Tomas selätti päihderiippuvuuden ja alkoi treenata juoksua
Päihteet pyörittivät nyt 37-vuotiaan helsinkiläisen Tomas Luodon elämää teini-ikäisestä yli kolmekymppiseksi saakka. Hän lopetti huumeiden käytön, ja pitkän lääkehoitojakson jälkeen alkoi aktiivisesti treenata juoksua. Samaan aikaan hän päätti jättää eläinperäisen ruoan pois lautaseltaan.
Elämäsi on nyt aika erilaista kuin se oli joitakin vuosia sitten. Kertoisitko tästä enemmän?
Olen viettänyt lähestulkoon koko aikuisikäni päihteiden ja rikosten parissa. Aloitin täysipäiväisen huumeiden käyttämisen 16-vuotiaana, jonka jälkeen sen mukana tulleet ilmiöt ja rasitteet piinasivat minua vuoden 2017 loppuun saakka. Se oli eräänlaista helvettiä koko sen 16 vuotta. Minulla päihteet tulivat kuvioihin jo heti ylä-asteen alussa, mutta kontrollin menetin täysin tässä vaiheessa.
Harrastukset ja terveet kaverisuhteet sekä opiskelut jäi siihen, ja tilalle tuli kaikkea mitä nyt voikin kuvitella. Tuli huumerikoksia, väkivaltaa ja itsetuhoisuutta. Se oli minulle sellaista aikaa, jolloin ajattelin voivani löytää oman itseni ja paikkani tästä maailmasta tekemällä vähän valtavirrasta poikkeavia asioita.
Ajattelin aluksi, että voisin jotenkin laajentamalla tajuntaani päästä syvempään ymmärrykseen itsestäni ja minua ympäröivästä maailmasta. Vietin pitkälle toistakymmentä vuotta niin, etten uskonut selviytyväni enää päivääkään ilman päihteitä.
Olet mukana Strength for a reason -projektissa. Kertoisitko tästä lisää?
Olin juuri lopettamassa pitkää lääkehoitoa, ja vasta vuotta aikaisemmin lopettanut huumeiden käytön, kun vuoden 2018 syksyllä ystäväni kyseli, josko minua kiinnostaisi lähteä harjoittelemaan jotain tiettyä tavoitetta kohti, ajatuksena keskittyä nimenomaan polkujuoksuun.
Minulle kerrottiin, että on olemassa yksi tällainen valmentaja, jonka yritys on tehnyt hyväntekeväisyyttä sponsoroimalla vähävaraisia mm. kengillä, sykemittarilla ja maksamalla ilmoittautumisia kilpailuihin. Nyt tarkoitus oli kerätä kokonainen ryhmä, joka tähtäisi tiettyyn kisaan tai tapahtumaan. Lähdin innolla mukaan, kun kerran mahdollisuuden sain. Vuoden 2019 alussa, kun metadonikorvaushoitoni päättyi, pääsin kunnolla mukaan tekemisen meininkiin.
Ryhmässä jokaisella on jonkinlainen tavoite, esim. puolimaraton tai vaikkapa ultramatka. Valmentaja Juhani räätälöi meille niitä varten jokaiselle omat harjoitusohjelmat.
Millaisia urheilulajeja harrastat nyt ja mikä niissä on parasta?
Olen pääasiassa juoksija. Ohessa teen voimaharjoittelua, ja kaudesta riippuen kaikenlaista muutakin. Tänä talvena hiihdin ensimmäistä kertaa varmaan 30 vuoteen. Se oli aluksi aivan kauheata, mutta sitten aloin pitää siitä. Kesäisin pelaan jonkin verran rantalentopalloa ja toivottavasti vielä paljon muutakin. Tykkään myös kävelemisestä. Joukkuelajit ovat aina olleet mieleeni, koska niihin liittyvät muut ihmiset. Yhdessä tekeminen on kivaa.
Juoksemisessa parasta on se, että silloin olen läsnä tässä hetkessä. Tykkään sanoa, että se tekee minut paremmaksi ihmiseksi. Pääsen yhteyteen luonnon ja oman kehoni kanssa. Se tasapainottaa arkeani, jossa isossa roolissa on vakavien aiheiden ääressä tehtävä työ ja oma toipumisprosessi.
Onko sinulla tavoitteita tai toiveita urheiluun liittyen?
Ensisijainen toiveeni ja tavoitteeni on saada harrastaa niin, ettei minun koskaan tarvitsisi lopettaa. Urheilun on tarkoitus antaa voimaa, ei viedä niitä. Toki minulla on myös perinteisempiä tavoitteita.
Siitä lähtien kun ensimmäisen kerran juoksin kymmenen kilometriä tuntiin, minulla on ollut useampia pienempiä välitavoitteita. Ensimmäisen polkumaratonin jälkeen juoksin ultramatkan, mutta siihen ne matkaan liittyvät tavoitteet loppuivat. Sen jälkeen ei ole ollut mitään todistettavaa itselleni eikä kenellekään muullekaan. Siitä lähtien olen kokenut vielä enemmän vapautta, ja jos mahdollista vielä enemmän nautintoa omassa tekemisessäni.
Milloin ja miksi päätit ryhtyä vegaaniksi?
Tarina siitä, miksi ryhdyin vegaaniksi, ei ehkä ole niin perinteinen. Minua on aina kiinnostanut etenkin eläinoikeudet, mutta nyt meni oma terveys ensin. 2018–2019 voin huonosti, enkä juuri koskaan syönyt kasviksia. Päätin, että nyt saa riittää epäterveellinen ruoka. En alkuun piitannut mistään muusta, vaikka eläinnäkökulma tulikin hyvänä bonuksena.
Päätin sulkea ruokavaliostani pois kaiken sen, jonka tiesin vievän tilan pois terveellisimmiltä vaihtoehdoilta. Olin kuullut lehmänmaidosta ja kyseenalaistettavan sen, onko se hyödyllistä ihmiselle vai ei. Myös eläintuotannon eettisyys oli minulla jollain tasolla tiedossa. Poistin siis lihan, maidon ja munat ruokavaliostani ja tutustuin muun muassa kasviksiin ja palkokasveihin.
Huomasin melkein samantien energiatasojen nousun ja sen miten sainkin syödä paljon enemmän verrattuna aikaisempaan. Löysin tosi paljon hyvän makuisia ruokalajeja. Tykästyin myös papuihin ja tofuun, vaikka ne aluksi tuntuivatkin tosi oudolle suussa.
Ensimmäisen puoli vuotta etsin sitä omaa linjaani ja söin välillä esimerkiksi kananmunaa sisältäviä leivoksia, kun niitä jossain sattui olemaan tarjolla. Pikkuhiljaa aloin nähdä vegaaniuttani uudessa valossa, eikä kyse enää ollutkaan ainoastaan omasta terveydestäni ja energisyydestäni.
Vaikeata on ollut tottua eri ruokien suutuntumaan. Esimerkiksi maitosuklaata, kermajäätelöä ja juustoa huomaan välillä kaipaavani edelleen, koska olen niitä koko ikäni syönyt ja aina pitänyt niistä. Liha ja sen tekstuuri sen sijaan ovat sellaisia, joita en edes kaipaa. Jotkut kanankorvikkeet tuntuvat jopa vähän liiankin kanamaiselta suussa.
Millainen ruoanlaittaja olet, tykkäätkö kokeilla uusia reseptejä vai kokkaatko tuttuja ruokia?
Pyrin syömään enimmäkseen tofua, papuja ja linssejä sekä salaatteja. Myös seitan sopii hyvin sekaan, ja kun lisää joko riisiä tai pastaa, niin alkaa olemaan sitä minun perusruokaa. Työni luonne on kuitenkin sellainen, että tulee usein syötyä ravintoloissa tai kaupan eväitä.
Vaikka tykkäänkin kokeilla uusia ruokalajeja ja raaka-aineita, niin pysyn aika paljon mukavuusalueella. Rakastan valmistaa mm. curryja ja wokkeja. Nopeastihan niistä kokeiluista tulee tuttuja.
Syön treenipäivinä samaa mitä lepopäivinä, paitsi että enemmän. Vaikka en aina syö ennen aamulenkkejäni, niin niiden jälkeen syön sitten enemmän.
Mistä olet etsinyt tietoa vegaaniruokavalion ja urheilun yhdistämisestä?
Sanoisin että kunhan syö tarpeeksi, se riittää. Toki olen turvautunut tutkittuun tietoon ja valmentajani neuvoihin siinä, mitä kaikkea kannattaa syödä. Muutamia eri proteiinin lähteitä, kuituja ja nitraatteja sisältävät ruoat näin esimerkkinä. Myös Vegaanihaasteen kautta saa tarpeeksi kattavasti tietoa siitä, mitä tulisi huomioida. Lisäravinteista syön ainoastaan monivitamiinia.
Mitä terveisiä haluaisit lähettää henkilölle, joka on kiinnostunut kasvissyönnistä mutta vähän huolissaan sen riittävyydestä omien urheilutavoitteiden näkökulmasta?
Kehottaisin rohkeasti kokeilemaan kasvisruokaa. Usein murehditaan eri aminohappojen saatavuudesta, mutta proteiinin lähteiden vaihtelevuus pitää siitäkin asiasta huolen. Ammattitaitoinen kasvisruokaan perehtynyt valmentaja on myös hyvä ratkaisu, jos asiaan haluaa panostaa vielä enemmän.
