Eläintuotanto kuormittaa vesistöjä ja vauhdittaa ilmastonmuutosta

Eläintuotannolla on merkittävä rooli vesistöjen rehevöitymisessä. Maataloudessa käytettävät lannoitteet aiheuttavat ravinnehuuhtoumaa vesistöihin, joka johtaa lopulta vesistöjen rehevöitymiseen.

Oleellisinta on, että eläintuotannossa peltopinta-alaa kuluu moninkertainen määrä, joten eläintuotannon valtaaman tilan ylläpitoon on käytettävä myös suurempi määrä resursseja, kuten lannoitteita. Lisäksi eläintehtaiden jätevesistä valuu ravinteita vesistöihin tehokkaasti. Myös tuotantoeläinten teholaiduntaminen vilkastuttaa maaperän eroosiota, joka herkistää ravinnehuuhtoumalle. 

Lannoitteissa käytettäviä ravinteita, typpeä ja fosforia on luontaisesti niukasti tarjolla maaperässä kasvien käytettäväksi, joten lannoitteiden avulla viljojen kasvua tehostetaan ja sadon määrää maksimoidaan. Maatalouspeltojen lannoittamisen seurauksena pintavalunta huuhtoo pelloilta ylijäämäravinteet valuma-alueen vesistöihin. Tämän ravinnehuuhtouman seurauksena vesistöjen perustuotanto kiihtyy eli kasvillisuuden määrä lisääntyy.

Normaalitilanteessa typen ja fosforin niukka esiintyminen pitää vesikasvillisuuden ja levien määrän vähäisempänä ja näin vesistön tila pysyy vakaana. Vesistöjen rehevöitymisestä tunnetuin esimerkki onkin Itämerellä ja järvissä kesäisin ilmenevät sinilevien massaesiintymät, jotka ovat vaaraksi terveydelle.

Vesikasvien ja kasviplanktonin lisääntyminen johtaa niitä syövien kalalajien populaatioiden runsastumiseen. Kun vesistön biomassa on runsasta, alkavat ongelmat kasautua. Kuolleet kalayksilöt ja niiden jätökset kiihdyttävät vesistön pohjassa elävien hajottajabakteerien toimintaa. Tämä johtaa lopulta pohjan happikatoon.

Happikadon seurauksena pohjalietteestä alkaa vapautumaan fosforia eli vesistö alkaa kuormittamaan itse itseään. Pohjassa ilmenevä happikato johtaa myös myrkyllisen rikkivedyn muodostumiseen, joka aiheuttaa kalakuolemia.

Vesistöjen rehevöityminen ja kalojen määrän kasvu

Joitakin rehevöitymisen seurauksena runsastuneita kalalajeja, kuten särkeä ja salakkaa kutsutaan harhaanjohtavasti “roskakaloiksi”. Runsastuneet kalalajit eivät tietenkään ole roskaa, vaan ihmistoiminnasta johtuva holtiton lannoitteiden käyttö tarjoaa niille suotuisat olosuhteet lisääntymiseen. Huomio tulisikin kiinnittää lannoitteiden käytön ja ravinnehuuhtouman pienentämiseen.

Roskaksi näitä kalalajeja on kutsuttu sen vuoksi, ettei osasta näistä kalalajeista voi hyötyä taloudellisesti, koska niitä ei pidetä hyvänmakuisina. Vesistön sisäisen kuormituksen välttämiseksi kaloja myös pyydetään, ja iso osa näistä kaloista päätyykin rehuksi muun muassa turkiseläimille. Myös ihmiset syövät jonkin verran näitä kalalajeja.

Eläinmaatalouden aiheuttama massiivinen ravinnehuuhtouma on kuitenkin ongelman juurisyy, joka ei ratkea kaloja syömällä. Kalat ovat tietoisia ja tuntevia yksilöitä, kuten nisäkkäät ja linnutkin. Kalastusmenetelmät aiheuttavat niille valtavaa kärsimystä ja suuren mittakaavan kalastuksessa ne jätetään usein tukehtumaan kuoliaiksi. On erittäin kyseenalaista asettaa ihmisen aiheuttaman ongelma syntipukeiksi siihen täysin viattomat kalayksilöt.

Pidemmällä tähtäimellä kasviperäinen ruokavalio on myös vesistöjen sekä eläinten hyvinvoinnin kannalta kaikkein paras vaihtoehto. 

Rehevöityminen kiihdyttää myös ilmastonmuutosta

Pohjan happikadolla on myös nurjia puolia ilmastonmuutoksen kannalta. Mitä vähemmän happea vedessä on, sitä suurempi osa eloperäisestä aineesta tuottaa hajotessaan metaania eikä hiilidioksidia. Metaani on 20 vuoden aikavälillä tarkasteltuna IPCC:n uuden arvion mukaan jopa sata kertaa hiilidioksidia vahvempi kasvihuonekaasu.

Myös lämpeneminen vahvistaa vesistön sisäistä kuormitusta. Metaanibakteerit suosivat lämpöä, ja lämpeneminen voimistaa veden kerrostuneisuutta. Kun pinnalla on lämmintä ja kevyempää vettä, pohjalle ei pääse vajoamaan hapekasta pintavettä. Lisäksi vesi pystyy imemään ilmasta erilaisia kaasuja kuten happea sitä vähemmän, mitä korkeammaksi lämpötila nousee.

Tropiikin pahiten rehevöityneistä vesistöistä on pahimmillaan mitattu jopa 190 tonnin suuruisia metaanipäästöjä hehtaaria kohti. Tämä on 243 000 kertaa enemmän kuin pienin kirkasvetisestä järvestä mitattu päästö.

Myös pohjoisessa näkymät ovat huolestuttavia. Tanskalaisten ja suomalaisten tutkijoiden tekemien kokeiden mukaan lämpenemisen ja rehevöitymisen yhteisvaikutus voi tulevaisuudessa kasvattaa pohjoisten järvien metaanipäästöt 6–17 kertaa nykyistä suuremmiksi. Ruotsissa järvet saattavat joidenkin tutkijoiden mukaan jo nyt tuottaa tämän verran ilmastoa lämmittäviä päästöjä. 

 

Artikkelin on kirjoittanut Maija Aro, luonnontieteiden kandidaatti, ympäristönmuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriopiskelija.
 
Katso myös Maijan pitämä ympäristöaiheinen webinaari Vegaanihaasteen Youtube-kanavalta.

Lue myös tämä toinen Vegaanihaasteen artikkeli: Eläintuotanto lisää lannoitteiden käyttöä ja heikentää vesistöjen tilaa


Kuva: Raimo Lantelankallio, unsplash.com