Kasvisruokavalio on ympäristöteko

Kasviperäisen ruokavalion suosiminen on merkittävä ympäristöteko monista eri syistä. Eläintuotanto kuluttaa valtavasti resursseja ja edistää ilmastokriisiä. Lue tästä artikkelista lisää!

Eläintuotanto aiheuttaa lajikatoa ja rehevöittää vesistöjä

Eläintuotanto on pääsyy maailmanlaajuiseen elinympäristöjen tuhoutumiseen, metsäkatoon, eroosioon, vesistöjen rehevöitymiseen sekä vesipulaan.

Eläintuotanto on pääsyy myös meneillään olevaan lajien sukupuuttoaaltoon. Nisäkkäiden, lintujen, matelijoiden, sammakkoeläinten ja kalojen yksilömäärät ovat vähentyneet 58 prosenttia vuosina 1970–2012.

Nisäkkäiden määrä maailmassa on vinoutunut eläintuotannon seurauksena:

  • Maailman kaikista nisäkkäistä 60 % on ihmisen karjaa.
  • 36 % maailman nisäkkäistä on ihmisiä.
  • Luonnonvaraisia nisäkkäitä on vain 4 % kaikista maailman nisäkkäistä. 

Eläintuotanto kiihdyttää ilmastokriisiä

Eläintuotanto on liikennettäkin merkittävämpi syy ilmastonmuutosta kiihdyttäville kasvihuonekaasupäästöille. Suomalaisten ilmastovaikutuksista neljännes ja kulutuksen kaikista ympäristövaikutuksista jopa 40 prosenttia perustuu ruokavalintoihin.

Vain muutama prosentti ruoan ilmastovaikutuksista muodostuu kuljetuksesta ja pakkauksesta. Oleellisempaa onkin se, mitä pakkauksessa on sisällä ja miten se on tuotettu. Tuotteen kasviperäisyys on olennainen tekijä ympäristöystävällisyyttä arvioitaessa.

Eläintuotanto on tuhlaava tapa tuottaa ruokaa

Tuotantoeläimet syövät suurimman osan maailman soijapapu- ja viljasadosta. Eläimen kehoon kertyy karkeasti arvioiden vain 10–20 prosenttia sen syömästä energiasta ja valkuaisesta. Eläin kuluttaa saamansa ravinnon ensisijaisesti liikkumiseen ja lämmön ylläpitoon. Kasvuun käytetään vain ylijäävä osuus. Eläimen syömästä ruoasta suurin osa haihtuu siis lämpöenergiana taivaan tuuliin.

Kun ruoka kierrätetään eläinten kautta, tarvitaan moninkertainen määrä resursseja, kuten maapinta-alaa, lannoitteita ja vettä. Samalla tuotetaan myös moninkertainen määrä päästöjä. Eläinten kautta ravinnon kierrättäminen onkin aina erittäin tuhlaava ja ympäristöä kuormittava tapa tuottaa ruokaa. Jos ihmiset söisivät soijapavut ja viljasadon itse, niitä tarvitsisi tuottaa huomattavasti vähemmän.

Eläintuotanto vie valtavia määriä maapinta-alaa

Koko maapallon maapinta-alasta kolmannes on vallattu rehupelloiksi tai tuotantoeläinten laitumiksi. Arvokkaita sademetsiä raivataan jatkuvasti lisää laidunmaaksi ja rehusoijan viljelyä varten. Maailmanlaajuisesti 80 prosenttia viljellystä soijasta meneekin juuri rehuksi.

Suomessa rehukasveja viljeltiin vuonna 2003 noin 80 prosentilla viljellystä peltoalasta. Siitä huolimatta Suomi ei ole omavarainen rehun suhteen, vaan lisävalkuaisesta 85 prosenttia tuodaan muualta. Suomeen tuodaan vuosittain 150–200 miljoonaa kiloa soijaa rehukäyttöön.

Suomessa syödään tosi paljon lihaa ja maitotuotteita. Lähituotantotilan sika tai kana on voitu kasvattaa valkuaisella, jonka viljelyyn on tuhottu brasilialaista sademetsää. Suomalaisten runsas eläintuotteiden käyttö näkyykin metsäkatona muuallakin maailmassa.

Kasviperäisen ruoan suosiminen vähentäisi peltopinta-alan tarvetta

Kasviperäiseen ruoantuotantoon tarvittaisiin huomattavasti vähemmän maapinta-alaa ja muita resursseja. Siksi se on myös omavaraisuuden kannalta parempi vaihtoehto.

Maankäytöstä seuraavat ympäristöongelmat, kuten rehevöityminen, saastuminen, monimuotoisuuden väheneminen ja ilmastovaikutukset ovat niin laajoja, että ne vaarantavat ekosysteemin kyvyn ylläpitää ihmisenkin elämää. Tämä on jo nyt todellisuutta monessa paikassa maailmassa.

Kasviperäisen ravinnon tuottamiseen tarvittaisiin vain neljäsosa nykyisestä ruoantuotannon käytössä olevasta maapinta-alasta. Eläinlajien sukupuuttoaallon etenemistä voitaisiin hidastaa, jos ei raivattaisi enempää alueita laidunmaiksi ja rehuntuotantoon, vaan palautettaisiin ihmisen valtaamia maa-alueita takaisin luonnonvaraisten eläinten elinympäristöiksi.

Esimerkiksi Suomen osalta Varsinais-Suomen alueella on niin hyvät olosuhteet viljellä kasviproteiinia, että alueella voitaisiin tuottaa kasviproteiinia koko Suomen väestölle. Suomessa menestyviä proteiinirikkaita kasveja ovat esimerkiksi herne, härkäpapu, hamppu ja makealupiini. Niistä on mahdollista valmistaa monipuolisesti erilaisia elintarvikkeita.

Kalastus on uhka merien ekosysteemeille

Muun eläintuotannon tapaan myös kalastus aiheuttaa omat vakavat ympäristöongelmansa: se on tuhoamassa meristä elämän. Kalojen vähentyessä vähenevät myös niitä syövät pedot, kuten merilinnut ja valaat. Merten herkät ravintoketjut ovat elintärkeitä koko planeetan elämän säilymiselle, sillä meret tuottavat esimerkiksi suuren osan planeettamme hapesta.

Maailmanlaajuisesti lähes puolet pyydetyistä kaloista käytetään pääasiassa eläintuotannon rehuksi, esimerkiksi kalankasvatusta varten. Lisäksi lähes kolmasosa kalasaaliista heitetään takaisin mereen niin kutsuttuna ”sivusaaliina”, ja suuri osa näistä kaloista ja muista eläimistä ei selviä elossa.

Ympäristöongelmien varjoon jää usein se, että kalayksilöt ovat myös tietoisia ja tuntevia olentoja ja kokevat kalastettaessa kivuliaan kuoleman – teollisessa kalastuksessa yleensä hitaan tukehtumisen.

Kasvissyönti on konkreettinen tapa auttaa

Kasviperäiseen ruokavalioon siirtymällä on mahdollista säästää valtavia määriä luonnonvaroja. Kasvissyönti on myös globaalin nälkäongelman kannalta kannattava vaihtoehto, sillä ympäristöongelmat ja tehoton planeetan resurssien käyttö ovat suoraan kytköksissä inhimilliseen hätään. YK:n mukaan juuri kasviperäiseen ruokaan siirtyminen on oleellista ihmisten nälänhädän poistamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.


Lisätietoa

Yhteystiedot

info@vegaanihaaste.fi
044 7169 820

Vegaanihaasteen järjestää:
Oikeutta eläimille
Vilhonvuorenkatu 7-9 C th 4
00500 Helsinki

 

MEDIALLE
REKISTERISELOSTE
KEITÄ ME OLEMME
KEITÄ TUUTORIT OVAT