Helmi nauttii elämästään Eläinten turvakoti Saparomäessä

Katso videolta, kun Vegaanihaaste järjesti juhlat Saparomäen kanoille! Tarjolla oli kanaystävällisiä herkkuja, kuten auringonkukansiemeniä, porkkanasuikeroita ja leivoksia – kananmunattomia ja muutoinkin kasviperäisiä tietysti!
 

Helmin elämä muuttui, kun se saapui Eläinten turvakoti Saparomäkeen keväällä 2021. Se oli viettänyt siihenastisen elämänsä tuotantotilalla. Sen sulkapeite oli todella huonossa kunnossa sen entisen elämän jäljiltä, eikä se heti ymmärtänyt, että Saparomäessä jokaiselle riittää tilaa eikä ruoasta tarvitse kilpailla. 

Pikkuhiljaa se kotiutui ja oppi elämään kanan elämää. Nukkumaan orrella, tutkimaan maailmaa ja etsimään ruokaa puutarhasta, ottamaan hiekka- ja aurinkokylpyjä ja juoksemaan pienen ja ahkeran Sylvesteri-kukon luokse sen kutsusta. Höyhenpeitekin tuli paremmaksi.

Vaikka Helmi ja sen kaverit eivät enää olleetkaan tuotantotilalla, ei niiden menneisyys ollut kadonnut minnekään. Helmin parvi pieneni, kun monen sen kaverin keho ei enää kestänyt sitä, mitä munijakanoille on jalostuksen myötä tehty.

Jalostus aiheuttaa kanoille kärsimystä

Kanojen esiäidit, punaiset viidakkokanat, elelevät edelleen Kaakkois-Aasiassa ja lisääntyvät munimalla – aivan kuten muutkin linnut. Ne munivat korkeintaan viisitoista munaa vuodessa.

Munijakanat on kuitenkin jalostettu munimaan jatkuvasti valtavia määriä hedelmöittymättömiä munia, kolmesataa munaa vuodessa. Tämä on kanojen kehoille todella rankkaa.

Ne hyvin harvat ja onnekkaat kananmunantuotannosta pelastuneet ja eläköityneet kanat, jotka ovat päässeet jatkamaan elämäänsä esimerkiksi eläinten turvakoteihin, eivät ole kovin pitkäikäisiä.

Maatiaisrotujen kanat voisivat elää jopa kymmenvuotiaiksi, mutta jalostettujen kanarotujen elämä hiipuu lähes poikkeuksetta vain muutaman vuoden iässä. 

Yksi tyypillinen kuolinsyy on kivulias munanjohtimen tulehdus, joka on suoraa seurausta siitä, että kanat on jalostettu tuottamaan enemmän munia kuin mitä niiden kehot kestävät. Näitä sairauksia ei useinkaan ole mahdollisuutta hoitaa, ja ainoa ratkaisu onkin usein eutanasia. Tuotantotiloilla sairaita kanoja ei hoideta.

Kananmunantuotannossa kanat aloittavat munimisen noin puolen vuoden iässä. Jo vuoden kuluttua tästä kanojen munimistahti on laskenut ja niiden terveys heikentynyt niin paljon, että on taloudellisesti kannattavampaa lopettaa kanat ja vaihtaa niiden tilalle uudet. Suomessa tämä kohtalo koskee miljoonia kanoja vuosittain.

Munijakanoja ei syödä, koska niiden teurastaminen ihmisravinnoksi ei ole kannattavaa. Munijakanat päätyvät esimerkiksi rehuksi turkistarhoille.

Samoja kanarotuja käytetään kaikessa kananmunantuotannossa tuotantomuodosta riippumatta. Sekä häkkikanaloissa, lattiakanaloissa että luomukanaloissa kanat kärsivät samanlaisista jalostuksen aiheuttamista terveysongelmista.

Kaikissa kanalatyypeissä on ongelmia

Kananmunia tuotetaan Suomessa erityyppisissä kanaloissa. Niistä yleisin on varusteltu häkkikanala eli "virikehäkki". Yhtä kanaa kohden häkissä on tilaa vain noin A4-arkin verran.

Häkeissä on verkkopohja, kanojen tarpeisiin nähden liian matala orsi eikä todellista mahdollisuutta kuopsuttamiseen. Tällaisessa ympäristössä kanan on mahdotonta toteuttaa sen lajityypillisiä tarpeita.

Luonnonvaraisista kanoista tiedetään, että ne elävät muutaman, korkeintaan kymmenen yksilön parvissa. Ne tuntevat toisensa ja toimivat yhdessä. Lattiakanaloissa kanat sen sijaan ovat valtavissa satojen tai jopa tuhansien kanojen parvissa.

Kun tilaa ei ole riittävästi, ympärillä on liian paljon lajitovereita ja liian vähän mahdollisuuksia toteuttaa omia luontaisia tarpeita, kanat stressaantuvat ja niillä esiintyy häiriökäyttäytymistä. Tätä on esimerkiksi lajitovereiden höyhenten nokkiminen ja jopa kannibalismi.

Kananmunia tuotetaan myös luomu- ja ulkokanaloissa, eivätkä nämäkään tuotantomuodot ole ongelmattomia. Myös näissä kanaloissa yksilömäärät ovat suuret, kanoilla on häiriökäyttäytymistä ja ne kärsivät samoista jalostuksen aiheuttamista ongelmista kuin muissakin tuotantomuodoissa. Myös näiden kanaloiden kanat tapetaan ja vaihdetaan nopeasti uusiin yhden munintakauden jälkeen.

Kaikkeen kananmunantuotantoon liittyy myös merkittävä eettinen ongelma: kukkotiput. Tiput haudotaan koneellisesti, ja jokaista kuoriutuvaa munikajakanaa kohden kuoriutuu myös kukko. Koska kukkoja ei tarvita kananmunantuotannossa, niiden elämä päätetään vuorokauden iässä.

Suomessa kuoriutuu vuosittain miljoonia kukkotipuja, joiden kohtalona on kuolla vuorokauden ikäisenä. Jos kananmunantuotanto vähenisi, kuoriutuisi myös vähemmän kukkotipuja.

Miten ratkaista kananmunantuotantoon liittyvät eettiset kysymykset?

Kanojen näkökulmasta kaikkein eettisintä on pyrkiä vähentämään kananmunien käyttöä tai lopettaa niiden syöminen kokonaan. Näin kanoja ei tarvitsisi tuottaa kurjiin oloihin niin paljon kuin nyt, ja samalla myös kukkotipuongelma pienenisi.

Vaihtoehtoja kananmunalle on paljon, joten pikkuhiljaa niihin tutustumalla ja reseptejä kokeilemalla löydät varmasti itsellesi mieluisat vaihtoehdot. On myös paljon sellaisia reseptejä, joista kananmunien puuttumista ei edes millään tavalla huomaa!

Osallistumalla Vegaanihaasteeseen, saat kattavasti tietoa siitä, miten lähteä liikkeelle kasvisruoan lisäämisessä omalle lautaselle ilman kananmunia tai muitakaan eläinperäisiä tuotteita. Kaikki Vegaanihaasteen reseptit ja vinkit ovat tietysti kananmunattomia. Ilmoittaudu mukaan täällä!

Lue myös Viiru-kukon tarina sekä tietoa kukoista kananmunantuotannossa tästä Vegaanihaasteen artikkelista!

Tiesitkö tämän kanoista?

  • Kanat käyttävät keskinäiseen viestintään valtavaa määrää erilaisia ääniä, joilla kaikilla on oma tarkoituksensa. 
  • Kanat leikkivät mielellään. Jos niillä vain on tilaa, kanat juoksevat, hyppelevät, kylpevät ja paistattelevat auringossa. 
  • Kanoille on tärkeää saada rakentaa oma rauhallinen pesä ja ne tekevät sen erityisen huolellisesti.
  • Kanaemot juttelevat munissa oleville poikasilleen. Vielä kuoriutumattomat tiput myös vastaavat emolleen ja sisaruksilleen. 
  • Älykkyydessään kanat vetävät vertoja kädellisille. Ne osaavat ratkoa monimutkaisia ongelmia, ymmärtävät syy-seuraussuhteita, välittävät tietoa muille, miettivät tulevaisuutta ja osoittavat itsehillintää, jos tietävät sen palkitsevan myöhemmin. 
  • Kanat ymmärtävät, että esineet ja olennot ovat olemassa, vaikka ne poistuisivat näkyvistä tai muutoin aistein havaittavista. Esimerkiksi pienillä ihmislapsilla ei ole tätä taitoa.
  • Kanat rakastavat hiekkakylpyjä. Hiekkakylvyt auttavat pitämään loiset poissa, mutta selkeästi kanat myös nauttivat siitä. Ne kaivavat pienen kuopan hiekkaan ja pöllyttävät hiekkaa päällensä. Hiekkakylpy on usein ensimmäisiä asioita, joita eläintuotannosta pelastetut kanat tekevät päästyään paikkaan, jossa niiden on ensimmäistä kertaa mahdollista tuntea maata jalkojensa alla.

 

Kuva: Eläinten turvakoti Saparomäki

Haluatko yli 200 herkullista reseptiä?

31 päivää ilmaisia vinkkejä vegempään elämään

Ilmoittaudu mukaan Vegaanihaasteeseen!
Yhteystiedot

info@vegaanihaaste.fi
044 7169 820

Vegaanihaasteen järjestää:
Oikeutta eläimille
Vilhonvuorenkatu 7-9 C th 4
00500 Helsinki

 

MEDIALLE
REKISTERISELOSTE
KEITÄ ME OLEMME
KEITÄ TUUTORIT OVAT