Tiinan ja Kirpun perheessä kasvaa vegaanitaapero

Tiinan ja Kirpun perheessä kokataan ja leivotaan paljon 2,5-vuotiaan taaperon kanssa. Perheen aikuiset ovat olleet vegaaneja jo vuosien ajan ja taapero ihan syntymästään lähtien. Lue tästä Tiinan ja Kirpun perheen arjen kokkailuista sekä perheen vinkit muille vanhemmille, jotka miettivät, miten vegaanisen ruoan voi tuoda osaksi oman perheen ruokapöytää ja arkea.


Kertoisitteko ihan aluksi vähän itsestänne? Keitä olette ja keitä kaikkia teidän perheeseenne kuuluu?

Me ollaan pikkulapsiperhe, kaksi aikuista, yksi lapsi ja kolme koiraa. Tiina on vegaanileipuri ja -bloggaaja, Kirppu viittomakielen tulkki, ja lapsemme 2,5-vuotias taapero. Koiramme Kuura ja Viima ovat espanjanvesikoiria ja Pihka rescuekoira Kreetalta.


Sekä te aikuiset että teidän taaperonne olette kaikki vegaaneja. Mitkä syyt vaikuttivat tähän päätökseen?

Tiina ryhtyi ensimmäisenä vegaaniksi eläinoikeussyistä kohta seitsemän vuotta sitten, ja siinä vaiheessa me asuttiin jo yhdessä. Kaikki kotiruoka muuttui vegaaniseksi, ja Kirppu ajatteli aluksi ryhtyvänsä kotivegaaniksi, kunnes aika nopeasti löysi omat syynsä siirtyä täysin vegaaniksi. 

Sitten kun lapsi saapui perheeseemme muutaman vuoden päästä, oli heti selkeää, että hänetkin kasvatetaan vegaanina. Maailman terveysjärjestö on jo monta vuotta ollut sitä mieltä, että vegaaniruokavalio sopii kaikenikäisille, ja tällainen elämäntyyli vastaa arvojamme.

 

Millaisia lempiruokia teillä aikuisilla on ja mitä tykkäätte kokkailla?

Meidän yhteisiä lempiruokia on aasialaiset ruoat, sienirisotto ja kotitekoinen pizza. Tiinan lempiruokia ovat lisäksi lasagne ja burrito bowl, Kirpun kasvisnugetit. Tiinan bravuuri on pizza, Kirppu tekee yleensä soijabolognesea.

 

Mitkä ovat lapsenne lempiruoat?

Hän syö aika monipuolisesti, mutta kausittain nousee aina esiin lemppareita. Tällä hetkellä niitä ovat mm. mustapapu-maissi-paprikapaistos jota me syödään riisin tai tortillojen kanssa, kasvisnakit ja höyrytetty porkkana sekä peruna-porkkanapohjainen "juustokastike", jota me käytetään mm. dippinä eri ruoille ja herneen ja parsakaalin kanssa mac'n'cheese-ruoassa. Hänestä on kiva dippailla mitä tahansa suolaisia ruokia (ja vesimelonia) majoneesiin tai ketsuppiin. 

 

Millaisia välipaloja lapsenne syö?

Hedelmiä, kasviksia, kotitekoisia puuropatukoita tai välipalaleivonnaisia (kuten banaanileipää, pannukakkuja, mustapapubrownieita), ja kun ollaan liikenteessä niin usein kaupan valmiita smoothie- ja puuropusseja sekä lasten välipalapatukoita. Mandariineja, marjoja ja meloneita hän voisi syödä vaikka joka päivä.

 

Koska Tiina on kondiittori ja leipoo myös Urbaani vegenda -blogiaan varten, niin teillä varmaankin syödään paljon myös leivonnaisia? Onko lapsella omat herkut?

Meillä tosiaan leivotaan paljon, parhaillaan monta kertaa viikossa, sekä perinteisiä herkkuleivonnaisia että terveellisempiä välipalaleivonnaisia. Lapsemme ei syönyt lisättyä sokeria kuin vasta noin 1,5-vuotiaana, mutta nykyään kaikki leivokset jaetaan koko perheen kesken. Myös niitä sokerittomiakin leivotaan edelleen. 

Meistä on kiva pitää koko perheen päiväkahvit eli välipalahetki joka päivä, mutta toisin kuin moni kuvittelee, emme yleensä syö kaikkea leivottua keskenämme. Viemme paljon herkkuja ilahduttamaan naapureita ja kavereita. 

Lapselle on muodostunut omat lempparit, esimerkiksi kun suunnitellaan kakkuja hän toivoo aina mansikkakakkua. Ja tykkää kaikesta, minkä päällä on suklaahippuja, eikä välttämättä syö itse leivosta vaan pelkät suklaapalat. 

Kuvassa on lapsi, joka haukkaa suurta muffinssia. Lapsen edessä on muffinssipelti, jonka joka toisessa kolossa on punainen omena ja joka toisessa muffinssi.

Auttaako lapsenne ruoanlaitossa tai leipomisessa? Mikä on hänestä kaikkein kivointa?

Auttaa tosi ahkerasti, etenkin leipomisessa. Hän tykkää erityisesti käyttää (valvotusti) yleiskonetta ja mittailla raaka-aineita taikinaan, sekä maistella kaikkea, mikä irtoaa ruoanlaiton tai leivonnan aikana. 

 

Onko keittiössänne tapahtunut kommelluksia?

On, ja tapahtuu jatkuvasti! Viime aikoina lapsen bravuuri on ollut sooda- ja leivinjauhepurkkien kippaaminen kokonaisuudessaan lattialle. Sen jälkeen hän ilmoittaa iloisena, että nyt tarvitaan imuria, ja ryhtyy siivoushommiin. Aika turhauttavaa, mutta ei kai toisen siivousintoa saa lytätä...

 

Onko teillä vinkkejä siihen, miten kasviksiin tai kasvisruokaan epäilevästi suhtautuvan lapsen saisi uskaltamaan kokeilla uusia makuja?

Uskomme että esimerkin voima on valtava, ja lapsesta on kiva syödä samoja asioita yhdessä aikuisen kanssa. Eli aikuisen kannattaa syödä hyvällä mielellä ja ilman turhaa showta kasviksia ja kasvisruokaa, ja antaa lapselle tilaa tehdä samoin. 

Meillä on ollut alusta asti se ideologia, että kasviksia tarjotaan lapselle tunnistettavassa muodossa jokaisella lämpimällä aterialla. Ihan sama syödäänkö niitä tai ei, laitamme aina ainakin pari palasta kasviksia lapsen lautaselle. 

Me ollaan koettu, että lasta ei kannata maanitella tai painostaa maistamaan ruokia. Esimerkiksi me syödään usein parsakaalia, ja aluksi lapsi söi sitä hyvillä mielin. Yhtäkkiä se ei enää maistunutkaan, mutta me jatkettiin sen tarjoamista silti. Parsakaalit jäi lautaselle ehkä kuukaudeksi, kunnes hän yhtäkkiä maistoi yhtä ja on siitä lähtien taas syönyt niitä hyvillä mielin. Kausia tulee ja menee, aikuisillakin, ja se on ok. Jos lapsi kuitenkin syö, ei asiaa kannata stressata. 

Lautasta ei kannata täyttää pelkästään sellaisilla asioilla, joista lapsi on epäluuloinen: vieressä kannattaa olla joku herkkuruoka, josta lapsi voi hyvillä mielin aloittaa syömisen. Se haastava ruoka voi olla aluksi pienessä osassa lautasella. Myös erilaiset dipit voivat avittaa kasvisten maistelussa. Meillä lapsi dippaa ketsuppiin ennakkoluulottomasti mitä tahansa kurkusta lähtien. 

Kun lapselle tarjoaa kasvisruokia pienestä pitäen, niistä tulee luonteva osa ruokavaliota ja perheen ruokakulttuuria. Esimerkiksi erilaisia papuja ei suomalaisessa keittiössä ole ihan hirveästi käytetty, mutta kannattaisi, sillä valinnanvaraa on runsaasti ja aina voi vaihtaa toiseen lajiin, jos ensimmäinen ei lasta miellytä. Sama lihankorvikkeiden kanssa: Jos yhdet nugetit tai nakit ei maistu, kokeilkaa toisen valmistajan tuotteita. Merkkejä ja vaihtoehtoja kaupassa on vaikka millä mitalla.

 

Millaisia neuvoja antaisitte vanhemmille, jotka ovat kiinnostuneita vegaaniruokavaliosta tai jotka haluavat syödä kasvispainotteisemmin, mutta jotka vähän arkailevat asiaa, koska perheessä on lapsia?

Vertaistuki, tiedon hankinta ja vanhojen uskomusten kyseenalaistaminen! Hieno juttu on se, että kasvisruokavaliosta löytyy paljon tietoa, on olemassa vertaistueksi sopivia someryhmiä ja livetapaamisiakin, ja neuvolan kautta pääsee ravitsemusterapeutille juttelemaan vegaaniruokavaliosta ja varmistamaan asioita. 

Me tykätään Vegaaniliiton sivuista, joissa on hyvää ja oikeaa tietoa ravitsemuksesta ihan vauvasta alkaen koko perheelle. Ja jos perhe ei ole alun alkaen vegaani, voi kasvisruokia lisätä vähän kerrallaan ruokavalioon. Kun itsevarmuus lisääntyy, voi kasvisruokien määrää suurentaa. 

 

Millaisia terveisiä haluaisitte lähettää Vegaanihaasteen vastaanottajille?

Ihan mahtavaa että olet mukana! Vegaaneiksi ryhtyminen on antanut meidän perheelle ihan valtavasti kaikkea hyvää, ja toivomme että se tekee saman myös teille. 

Jos vegaaniksi ryhtyminen tuntuu hankalalta syystä tai toisesta, kannattaa olla armollinen itselleen. Kun olimme hiljattain ryhtyneet vegaaneiksi, Kirppu lähti työharjoitteluun, jossa hän söi maitoa sisältävää kasvisruokaa, koska työn luonteen vuoksi lounaita oli vaikea suunnitella etukäteen. 

Kasvisruokia voi lisätä arkeen sellaisiin kohtiin, joissa se onnistuu helposti ilman ylimääräistä stressiä. Myöhemmin siitä tulee kuin toinen luonto, jota ei enää tarvitse ajatella tai suunnitella.


Lisää luettavaa

Kuvat: Tiina Tohu

Yhteystiedot

info@vegaanihaaste.fi
044 7169 820

Vegaanihaasteen järjestää:
Oikeutta eläimille
Vilhonvuorenkatu 7-9 C th 4
00500 Helsinki

 

MEDIALLE
REKISTERISELOSTE
KEITÄ ME OLEMME
KEITÄ TUUTORIT OVAT