Tuntevat ja tietoiset kalat

Kalat ovat ihmisen raskaimmin hyödyntämä eläinryhmä. Kaloja pyydetään massoittain sekä ihmisravinnoksi että tuotantoeläinten rehuksi. Pyyntimenetelmien ja asenteiden kehittyminen ei ole pysynyt ekologisen tai eläintieteellisen tiedon mukana.

YK:n kahden vuoden välein julkaisema katsaus merten tilanteeseen paljasti vuonna 2016, että jopa 90 % merten kalakannoista on selvästi ylikalastettuja. Ylikalastus uhkaa jo meriekosysteemien ja merten ravintoverkkojen toimintaa.

Nykyisin jo noin puolet ihmiskunnan käyttämästä kalasta on peräisin kalankasvattamoista. Kasvatettu kala ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu villipopulaatioiden ylikalastukselle. Kasvatetuille kaloille syötetään rehua heikolla hyötysuhteella, osa rehusta vieläpä villikalaa. Ongelma on sama kuin muussa eläintuotannossa: koska eläimen metabolia kuluttaa jatkuvasti energiaa, jokaista tuotettua valkuaiskiloa ja kaloria kohti tuhlautuu moninkertainen määrä proteiineja ja energiaa. Kalankasvattamot lisäävät myös vesistöjen rehevöitymisongelmaa.

Teollisessa kalastuksessa 40 % kaikesta kalansaaliista heitetään takaisin mereen ns. sivusaaliina. Kalastusmenetelmät eivät valikoi, mitkä eläimet verkkoihin tai syötteihin jäävät. Siten sivusaalis on kiinteä osa kalastusta, ei vahinko. Suurin osa sivusaaliista on jo takaisin mereen heitettäessä menehtynyt tai ainakin vahingoittunut.

Tunteva kala

On oikeastaan ongelmallista puhua yleisesti kaloista, sillä kyseessä on valtava lajiryhmä, joka koostuu useista luokista. Kyseessä ei siis ole edes tieteellisesti pätevä, taksonominen luokittelu. Kalojen moninaisuudesta huolimatta niitä yleensä käsitellään yhtenä joukkona. On toki mahdollista esittää joitakin suuntaa-antavia perusteesejä ja tutkimustuloksia.

Tieteellinen todistusaineisto on vahvasti sen puolella, että kalat tuntevat kipua. Esimerkiksi kirjolohet reagoivat kudosvaurioon samankaltaisella liikehtimisellä kuin nisäkkäät. Ne pyrkivät hieromaan kipukohtaa ja heijaavat kehoaan edestakaisin. Veteen annosteltu kipulääke vähentää niiden kipukäyttäytymistä. Kivun määritelmäksi voidaan summata, että se on vahva, tunne-elementin sisältävä negatiivinen kokemus, joka on yhteydessä kudosvaurioon tai sen mahdollisuuteen. Kivun kokemus ei siis ole pelkkä tiedostamaton reaktio kudosvaurioon. Tutkimuksissa on todettu, että lievälle kivulle altistettu kala valitsee vaikka huonommat olosuhteet, jos se saa silloin kipulääkettä. Kalatkin kokevat kipuaistimuksen yhteydessä tietoista, psyykkistä epämukavuutta.

Kalojen iho on herkkä ja vaurioituu helposti. Kalojen suu on erityisen herkkä, sillä suullaan kalat tutkivat ympäristöään. Kalastajan koukkuun tai verkkoon jääminen on kaloille tuskallista, samoin niistä irrottaminen. Teollisessa kalastuksessa kalat jätetään kuolemaan hitaasti tukehtumalla. Saaliiksi joutuminen aiheuttaa mitä ilmeisimmin voimakasta kärsimystä.

Myös kalojen kasvatus aiheuttaa kärsimystä. Vankeudessa elävät kalat osoittavat samoja merkkejä vankeuden haitallisista vaikutuksista kuin muutkin eläimet. Niillä esiintyy mm. stereotyyppisen kaltaista käyttäytymistä, apatiaa ja kannibalismia. 40 % tuotetuista kaloista kuolee jo ennen teurastusta.

Kalojen varsinaisia tunnekokemuksia on pystytty tutkimaan vain vähän. Tieteellistä näyttöä on tällä hetkellä siitä, että kaloilla olisi ainakin pelon ja mielihyvän kaltaisia kokemuksia. Kalojen etuaivojen on havaittu vastaavan toiminnallisesti nisäkäsaivojen limbistä järjestelmää. Limbinen järjestelmä säätelee eläimen tunnetiloja, muistia ja motivaatiota.

Tietoinen, älykäs, persoonallinen kala

Kalojen aivoissa on rakenteita, joissa erilaisia aistimuksia ja tunteita voidaan käsitellä tietoisesti. Tietoisuuden yksinkertaisena määritelmänä voidaan pitää eläimen kykyä olla läsnä maailmassa ja kokea sisäisiä ja ulkoisia ärsykkeitä, kuten kipua, pelkoa, nälkää, janoa ja mielihyvää. Perustavan tunnetietoisuuden lisäksi kalojen joukosta löytyy myös itsetietoisuutta mittaavan peilitestin läpäissyt laji. Pieni, huulikaloihin kuuluva puhdistajakala läpäisi testin viime vuonna ja liittyi tiettyjen kädellisten, varislintujen, pullokuonodelfiinin ja norsujen joukkoon todennäköisesti itsestään tietoisena eläimenä.

Kalojen älykkyyttä tutkitaan jatkuvasti. Vaikka kaloilla ei ole aivoissaan nisäkkäälle ominaisia kuorikerroksia, niiden aivoissa tapahtuu tutkitusti yllättävän pitkälle meneviä analyyttisiä toimintoja. Alueet, jotka kaloilla vastaavat näistä tapahtumista, ovat jakautuneet eri osiin aivoja. Aiemmin tieteenkin piirissä oletettiin, että kalat eivät kykenisi monimutkaisiin kognitiivisiin suorituksiin. Viimeisten vuosikymmenien aikana on kuitenkin havaittu, että kaloilta löytyy, ainakin perustavassa muodossaan, kaikki kyvyt, joita kädellisten kognitiotutkimuksessa tutkitaan. Tällä hetkellä ajatellaankin, että kaloilla on omintakeisesti kehittyneitä, rinnakkaisia rakenteita vastaamassa tehtävistä, joita kädellisillä toteuttaa myöhäisaivokuori ja sen kontaktit alemmas aivojen kerroksissa. Tästä syystä niiltä löytyy sekä tietoisuus että analyyttinen kapasiteetti yllättävän hienostuneisiin kognitiivisiin suorituksiin. Tilanne ei ole uniikki: myös esimerkiksi lintujen kohdalla on tutkimuksen kautta päädytty siihen, että niiden aivot ovat muotoutuneet kapasiteetiltaan pitkälti nisäkkäiden aivoja vastaaviksi, mutta varsin erilaista polkua.

Kaloilla on kehittynyt ympäristön hahmottamisen ja suunnistamisen kyky, joidenkin kalalajien on havaittu käyttävän työkaluja esimerkiksi simpukoiden avaamiseen, ja useilla lajeilla on hyvin kehittynyt kyky hahmottaa sosiaalisia verkostoja ja hierarkioita. Esimerkiksi taistelukalakoiraiden on havaittu vetävän tarkkoja johtopäätöksiä toisten urosten fyysisestä kunnosta seuraamalla toisten välisiä mittelöitä, ja haastavan saamansa tiedon pohjalta vain itselleen sopivia kilpakumppaneita.

Kalat kykenevät myös oppimaan tarvitsemiaan taitoja sekä itse että muilta kaloilta. Kalat oppivat helposti myös tunnistamaan ihmisen, jonka kanssa ovat kontaktissa usein ja jonka ne kykenevät havaitsemaan esimerkiksi altaan lasin läpi. Eräs tutkija oli opettanut särkikaloja syömään kädestään. Kalat muistivat miehen vielä puolen vuoden jälkeenkin eivätkä hyväksyneet ruokkijakseen ketään toista. 

Sosiaalinen kala

Kalat eivät ole mykkiä. Useat kalalajit ääntelevät. Ääntely voi olla korkeaa ulinaa, pehmeää kehräystä tai kovaa rummutusta. Kalojen äänet eivät kuitenkaan kanna ilmassa. Äänten lisäksi kaloilla on paljon muitakin tapoja viestiä muille mielialaansa: liikkeet viestivät kalojen tuntemuksista, ja esimerkiksi värien kalpeneminen viestii yleensä pelosta.

Perheryhmissä elävät kalat ja todennäköisesti myös monet isompiin parviin kuuluvat kalat tunnistavat muita yksilöitä. Esimerkiksi älykkäät puhdistajakalat, jotka syövät toisten kalojen iholta loisia ja kuollutta kudosta, tunnistavat yleensä kymmeniä asiakkaitaan kalakohtaisesti.

Joissakin parvissa on tarkka sosiaalinen arvojärjestys. Parinmuodostuksen aikana kirjoahvenparven alempiarvoiset koiraat saattavat lepytellä ja huijata ylempiään päästäkseen parittelemaan naaraiden kanssa. Jotkut kalat oppivat toisiltaan myös tietoja hyvistä kutupaikoista. Tieto kutupaikan sijainnista saattaa kulkea perinteenä sukupolvelta toiselle. Tuhannet eri kalalajit rakentavat pesän jälkikasvunsa suojaksi.

Meidän voi olla vaikeaa samaistua täysin näihin salaperäisiin vesiemme asukkaisiin. Onhan kyseessä lajiryhmä, jolla on jopa aisteja, jotka ihmiseltä puuttuvat kokonaan; tällaisia ovat esimerkiksi kylkiviiva-aisti ja sähköaisti. Näistä eroista huolimatta on selvää, että kalat ovat tietoisia, tuntoisia ja sosiaalisia olentoja, jotka tulisi sisällyttää eettisen huomion piiriin.

Kuva: Milos Prelevic, unsplash.com