento laitetaan ahtaaseen, virikkeettömään karsinaan monen lajitoverin kanssa, syntyy valitettavasti aina kärsimystä. Se voi olla fyysistä, kuten tappelusta aiheutuneita vammoja tai virikkeiden puutteen vuoksi pureskeltuja lajitovereiden saparoita.
Ennen kaikkea se on kuitenkin psyykkistä kärsimystä, kun ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeita eikä omaan tilanteeseen ja olosuhteisiin voi vaikuttaa.
Emakoilla ei ole mahdollisuutta hoivata poikasiaan
Luonnossa sikaemo rakentaa lämpimän ja pehmoisen pesän, jossa se voi huolehtia poikasistaan. Sikalassa emakoille ei anneta tällaista mahdollisuutta, vaikka tuotannossa käytetyillä sioilla on yhtälailla voimakas tarve pesänrakennukseen ja porsaiden hoitamiseen kuin villisioillakin.
Tuotannossa emakkoja pidetään kääntymisen estävissä häkeissä, joissa ne eivät voi huolehtia porsaistaan niiden tarpeiden mukaisella tavalla. Emakkoja pidetään 4–5 kuukautta vuodesta tilassa, jossa se ei pysty edes kääntymään.
Valitettavasti ei ole mahdollista tuottaa sianlihaa sellaisella tavalla, joka antaisi sialle mahdollisuuden olla sika. Tässä mainitut ongelmat eivät ole sikaloissa poikkeuksia, vaan ne ovat lainsäädännön mahdollistamia vakiintuneita toimintatapoja. Suomessa tapetaan vuosittain 1,9 miljoonaa sikaa, ja ne tulevat lähes poikkeuksetta juuri tällaisista olosuhteista.
Nykymuotoisessa tuotannossa satakiloisella sialla on tilaa noin neliömetrin verran, luomutuotannossa pikkuisen enemmän. Tilavaatimusten kasvattaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, joten parannukset sikojen pitoon ovat aina lähinnä kosmeettisia eivätkä juuri paranna sikojen asemaa.
Paras tapa huomioida siat on jättää siat pois omalta lautaselta. Sianlihalle on valtavasti erilaisia kasviperäisiä vaihtoehtoja olit sitten kiinnostunut perinteisistä proteiinin lähteistä, kuten palkokasveista ja tofusta tai uuden sukupolven kiinnostavista uutuuksista.
Kuva: Kristo Muurimaa
