Molemmissa yllä olevissa kuvissa on Helmi-kana. Vasemmalla Helmi vuonna 2021 ja oikealla Helmi syksyllä 2022. (Vasemmanpuoleinen kuva Helmistä: Eläinten turvakoti Saparomäki)
Helmi-kanan elämä muuttui, kun hän saapui Eläinten turvakoti Saparomäkeen keväällä 2021. Helmi oli viettänyt siihenastisen elämänsä luomukanalassa, jossa tuotetaan kananmunia kauppoihin. Saparomäkeen pieni kananen saapui kolmen lajitoverinsa kanssa.
Helmistä näki, ettei hänen entinen elämänsä ollut kohdellut häntä hyvin. Kanalan ahtaudessa muut kanat olivat nyppineet Helmiä rajusti, joten sulkapeite oli kehnossa kunnossa. Myös Helmin käyttäytymisestä näki selvästi Helmin vaikean menneisyyden.
Helmillä kesti tovi ymmärtää, että Saparomäessä jokaiselle riittää tilaa eikä ruoasta tarvitse kilpailla. Alkuun Helmi nokki muita kanoja pakonomaisesti ja söi itsensä jatkuvasti ähkyyn asti. Helmin kupu oli pinkeä kaikesta syödystä ruoasta.
Satojen lajitovereiden sijaan Helmin parvessa oli turvakodissa kanoille luontaisempi määrä muita kanoja. Kaikki kanakaverit oli mahdollista oppia tuntemaan eikä tarvetta “nokkimisjärjestyksen” jatkuvalle selvittämiselle ollut.
Pikkuhiljaa Helmi kotiutui ja oppi elämään kanan elämää. Helmi ryhtyi nukkumaan orrella, samaan tapaan kuin aikojen saatossa on villienkin kanojen tapana ollut nukkua oksilla.
Helmi lähti tutkimaan maailmaa seikkaillen rohkeasti ja itsenäisesti ympäri puutarhaa. Hän kuopsutti maata jaloillaan ja valikoi tarkasti parhaat makupalat ruohonkorsien välistä. Hän piti huolta hapsuisesta höyhenpuvustaan kylpien hiekassa sydämensä kyllyydestä ja levitti siipensä nauttiakseen aurinkokylvyistä. Helmi tunsi maan jalkojensa alla, näki taivaan ja sai tuntea tuulen. Helmi oli elossa!
Kuvassa Saparomäen kanat Tähti, Tuuli, Säde ja Helmi suosikkipuuhassaan eli kuopimassa ja etsimässä ötököitä.
Aiemman elämän jäljet
Kanat, kuten kaikki muutkin linnut, uusivat höyhenpeitettään säännöllisesti sulkasadon avulla. Helmin sulkasatoa ei kuitenkaan näkynyt eikä kuulunut.
Munijakanat on jalostettu munimaan jatkuvasti. He eivät lopeta munimista senkään jälkeen, jos pääsevät turvakotiin tai lemmikkikanaksi. Jatkuva muniminen rasittaa kanojen elimistöä ja voi näkyä esimerkiksi huonokuntoisena höyhenpeitteenä tai väsymyksenä.
Ulkomailla turvakodeissa pelastetuille kanoille asennetaan yleisesti hormoniampulleja, jotta kanat lopettaisivat munimisen ja heidän kehonsa saisivat levätä. Myös Helmille asennettiin hormoniampulli, koska hänen kuntonsa oli romahtanut täysin. Ampullin ansiosta Helmistä tuli taas terve ja hyvinvoiva. Myös Helmin höyhenpeite alkoi lopulta uudistua. Hormoniampulli antoi Helmille ainakin vuoden hyvää elämää lisää.
Vaikka Helmi ja Helmin kaverit eivät enää olleetkaan tuotantotilalla, heidän menneisyytensä ei ollut kadonnut minnekään. Helmin parvi pieneni. Yksi toisensa jälkeen Helmin kavereiden kehot eivät enää kestäneet, sillä munijakanojen kehot on jalostettu jatkuvaan munimiseen kaiken muun kustannuksella.
Myös Helmin kipinä sammui hänen ollessaan vain kolmen vuoden ikäinen. Vaikka Helmin elämä jäikin lyhyeksi, hän sai sen aikana kokea myös monia sellaisia asioita, joista kananmunan tuotantoon kuoriutuvat kanat jäävät vaille. Saparomäessä asuessaan Helmistä tuli suuri seikkailija ja rakastettu yksilö.
Kuvassa Sikuriina, Helmi ja Tuuli. Saparomäen turvakodissa he kaikki saivat olla rakastettuja yksilöitä.
Jalostus aiheuttaa kanoille kärsimystä
Kanojen esiäidit, punaiset viidakkokanat, elelevät edelleen Kaakkois-Aasiassa ja lisääntyvät munimalla – aivan kuten muutkin linnut. He munivat alle muutamasta pariin kymmeneen munaa vuodessa.
Munijakanat on jalostettu munimaan jatkuvasti valtavia määriä hedelmöittymättömiä munia, jopa kolmesataa munaa vuodessa. Tämä on kanojen kehoille todella rankkaa. Yksikään luonnonvarainen lintu ei muni lähimainkaan tällaisia määriä.
Valtaosalla, eli yli 80 % munijakanoista on rintalastan murtumia, jotka johtuvat jatkuvan munimisen aiheuttamasta kalsiumvajeesta. Ongelma on läsnä kaikissa kanalatyypeissä eli niin luomu-, lattia-, ulko- kuin häkkikanaloissakin.
Hyvin harvat ja onnekkaat kananmunantuotannosta pelastuneet ja eläköityneet kanat, jotka ovat päässeet jatkamaan elämäänsä esimerkiksi eläinten turvakoteihin, eivät ole kovin pitkäikäisiä. Turvakotien hyvästä, yksilöllisestä hoidosta huolimatta he saavat erilaisia munimisesta johtuvia sairauksia ja komplikaatioita.
Maatiaisrotujen kanat voisivat elää jopa kymmenvuotiaiksi, mutta jalostettujen kanarotujen elämä hiipuu lähes poikkeuksetta vain muutaman vuoden iässä.
Yksi tyypillinen kuolinsyy on kivulias munanjohtimen tulehdus, joka on suoraa seurausta siitä, että kanat on jalostettu tuottamaan enemmän munia kuin heidän kehonsa kestävät. Näitä sairauksia ei useinkaan ole mahdollisuutta hoitaa. Ainoa ratkaisu onkin usein eutanasia. Tuotantotiloilla sairaita kanoja ei hoideta.
Samoja kanarotuja käytetään kaikessa kananmunantuotannossa tuotantomuodosta riippumatta. Sekä häkkikanaloissa, lattiakanaloissa että luomukanaloissa kanat kärsivät samanlaisista jalostuksen aiheuttamista terveysongelmista.
Kananmunantuotannossa kanat aloittavat munimisen noin puolen vuoden iässä. Jo vuoden kuluttua tästä kanojen munimistahti on laskenut ja terveys heikentynyt niin paljon, että teollisuudessa katsotaan olevan taloudellisesti kannattavampaa tappaa kanat ja vaihtaa heidän tilalleen uudet. Suomessa tämä kohtalo koskee miljoonia kanoja vuosittain.
Munijakanoja ei syödä, koska heidän teurastamisensa ihmisravinnoksi ei ole taloudellisesti kannattavaa. Kanojen elämä päättyykin kaasukontissa ja heistä tehdään rehua turkistarhoille.
Kaikissa kanalatyypeissä on ongelmia
Kananmunia tuotetaan Suomessa erityyppisissä kanaloissa.
Varustellussa häkkikanalassa eli “virikehäkissä” on tilaa yhtä kanaa kohden vain noin A4-arkin verran.
Häkissä on verkkopohja, kanojen tarpeisiin nähden liian matala orsi eikä todellista mahdollisuutta kuopsuttamiseen. Tällaisessa ympäristössä kanan on mahdotonta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan.
Lattiakanaloissa kanat elävät valtavissa, usein jopa tuhansien kanojen parvissa. Luonnonvaraisten kanojen tutkimusten kautta tiedetään, että kanat elävät parvissa, joiden yksilömäärät vaihtelevat muutamasta yksilöstä vajaaseen viiteenkymmeneen yksilöön. Tiheässä kasvillisuudessa elävien kanojen parvet ovat pienempiä, kun taas avarammissa paikoissa parvessa voi olla vähän enemmän jäseniä. Kanat tuntevat toisensa ja tekevät asioita yksissä tuumin.
Eri parvikokojen ja vankeusolosuhteiden vaikutus lintujen hyvinvointiin on monimutkainen kokonaisuus. Jos tilaa ei ole riittävästi, kanojen normaali sosiaalinen käyttäytyminen häiriintyy tai linnuilla on liian vähän mahdollisuuksia toteuttaa omia luontaisia tarpeitaan, kanat stressaantuvat ja heillä esiintyy häiriökäyttäytymistä. Tätä on esimerkiksi lajitovereiden höyhenten nokkiminen ja jopa kannibalismi. Villeillä kanoilla tällaista käyttäytymistä ei ole havaittu muutoin kuin vankeudessa pidettynä.
Kananmunia tuotetaan myös luomu- ja ulkokanaloissa, eivätkä nämäkään tuotantomuodot ole ongelmattomia. Myös näissä kanaloissa yksilömäärät ovat suuret, kanoilla on häiriökäyttäytymistä ja he kärsivät samoista jalostuksen aiheuttamista ongelmista kuin muissakin tuotantomuodoissa. Myös näiden kanaloiden kanat tapetaan ja vaihdetaan nopeasti uusiin yhden munintakauden jälkeen.
Tipujen kohtalo
Kananmunien tuotannossa tiput haudotaan koneellisesti, joten he eivät koskaan saa kokea emonsa hoivaa ja huolenpitoa.
Kaikkeen kananmunantuotantoon liittyy myös erityinen eettinen ongelma: kukkotiput. Jokaista kuoriutuvaa munijakanaa kohden kuoriutuu myös kukko. Koska kukkoja ei tarvita kananmunantuotannossa, heidän elämänsä päätetään vuorokauden iässä.
Suomessa kuoriutuu vuosittain miljoonia kukkotipuja, jotka tapetaan vuorokauden ikäisenä. Jos kananmunantuotanto vähenisi, kuoriutuisi myös vähemmän kukkotipuja.
Miten ratkaista kananmunantuotantoon liittyvät eettiset kysymykset?
Kanojen näkökulmasta kaikkein eettisintä on pyrkiä vähentämään kananmunien käyttöä tai lopettaa niiden syöminen kokonaan. Näin äärimmilleen jalostettuja kanoja ei tarvitsisi tuottaa kurjiin oloihin niin paljon kuin nyt, ja samalla myös kukkotipuongelma pienenisi.
Vaihtoehtoja kananmunalle on paljon, joten pikkuhiljaa niihin tutustumalla ja reseptejä kokeilemalla löydät varmasti itsellesi mieluisat vaihtoehdot. On myös paljon sellaisia reseptejä, joista kananmunien puuttumista ei edes millään tavalla huomaa!
Osallistumalla Vegaanihaasteeseen, saat kattavasti tietoa siitä, miten lähteä liikkeelle kasvisruoan lisäämisessä omalle lautaselle ilman kananmunia tai muitakaan eläinperäisiä tuotteita. Kaikki Vegaanihaasteen reseptit ja vinkit ovat tietysti kananmunattomia. Ilmoittaudu mukaan täällä!
Katso videolta, millaiset juhlat Vegaanihaaste järjesti Saparomäen kanoille! Tarjolla oli kanaystävällisiä herkkuja, kuten auringonkukansiemeniä, porkkanasuikeroita ja leivoksia – kananmunattomia ja muutoinkin kasviperäisiä tietysti!
Lue myös Viiru-kukon tarina sekä tietoa kukoista kananmunantuotannossa tästä Vegaanihaasteen artikkelista!
Tiesitkö tämän kanoista?
- Kanat käyttävät keskinäiseen viestintään valtavaa määrää erilaisia ääniä, joilla kaikilla on oma tarkoituksensa.
- Kanat ovat herkkiä: heidän tuntoaistinsa on tarkka, erityisesti nokassa. Näköaistiltaan kanat ovat tarkkoja ja näkevät laajempaa värispektriä kuin ihmiset. Kanat kuulevat ääniä hyvin korkeista äänistä aina mataliin infraääniin saakka. Kanoilla on hyvin kehittynyt maku- ja hajuaisti. Muiden lintujen tapaan kanat myös havaitsevat magneettikenttiä ja kykenevät suunnistamaan niiden mukaan.
- Kanat ovat aktiivisia ja voivat kulkea luonnossa useita kilometrejä päivässä. Jos kanoilla vain on tilaa, he mielellään myös leikkivät: juoksevat, hyppelevät, kylpevät ja paistattelevat auringossa.
- Kanoille on tärkeää saada rakentaa oma rauhallinen pesä ja he tekevät sen erityisen huolellisesti.
- Kanaemot juttelevat munissa oleville poikasilleen. Vielä kuoriutumattomat tiput myös ääntelevät emolleen.
- Älykkyydessään kanat vetävät vertoja kädellisille. He esimerkiksi osaavat ratkoa monimutkaisia ongelmia ja hahmottaa vertautumistaan lajitovereihinsa, oppia sosiaalisesti ja jopa toimia strategisesti. Ne ymmärtävät syy-seuraussuhteita, välittävät tietoa muille, hahmottavat ajankulua ja osoittavat itsehillintää, jos tietävät sen palkitsevan myöhemmin.
- Kanat tuntevat vahvaa, aitoa empatiaa tipujaan kohtaan. Luonnossa kana hoivaa poikasiaan monta kuukautta ennen kuin he itsenäistyvät parven jäseniksi.
- Kanat harrastavat hiekkakylpyjä. Hiekkakylvyt auttavat pitämään loiset poissa, mutta selkeästi kanat myös nauttivat siitä. He kaivavat pienen kuopan hiekkaan ja pöllyttävät hiekkaa päällensä. Hiekkakylpy on usein ensimmäisiä asioita, joita eläintuotannosta pelastetut kanat tekevät tuntiessaan ensimmäistä kertaa maata jalkojensa alla.
Tekstin on tarkistanut ekologi ja evoluutiobiologi Noora Kaunisto.
