Kasvisruokavalio on ympäristöteko

Eläintuotanto kuluttaa valtavasti resursseja ja edistää ilmastokriisiä. Kasviperäisen ruokavalion suosiminen onkin merkittävä ympäristöteko monista eri syistä.

Jos tavoitteenasi on syödä ympäristöystävällisesti, kannattaa huomio kiinnittää isoihin linjoihin eli kasviperäisen ruoan syömisen lisäämiseen ja eläinperäisen ruoan syömisen vähentämiseen. Saatkin tästä artikkelista paljon lisää tietoa tämän tueksi.

Eläintuotanto aiheuttaa lajikatoa ja rehevöittää vesistöjä

Eläintuotanto kuluttaa valtavasti resursseja ja on siksi pääsyy maailmanlaajuiseen elinympäristöjen tuhoutumiseen, metsäkatoon, eroosioon, vesistöjen rehevöitymiseen sekä vesipulaan.

Eläintuotanto on pääsyy myös meneillään olevaan lajien sukupuuttoaaltoon. Maailman nisäkkäiden biomassasta 60 % on ihmisen kasvattamia tuotantoeläimiä ja 36 % ihmisiä. Luonnonvaraisia nisäkkäitä on enää vain 4 % nisäkkäiden kokonaisbiomassasta.

Eläintuotanto kiihdyttää ilmastokriisiä

Myös kasvihuonekaasupäästöissä eläintuotanto on aivan keskeisiä syitä. Monia eläintuotannon osa-alueita ei ole edes huomioitu virallisissa laskelmissa. Esimerkiksi laidunmaat ja rehupellot tuottavat suuria määriä hiilidioksidia, jota ei ole virallisissa laskelmissa edes huomioitu. Tällä on iso merkitys, sillä kolmannes maapallon maapinta-alasta on vallattu eläintuotannon käyttöön.

Kasviperäisen ravinnon tuottamiseen tarvittaisiin vain neljäsosa nykyisestä ruoantuotannon käytössä olevasta maapinta-alasta. On jopa arvioitu, että jos kaikki siirtyisivät kasviperäiseen ruokavalioon, muita ilmastotekoja ei teoriassa edes tarvittaisi.

Eläintuotannon vaikutus on suuri siksi, että se kuluttaa moninkertaisesti resursseja kasviperäiseen ruoantuotantoon verrattuna. Jos ruoantuotannossa keskityttäisiin kasviperäiseen tuotantoon, saataisiin pienemmillä resursseilla tuotettua moninkertainen määrä ruokaa. 

Vain muutama prosentti ruoan ilmastovaikutuksista muodostuu kuljetuksesta ja pakkauksesta. Oleellisempaa onkin se, mitä pakkauksessa on sisällä ja miten se on tuotettu. Tuotteen kasviperäisyys on olennainen tekijä ympäristöystävällisyyttä arvioitaessa.

Eläintuotanto on tuhlaava tapa tuottaa ruokaa

Tuotantoeläimet syövät suurimman osan maailman soijasadosta ja lähes puolet viljasadosta. Eläimen kehoon kertyy karkeasti arvioiden vain 10–20 prosenttia sen syömästä energiasta ja valkuaisesta. Eläin kuluttaa saamansa ravinnon ensisijaisesti liikkumiseen ja lämmön ylläpitoon. Kasvuun käytetään vain ylijäävä osuus. Eläimen syömästä ruoasta suurin osa haihtuu siis lämpöenergiana taivaan tuuliin.

Kun ruoka kierrätetään eläinten kautta, tarvitaan moninkertainen määrä resursseja, kuten maapinta-alaa, lannoitteita ja vettä. Samalla tuotetaan myös moninkertainen määrä päästöjä. Eläinten kautta ravinnon kierrättäminen onkin aina erittäin tuhlaava ja ympäristöä kuormittava tapa tuottaa ruokaa. Jos ihmiset söisivät soijapavut ja viljasadon itse, niitä tarvitsisi tuottaa huomattavasti vähemmän.

Eläintuotanto vie valtavia määriä maapinta-alaa

Koko maapallon maapinta-alasta kolmannes on vallattu rehupelloiksi tai tuotantoeläinten laitumiksi. Arvokkaita sademetsiä raivataan jatkuvasti lisää laidunmaaksi ja rehusoijan viljelyä varten. Maailmanlaajuisesti 80 prosenttia viljellystä soijasta meneekin juuri rehuksi.

Suomessa rehukasveja viljeltiin vuonna 2003 noin 80 prosentilla viljellystä peltoalasta. Siitä huolimatta Suomi ei ole omavarainen rehun suhteen, vaan lisävalkuaisesta 85 prosenttia tuodaan muualta. 

Suomeen tuodaan vuosittain 150–200 miljoonaa kiloa soijaa rehukäyttöön. Suomeen tuodusta soijasta noin 95 % päätyy eläintuotantoon rehuksi. Soijaa käytetään mm. sikojen, broilerien, munijakanojen ja kirjolohien rehuna.

Suomessa syödään tosi paljon lihaa ja maitotuotteita. Lähituotantotilan sika tai kana on voitu kasvattaa valkuaisella, jonka viljelyyn on tuhottu brasilialaista sademetsää. Suomalaisten runsas eläintuotteiden käyttö näkyykin metsäkatona muuallakin maailmassa.

Kasviperäisen ruoan suosiminen vähentäisi peltopinta-alan tarvetta

Kasviperäiseen ruoantuotantoon tarvittaisiin huomattavasti vähemmän maapinta-alaa ja muita resursseja. Siksi se on myös omavaraisuuden kannalta parempi vaihtoehto.

Maankäytöstä seuraavat ympäristöongelmat, kuten rehevöityminen, saastuminen, monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastovaikutukset ovat niin laajoja, että ne vaarantavat ekosysteemin kyvyn ylläpitää ihmisenkin elämää. Tämä on jo nyt todellisuutta monessa paikassa maailmassa.

Eläinlajien sukupuuttoaallon etenemistä voitaisiin hidastaa, jos ei raivattaisi enempää alueita laidunmaiksi ja rehuntuotantoon, vaan palautettaisiin ihmisen valtaamia maa-alueita takaisin luonnonvaraisten eläinten elinympäristöiksi.

Esimerkiksi Suomen osalta Varsinais-Suomen alueella on niin hyvät olosuhteet viljellä kasviproteiinia, että alueella voitaisiin tuottaa kasviproteiinia koko Suomen väestölle. Suomessa menestyviä proteiinirikkaita kasveja ovat esimerkiksi herne, härkäpapu, hamppu ja makealupiini. Niistä on mahdollista valmistaa monipuolisesti erilaisia elintarvikkeita.

Kalastus on uhka merien ekosysteemeille

Muun eläintuotannon tapaan myös kalastus aiheuttaa omat vakavat ympäristöongelmansa: se on tuhoamassa meristä elämän. Kalojen vähentyessä vähenevät myös niitä syövät pedot, kuten merilinnut ja valaat. Merten herkät ravintoketjut ovat elintärkeitä koko planeetan elämän säilymiselle, sillä meret tuottavat esimerkiksi suuren osan planeettamme hapesta.

Pelkästään kalastuksessa pohjatroolaus saattaa tuoreen tutkimuksen mukaan vapauttaa vuosittain merenpohjalta saman verran hiilidioksidia kuin maailman lentoliikenne tuottaa.

Maailmanlaajuisesti lähes puolet pyydetyistä kaloista käytetään pääasiassa eläintuotannon rehuksi, esimerkiksi kalankasvatusta varten. Lisäksi lähes kolmasosa kalasaaliista heitetään takaisin mereen niin kutsuttuna ”sivusaaliina”. Suuri osa näistä kaloista ja muista eläimistä on jo takaisin mereen heitettäessä menehtynyt, tai ainakin vahingoittunut.

Kalastuksen seurauksena kuoleekin kilpikonnia, hylkeitä, valaita ja kymmeniä tuhansia merilintuja vuosittain. Esimerkiksi yhden katkarapukilon pyytämisessä on kuollut turhaan jopa kymmenen kiloa muita lajeja, uhanalaisiakin.

Ympäristöongelmien varjoon jää usein se, että kalayksilöt ovat myös tietoisia ja tuntevia olentoja ja kokevat kalastettaessa kivuliaan kuoleman – teollisessa kalastuksessa yleensä hitaan tukehtumisen.

Kasvissyönti on konkreettinen tapa auttaa

Kasviperäiseen ruokavalioon siirtymällä on mahdollista säästää valtavia määriä luonnonvaroja. Kasvissyönti on myös globaalin nälkäongelman kannalta kannattava vaihtoehto, sillä ympäristöongelmat ja tehoton planeetan resurssien käyttö ovat suoraan kytköksissä inhimilliseen hätään. YK:n mukaan juuri kasviperäiseen ruokaan siirtyminen on oleellista ihmisten nälänhädän poistamiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Kokeile kasvisruokaa kuukauden ajan!


Lisätietoa

Haluatko yli 200 herkullista reseptiä?

31 päivää ilmaisia vinkkejä vegempään elämään

Ilmoittaudu mukaan Vegaanihaasteeseen!
Yhteystiedot

info@vegaanihaaste.fi
044 7169 820

Vegaanihaasteen järjestää:
Oikeutta eläimille
Vilhonvuorenkatu 7-9 C th 4
00500 Helsinki

 

MEDIALLE
REKISTERISELOSTE
KEITÄ ME OLEMME
KEITÄ TUUTORIT OVAT