Nina päätti ryhtyä kotivegaaniksi

Moni haluaa ryhtyä vegaaniksi eli jättää lautaselta pois kaikki eläinperäinen, kuten liha, munat ja maitotuotteet. Muutos saattaa kuitenkin jännittää tai tuntua vähän haastavalta erityisesti silloin, kun pitäisi mennä kylään, juhliin tai vaikkapa vieraaseen ravintolaan syömään. Voi myös olla, että työpaikan lounasravintolassa ei ole tarjolla vegaanista ruokaa tai jokin muu syy estää vegaaniksi ryhtymisen.

Tällöin hyvä ratkaisu on olla niin sanottu kotivegaani eli henkilö, joka ostaa kotiin vegaanista ruokaa mutta muualla voi tarvittaessa syödä muutakin. Kun elelee jonkin aikaa kotivegaanina, saattaa ruokavalion muutos vegaaniksi ollakin luontevampi.

Lue tästä Ninan tarina kotivegaanista vegaaniksi! Tekstin lopussa on myös hyödyllisiä linkkejä, joista saat lisää tietoa.

Tekstin on kirjoittanut Nina Ilmaniemi. Hän asuu pohjanmaalaisessa kaupungissa, huolehtii kolmesta kissasta ja rakastaa ravintoloissa syömistä.

Mistä kaikki alkoi?

Vegaanitaipaleeni alkoi vuonna 2015, kun lähdin sekasyöjänä kokeilemaan vegaanista tammikuuta. Olin päättänyt, että palaisin haastekuukauden jälkeen sekasyöjäksi, mutta lisäisin aiempaa enemmän kasviksia ruokavaliooni – tavoitteenani oli vain oppia tekemään parempia kasvisruokia. 

Mutta koko se tammikuu olikin sitten yhtä kuherruskuukautta: Ihania uusia tuotelöytöjä ja makuelämyksiä. Suorastaan riehakasta kokkailuintoa, vaikka pakastin jo ratkeili liitoksissaan. Vähäunisia öitä, kun illat venyivät öiksi inspiroivissa keskusteluissa Facebookin Vegaanihaaste-ryhmässä.

Niinpä en malttanutkaan tammikuun jälkeen palata takaisin entiseen, vaan päätin jatkaa uusiin makuelämyksiin tutustumista kotivegaanina. Päätin, että ostaisin kotiin vain vegaanisia tuotteita, mutta muualla voisin syödä myös muuta kuin vegaanista ruokaa. 

Myös lukemani tiedot tuotantoeläinten kohtaloista olivat jääneet kytemään takaraivooni; olenhan ollut eläinrakas pienestä asti. En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa ihan uskaltanut tehdä sellaisia eettisiin arvoihini perustuvia päätöksiä, joiden pelkäsin aiheuttavan muissa ihmisissä vastustusta.

Kotivegaanina olo oli tosi hyvä ratkaisu

Kotivegaanina jatkaminen tuntuikin helpolta. Vegaanihaasteen myötä olin löytänyt lautaselleni paljon uusia tuotteita, joilla pystyin kokkailemaan samoja tuttuja ruokia kuin ennenkin, nyt vain täysin kasviperäisinä versioina. 

Innostuin jopa tekemään lapsuuteni ruokia, joita en ollut vuosikausiin syönyt. Nakkikastike ja perunamuusi maistuivatkin aivan yhtä hyviltä myös vegaanisena! Olin yllättynyt siitä, etten enää edes kaivannut liharuokia. 

Kyläillessä söin edelleen mitä tarjottiin. Omille vierailleni sen sijaan tarjoilin ”sen seitsemää sorttia” vegaanisia herkkuja, kun innoissani halusin näyttää, mitä kaikkea hyvää vegaanisena voikaan valmistaa. Tuntui, että myös lähipiirini hyväksyi täysin kotivegaanisuuteni.

Pikkuhiljaa vegaaniksi

Ehkä hankalinta kotivegaanisuudessa oli se, kun huomasin hyvin pian haluavani syödä vegaanisesti myös ravintoloissa ja kahviloissa, eikä suht pienellä paikkakunnalla vielä 2015 ollut ravintoloissa kovinkaan usein yhtään valmiiksi vegaanista annosta listalla. 

Rupesinkin lähettelemään ravintoloihin etukäteen sähköpostilla tiedusteluja vegaanisen menun mahdollisuudesta, jos olin menossa ulos syömään, eikä ravintolan nettisivuilla ollut menussa mitään vegaanista. 

Jotain siellä kotivegaanin korvien välissä kuitenkin hiljakseen raksutteli: miksi minun pitäisi vielä yli 40-vuotiaanakin miettiä ensin, mitä muut ihmiset mahdollisesti ajattelevat, ja vasta sitten ajatella itseäni ja omia eettisiä arvojani?

Päätin, että kun seuraava Vegaanihaaste alkaa tammikuussa 2016, niin minäkin rupean "kokoaikavegaaniksi". Sen lopullisen harppauksen otin kuitenkin jo aikaisemmin. Katsoin tv:stä paljon keskustelua herättäneen Ylen MOT:n dokumentin "Kidu ensin, kuole sitten"* – ja se avasi silmäni lopullisesti. Tajusin, että en halua enää jatkaa elämistä ja valintojen tekemistä vastoin eettisiä arvojani.

Ei se ollut sittenkään vaikeaa!

Nyt, muutama vuosi vegaanitaipaleeni alkamisesta, ajattelen että kotivegaanisuus oli juuri minulle oikea polku ja kasvualusta ”kokoaikavegaaniksi”. Vegaanisuudesta on tullut osa minua, ja sen perusteet ovat laajentuneet eläinrakkaudesta ekologisiin ja terveydellisiin syihin. 

En ole myöskään joutunut napit vastakkain lähipiirini kanssa vegaanisuuteni takia, vaikka olin sitä pelännyt. Nykyisin saan kyläillessä ilman muuta vegaanista tarjottavaa, ihan tuosta noin vain – ei se sitten lopulta ollutkaan yhtään hankalaa!

Matka vegaanihaastelaisesta sekasyöjästä kotivegaaniksi ja myöhemmin ”kokoaikavegaaniksi” oli antoisa kaikin puolin. Pitkään aikaan en muista kasvaneeni ihmisenä näin paljon – kiitos Vegaanihaaste!

 

*Yle MOT: Kidu ensin, kuole sitten -dokumentti on katsottavissa Yle Areenassa. Se sisältää erittäin raakaa videomateriaalia suomalaisista teurastamoista, eikä se sovi herkille.

Lisätietoa


Kuva: Nina Ilmaniemi

Yhteystiedot

info@vegaanihaaste.fi
044 7169 820

Vegaanihaasteen järjestää:
Oikeutta eläimille
Vilhonvuorenkatu 7-9 C th 4
00500 Helsinki

 

MEDIALLE
REKISTERISELOSTE
KEITÄ ME OLEMME
KEITÄ TUUTORIT OVAT