Helmin uusi elämä Eläinten turvakoti Saparomäessä

Molemmissa yllä olevissa kuvissa on Helmi-kana. Vasemmalla Helmi vuonna 2021 ja oikealla Helmi syksyllä 2022. (Vasemmanpuoleinen kuva Helmistä: Eläinten turvakoti Saparomäki)

Katso videolta, millaiset juhlat Vegaanihaaste järjesti Saparomäen kanoille! Tarjolla oli kanaystävällisiä herkkuja, kuten auringonkukansiemeniä, porkkanasuikeroita ja leivoksia – kananmunattomia ja muutoinkin kasviperäisiä tietysti!
 

Helmi-kanan elämä muuttui, kun se saapui Eläinten turvakoti Saparomäkeen keväällä 2021. Se oli viettänyt siihenastisen elämänsä luomukanalassa, jossa tuotetaan kananmunia kauppoihin. Saparomäkeen pieni kananen saapui kolmen lajitoverinsa kanssa.

Helmistä näki, ettei sen entinen elämä ollut kohdellut sitä hyvin. Kanalan ahtaudessa muut kanat olivat nyppineet Helmiä rajusti, joten sulkapeite oli kehnossa kunnossa. Myös Helmin käyttäytymisestä näki selvästi sen vaikean menneisyyden.

Helmillä kesti tovi ymmärtää, että Saparomäessä jokaiselle riittää tilaa eikä ruoasta tarvitse kilpailla. Alkuun Helmi nokki muita kanoja pakonomaisesti ja söi itsensä jatkuvasti ähkyyn asti. Sen kupu oli pinkeä kaikesta sen syömästä ruoasta.

Satojen lajitovereiden sijaan Helmin parvessa oli nyt kanoille luontaisempi määrä muita kanoja. Kaikki kanakaverit oli lisäksi mahdollista oppia tuntemaan eikä tarvetta "nokkimisjärjestyksen" jatkuvalle selvittämiselle ollut.

Pikkuhiljaa Helmi kotiutui ja oppi elämään kanan elämää. Se ryhtyi nukkumaan orrella, kuten on villienkin kanojen tapa ollut nukkua oksilla aikojen alusta. 

Helmi lähti myös tutkimaan maailmaa seikkaillen rohkeasti ja itsenäisesti ympäri puutarhaa. Se kuopsutti maata jaloillaan ja valikoi tarkasti parhaat makupalat ruohonkorsien välistä.

Se piti huolta hapsuisesta höyhenpuvustaan kylpien hiekassa sydämensä kyllyydestä. Se levitti siipensä ja nautti aurinkokylvyistä. Se tunsi maan jalkojensa alla, näki taivaan ja sai tuntea tuulen. Helmi oli elossa!

Kuvassa Saparomäen kanat Tähti, Tuuli, Säde ja Helmi suosikkipuuhassaan eli kuopimassa ja etsimässä ötököitä.

Aiemman elämän jäljet

Kanat, kuten kaikki muutkin linnut, uusivat höyhenpeitettään säännöllisesti sulkasadon avulla. Helmin sulkasatoa ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut.

Munijakanat on jalostettu munimaan jatkuvasti. Ne eivät lopeta munimista myöskään sen jälkeen, jos pääsevät turvakotiin tai lemmikkikanaksi. Jatkuva muniminen rasittaa niiden elimistöä ja voi näkyä esimerkiksi huonokuntoisena höyhenpeitteenä tai väsymyksenä.

Ulkomailla turvakodeissa pelastetuille kanoille asennetaan yleisesti hormoniampulleja, jotta ne lopettaisivat munimisen ja niiden keho saisi levätä. Myös Helmille asennettiin hormoniampulli, koska sen kunto oli romahtanut täysin. Ampullin ansiosta Helmistä tuli taas terve sekä hyvinvoiva. Myös Helmin höyhenpeite alkoi lopulta uudistua. Hormoniampulli antoi Helmille ainakin vuoden hyvää elämää lisää.

Vaikka Helmi ja sen kaverit eivät enää olleetkaan tuotantotilalla, ei niiden menneisyys ollut kadonnut minnekään. Helmin parvi pieneni, kun yksi toisensa jälkeen sen kavereiden kehot eivät enää kestäneet sitä, miten munijakanojen kehot on jalostettu ainoastaan munimaan.

Myös Helmin kipinä sammui sen ollessa vain kolmen vuoden ikäinen. Vaikka Helmin elämä jäikin lyhyeksi, se sai sen aikana kokea myös monia sellaisia asioita, joista kananmunan tuotantoon kuoriutuvat kanat jäävät vaille. Saparomäessä asuessaan Helmistä tuli suuri seikkailija ja rakastettu yksilö!

Kuvassa Sikuriina, Helmi ja Tuuli. Saparomäen turvakodissa ne kaikki saivat olla rakastettuja yksilöitä.

Jalostus aiheuttaa kanoille kärsimystä

Kanojen esiäidit, punaiset viidakkokanat, elelevät edelleen Kaakkois-Aasiassa ja lisääntyvät munimalla – aivan kuten muutkin linnut. Ne munivat korkeintaan viisitoista munaa vuodessa.

Munijakanat on jalostettu munimaan jatkuvasti valtavia määriä hedelmöittymättömiä munia, kolmesataa munaa vuodessa. Tämä on kanojen kehoille todella rankkaa. Yksikään luonnonvarainen lintu ei muni lähimainkaan tällaisia määriä.

Valtaosalla eli yli 80 % munijakanoista on rintalastan murtumia, jotka johtuvat jatkuvan munimisen aiheuttamasta kalsiumvajeesta. Ongelma on läsnä kaikissa kanalatyypeissä eli niin luomu-, lattia-, ulko- kuin häkkikanaloissakin.

Ne hyvin harvat ja onnekkaat kananmunantuotannosta pelastuneet ja eläköityneet kanat, jotka ovat päässeet jatkamaan elämäänsä esimerkiksi eläinten turvakoteihin, eivät ole kovin pitkäikäisiä. Turvakotien hyvästä, yksilöllisestä hoidosta huolimatta ne saavat erilaisia munimisesta johtuvia sairauksia ja komplikaatioita.

Maatiaisrotujen kanat voisivat elää jopa kymmenvuotiaiksi, mutta jalostettujen kanarotujen elämä hiipuu lähes poikkeuksetta vain muutaman vuoden iässä. 

Yksi tyypillinen kuolinsyy on kivulias munanjohtimen tulehdus, joka on suoraa seurausta siitä, että kanat on jalostettu tuottamaan enemmän munia kuin mitä niiden kehot kestävät. Näitä sairauksia ei useinkaan ole mahdollisuutta hoitaa, ja ainoa ratkaisu onkin usein eutanasia. Tuotantotiloilla sairaita kanoja ei hoideta.

Samoja kanarotuja käytetään kaikessa kananmunantuotannossa tuotantomuodosta riippumatta. Sekä häkkikanaloissa, lattiakanaloissa että luomukanaloissa kanat kärsivät samanlaisista jalostuksen aiheuttamista terveysongelmista.

Kananmunantuotannossa kanat aloittavat munimisen noin puolen vuoden iässä. Jo vuoden kuluttua tästä kanojen munimistahti on laskenut ja niiden terveys heikentynyt niin paljon, että teollisuudessa katsotaan olevan taloudellisesti kannattavampaa tappaa kanat ja vaihtaa niiden tilalle uudet. Suomessa tämä kohtalo koskee miljoonia kanoja vuosittain.

Munijakanoja ei syödä, koska niiden teurastaminen ihmisravinnoksi ei ole taloudellisesti kannattavaa. Niiden elämä päättyy kaasukontissa ja niistä tehdään rehua turkistarhoille.

Kaikissa kanalatyypeissä on ongelmia

Kananmunia tuotetaan Suomessa erityyppisissä kanaloissa. Niistä yleisin on varusteltu häkkikanala eli "virikehäkki". Yhtä kanaa kohden häkissä on tilaa vain noin A4-arkin verran.

Häkeissä on verkkopohja, kanojen tarpeisiin nähden liian matala orsi eikä todellista mahdollisuutta kuopsuttamiseen. Tällaisessa ympäristössä kanan on mahdotonta toteuttaa sen lajityypillisiä tarpeita.

Lattiakanaloissa kanat elävät valtavissa usein jopa tuhansien kanojen parvissa. Luonnonvaraisista kanoista tiedetään, että ne elävät toisinaan muutamien yksilöiden ja toisinaan 20–30 yksilön parvissa. Tiheässä kasvillisuudessa elävien kanojen parvet ovat pienempiä, kun taas avarammissa paikoissa parvessa voi olla vähän enemmän jäseniä. Ne tuntevat toisensa ja tekevät asioita yhdessä tuumin. 

Kun tilaa ei ole riittävästi, ympärillä on liian paljon lajitovereita ja liian vähän mahdollisuuksia toteuttaa omia luontaisia tarpeita, kanat stressaantuvat ja niillä esiintyy häiriökäyttäytymistä. Tätä on esimerkiksi lajitovereiden höyhenten nokkiminen ja jopa kannibalismi. Villeillä kanoilla tällaista käyttäytymistä ei ole havaittu paitsi siinä tapauksessa, että niitä pidetään vankeudessa.

Kananmunia tuotetaan myös luomu- ja ulkokanaloissa, eivätkä nämäkään tuotantomuodot ole ongelmattomia. Myös näissä kanaloissa yksilömäärät ovat suuret, kanoilla on häiriökäyttäytymistä ja ne kärsivät samoista jalostuksen aiheuttamista ongelmista kuin muissakin tuotantomuodoissa. Myös näiden kanaloiden kanat tapetaan ja vaihdetaan nopeasti uusiin yhden munintakauden jälkeen.

Tipujen kohtalo

Kananmunien tuotannossa tiput haudotaan koneellisesti, joten ne eivät koskaan saa kokea emonsa hoivaa ja huolenpitoa.

Kaikkeen kananmunantuotantoon liittyy myös erityinen eettinen ongelma: kukkotiput. Jokaista kuoriutuvaa munijakanaa kohden kuoriutuu myös kukko. Koska kukkoja ei tarvita kananmunantuotannossa, niiden elämä päätetään vuorokauden iässä. 

Suomessa kuoriutuu vuosittain miljoonia kukkotipuja, jotka tapetaan vuorokauden ikäisenä. Jos kananmunantuotanto vähenisi, kuoriutuisi myös vähemmän kukkotipuja.

Miten ratkaista kananmunantuotantoon liittyvät eettiset kysymykset?

Kanojen näkökulmasta kaikkein eettisintä on pyrkiä vähentämään kananmunien käyttöä tai lopettaa niiden syöminen kokonaan. Näin äärimmilleen jalostettuja kanoja ei tarvitsisi tuottaa kurjiin oloihin niin paljon kuin nyt, ja samalla myös kukkotipuongelma pienenisi.

Vaihtoehtoja kananmunalle on paljon, joten pikkuhiljaa niihin tutustumalla ja reseptejä kokeilemalla löydät varmasti itsellesi mieluisat vaihtoehdot. On myös paljon sellaisia reseptejä, joista kananmunien puuttumista ei edes millään tavalla huomaa!

Osallistumalla Vegaanihaasteeseen, saat kattavasti tietoa siitä, miten lähteä liikkeelle kasvisruoan lisäämisessä omalle lautaselle ilman kananmunia tai muitakaan eläinperäisiä tuotteita. Kaikki Vegaanihaasteen reseptit ja vinkit ovat tietysti kananmunattomia. Ilmoittaudu mukaan täällä!

Lue myös Viiru-kukon tarina sekä tietoa kukoista kananmunantuotannossa tästä Vegaanihaasteen artikkelista!

Tiesitkö tämän kanoista?

• Kanat käyttävät keskinäiseen viestintään valtavaa määrää erilaisia ääniä, joilla kaikilla on oma tarkoituksensa. 
• Kanat leikkivät mielellään. Jos niillä vain on tilaa, kanat juoksevat, hyppelevät, kylpevät ja paistattelevat auringossa. 
• Kanoille on tärkeää saada rakentaa oma rauhallinen pesä ja ne tekevät sen erityisen huolellisesti.
• Kanaemot juttelevat munissa oleville poikasilleen. Vielä kuoriutumattomat tiput myös vastaavat emolleen ja sisaruksilleen. 
• Älykkyydessään kanat vetävät vertoja kädellisille. Ne osaavat ratkoa monimutkaisia ongelmia, ymmärtävät syy-seuraussuhteita, välittävät tietoa muille, miettivät tulevaisuutta ja osoittavat itsehillintää, jos tietävät sen palkitsevan myöhemmin. 
• Kanat ymmärtävät, että esineet ja olennot ovat olemassa, vaikka ne poistuisivat näkyvistä tai muutoin aistein havaittavista. Esimerkiksi pienillä ihmislapsilla ei ole tätä taitoa.
• Kanat rakastavat hiekkakylpyjä. Hiekkakylvyt auttavat pitämään loiset poissa, mutta selkeästi kanat myös nauttivat siitä. Ne kaivavat pienen kuopan hiekkaan ja pöllyttävät hiekkaa päällensä. Hiekkakylpy on usein ensimmäisiä asioita, joita eläintuotannosta pelastetut kanat tekevät päästyään paikkaan, jossa niiden on ensimmäistä kertaa mahdollista tuntea maata jalkojensa alla.