Heidi on mukana Vegaanihaasteessa jo kahdeksatta kertaa
Heidi on osallistunut Vegaanihaasteeseen jo useasti, ja joka kerta mukaan on tarttunut jotain uutta. Matkassa on ollut paljon mutkia, mutta kaikkiin haasteisiin on onneksi lopulta löytynyt ratkaisu. Lue tästä lisää, miten Heidin perheessä on yhdistetty äidin vegaaninen ja lapsen sekaruokavalio sekä miten hoituvat vegeostokset pikkupaikkakunnan pikkukaupassa!
Kerro vähän itsestäsi!
Olen Heidi Matkaselkä, elämäni parasta aikaa elävä ihminen Limingasta. Perheeseeni kuuluu tänä syksynä koulunsa aloittanut poika. Työskentelen palkanlaskijana ja elän tavallista elämää iloineen ja suruineen.
Olet osallistunut Vegaanihaasteeseen monta kertaa. Millaisia kokemuksia sinulla on?
Jos oikein muistan, osallistuin Vegaanihaasteeseen ensimmäisen kerran vuoden 2015 kesällä. Tämän jälkeen olen ollut mukana joka vuosi aina tammikuussa. Ilmoittauduin jälleen mukaan ja laskin, että tuleva vuosi olisi kahdeksas kerta mukana.
Kuten osallistumisten määrästä voi päätellä, olen kokenut Vegaanihaasteessa mukana olemisen antoisana ja mielekkäänä. Joka kerta olen oppinut lisää ja saanut käydä mielenkiintoisia keskusteluja haasteen Facebook-ryhmässä.
Minusta parasta Vegaanihaasteessa ovat uutiskirjeet ja yhteisöllisyys. Osallistumiseni Vegaanihaasteeseen on joka vuosi poikinut jotain uutta meidän perheen syömiseen. Jotain eläinperäistä on pudonnut pois, olemme löytäneet uusia suosikkireseptejä ja uusia tuotteita.
Vegaanisten ruokien valikoima on kasvanut räjähdysmäisesti näiden vuosien aikana. Meille toimivien tuotteiden löytäminen on helpottanut arkea enkä ole enää kokenut tarvitsevani mitään eläinperäisten tuotteiden valikoimasta.
Vuoden 2021 Vegaanihaaste oli sinulle erilainen. Mitä silloin tapahtui?
Aiempina vuosina olin pohjannut vegaanisesti syömisen lähinnä ekologisille perusteluille. Jossain vaiheessa myös terveydelliset seikat alkoivat painaa vaakakupissa. Mutta koska ihminen on hyvä peittämään silmänsä jopa omilta perusteluiltaan, saatoin toisinaan syödä eläinperäisiä tuotteita perustellen itselleni, että ei se joskus syötynä mitään haittaa.
Vuonna 2021 koin kuitenkin jonkinlaisen eettisen heräämisen. Vaikka olin aina jollain tasolla tiedostanut eläinperäisten tuotteiden eettiset ongelmat, olin onnistunut sulkemaan niiltä silmäni.
Vuoden 2021 haasteen osana oli filosofi Elisa Aaltolan webinaari aiheesta "Akrasia, ympäristö ja eläimet: Miksi monet toimivat tietoa vastaan?". Tämän luennon kuunneltuani en ollut enää entiselläni. Jokin ajattelussani muuttui niin voimakkaasti, että päätin lopettaa eläinperäisten tuotteiden syömisen kokonaan. En ole tuon jälkeen syönyt mitään eläinperäistä ainakaan tietoisesti.
Tätä webinaaria voin lämpimästi suositella kaikille. Se löytyy edelleen Youtubesta ja olen siihen palannut monta kertaa. (Linkki webinaariin on tekstin lopussa.)
Ilmeisesti kaikki ei ole ollut helppoa? Oletko keksinyt haasteisiin ratkaisuja?
Kaikki ei ole ollut helppoa, vaikka vegaanisten tuotteiden määrä on nykyisellään jo aivan valtava. Meidän kahden hengen taloudessa on ollut haasteita löytää ne ruuat, joita me kumpikin pojan kanssa suostumme syömään.
Minulle itselleni tässä prosessissa on ollut haasteellisinta se, että olen ajatellut loukkaavani toisia, jos en syö heidän tarjoamiaan ruokia. En ole halunnut tehdä mitään numeroa syömisistäni tai olla hankala. Alkuun tein kompromisseja, mutta nyt olen siinäkin löytänyt oman tapani toimia arvojeni mukaisesti.
Ei minun tarvitse toimia omia eettisiä periaatteitani vastaan. Kieltäydyn kohteliaasti, ja yritän kylään mennessä viedä mukanani jotain, mitä voin hyvällä mielellä pöydästä ottaa. Tämä päätös kieltäytyä toisten ihmisten miellyttämisestä on ollut minulle vapauttava kokemus. Se on tuonut tietynlaisen helpotuksen omaan olemiseen.
Jos syömistäni ihmetellään ja joku kysyy, kerron mielelläni omasta ruokavaliostani. Mutta jos ei kysytä, syön tai jätän syömättä sen suurempia selittelemättä. Juuri selittelystä luopuminen on ollut helpottavaa. Kysyjille vastaan, että en syö mitään eläinperäistä ja sillä hyvä. Toisinaan jotakuta kiinnostaa kuulla syitä, ja kyllä minä niitä avaan, mutta vain kysyttäessä.
Mikä on ollut helpointa? Oliko se aina helppoa?
Kyllä minua on kovasti helpottanut se, että kauppojen valikoima on kovasti laajentunut. Minulla ei riitä kärsivällisyys siihen, että minun pitää ravata hakemassa yhdestä kaupasta yhtä ja toisesta toista ja kolmannesta vielä jotain, mitä ei kahdesta edellisestä löytynyt.
Sellainen tietynlaisen rutiinin löytäminen on ollut helpottavaa. Vaikka voi vaikuttaa tylsältä, että ihminen ostaa aina samoja tuotteita, niin kyllä se arkea helpottaa – ja toisaalta suuri osa ihmisistä toimii juuri näin. Vakiotuotteet löytyvät kaupasta melkein jo silmät kiinni, ja niiden kylkeen on helppo valita kokeiluun jotain uuttakin.
Mutta ei tämä ole ollut helppoa. Olenhan tahkonnut asian kanssa melkoisen monta vuotta. Meille sopivien tuotteiden ja reseptien löytäminen on vienyt aikaa ja vaatinut vaivaakin. Mutta nyt on helppoa ja elämä maistuu hyvältä!
Isoissa marketeissa on jo suuri valikoima vegaanisia tuotteita, mutta pienemmillä paikkakunnilla tai pienimmissä kaupoissa valikoimaa on vähemmän. Mitä vinkkejä antaisit heille, joiden arkipäivän ruokakaupan vegetarjonta on rajallinen?
Tämä on ollut meilläkin tähän saakka haasteena, kun pikkukylän ruokakauppojen valikoima on ollut suppea. Aiemmin tein niin, että menin välillä naapurikuntaan isompaan markettiin ja ostin pakkaseen tuotteita pidemmäksi aikaa. Kylän pikkukauppa yritti parhaansa vähäisen hyllytilan kanssa, mutta usein tuotteet poistuivat myynnistä, kun ei niitä kukaan osannut kaupasta oikein etsiä.
Nyt meillä on kuitenkin iloinen tilanne, sillä lähikaupan remontin myötä sinne on tullut ihan valtavasti vegaanisia tuotteita. Olen käyttänyt aktiivisesti netistä löytyvää tuotetoivesivustoa ja ilahtunut, kun kauppa on toiveita valikoimiinsa ottanut. Nyt siellä on niin hyvä perusvalikoima, että minun ei välttämättä tarvitse lähteä naapurikuntaan markettiin lainkaan. Jos satunnaisesti haluan erikoisempaa, niin haen sitten muualta.
Haluan kannustaa kaikkia rohkeasti pyytämään tuotteita valikoimiin. Täällä meillä on perustamani Vegaaninen Liminka -Facebook-ryhmä, johon yritän aina välillä tiedottaa paikallisista löydöistä, jotta muutkin hoksaavat. Ryhmä on pieni ja minä pääasiassa siellä olen tiedottanut, mutta mukaan sopii.
Mitkä ovat lempiruokiasi tai -reseptejäsi?
Rakastan avokadopastaa ja uuniperunaa valkopavuista valmistetulla täytteellä. Näillä kahdella ruualla voisin melkein pelkästään elää.
Uuniperunoiden valkopaputäyte valmistetaan yksinkertaisesti siten, että valmiiksi keitetyt valkoiset pavut huuhdellaan ja surautetaan sauvasekoittimella mössöksi. Joukkoon lisätään silputtua punasipulia ja maustamatonta vegaanista majoneesia sen verran, että koostumus on itselle sopiva. Maustetaan ripauksella suolaa sekä itselle mieluisilla yrteillä.
Lapsesi syö kotona lähinnä vegaaniruokaa ja muualla sekaruokaa. Kertoisitko tästä lisää?
Poikani on varsin valikoiva syömisissään, kuten äitinsäkin lapsena. Tämä on vaatinut pitkää pinnaa, mutta pikkuhiljaa kaikkien epäonnistuneiden ja onnistuneiden kokeilujen jälkeen olemme viimein löytäneet meidän perheelle sopivat tuotteet. Niistä on helppo rakentaa monenlaisia toimivia vegaanisia aterioita.
Yksi ratkaisu on ollut se, että olen löysännyt omaa pipoani. Olen sinut sen asian kanssa, että poikani haluaa syödä lihaa ja juoda lehmänmaitoa. Olemme löytäneet kotioloihin sellaisen tasapainon, että kaikki yhdessä syömämme valmistetaan vegaanisena. Eli en tee kahta eri pääruokaa lihalla ja lihattomana. Kun grillaamme, minä valitsen itselleni omat grillattavat ja poika omansa. Koulussa poika saa valita linjastosta mieleisensä ruuan ja kylässä hän syö, mitä siellä tarjolla sattuu olemaan. En usko, että tiettyyn muottiin pakottaminen olisi tuonut mitään hyvää lopputulosta.
Kyllä lapseni selkeästi tiedostaa sen, että eläinperäisten tuotteiden syömiseen liittyy paljon eettisiä ongelmia ympäristö- ja terveyskysymysten lisäksi. Mutta olen ajatellut, että hän saa itse valintansa tehdä. Toki mielessäni toivon, että voisin lapsentasoisesti tuoda omaa arvomaailmaani esille ja kasvattaa häntä siihen, mutta haluan asioiden tapahtuvan vapaaehtoisuuden kautta.
Onko lapsellasi lempiruokia? Millaisia välipaloja hän syö?
Kun kysyn ruokatoiveita, vastaus on useimmiten Vegaanihaasteen soijabolognese. Sitä meillä syödäänkin usein, koska se on vain ihan törkeän hyvää. Chocochilin vegekanapasta on toinen suuri herkku, samoin tortillat soijarouhetäytteellä ja kanaton keitto. Eineksistä poikani tykkää Naturlin nugeteista ja pyöryköistä. Niitä meillä on aina pakastimessa varuiksi.
Meillä välipalat koostuvat hyvin pitkälti hedelmistä, vihanneksista ja pähkinöistä. Niistä saa aikaan niin monenlaista hyvää, että mitään valmiita välipaloja ei ole kaivattu.
Olisiko sinulla vinkkejä vanhemmille, joiden lapset eivät tykkää kasviksista tai joita uudet ruoat epäilyttävät?
Minulla on ollut sellainen onnellinen tilanne, että poikani rakastaa tomaatteja, paprikaa, kurkkua ja porkkanaa. Niistä saa jo hyvän kattauksen kasviksia ruuan kylkeen. Kasvisten menekki parani huomattavasti, kun lakkasin sekoittamasta ne keskenään. Meillä on aina eri astioissa pikkutomaatteja, siivutettua paprikaa ja porkkanatikkuja. En enää valmista salaatteja, kun nämä toimivat meillä parhaiten näin. Paahdettu parsakaali on myös aivan ehdoton hitti.
Toisinaan kasvikset voi myös "piilottaa", jos ne eivät sellaisenaan mene. Monet lapset pitävät kasvissosekeitoista. Sehän on lähes pelkkää kasvista ja nirsotkin lapset pitävät siitä. Sitä voi varioida lukemattomiin eri muotoihin.
Meillä on aina toivottu, että ruokia maistetaan. En ole pakottanut syömään, mutta olen toivonut, että valmistamiani ruokia maistetaan edes kohteliaisuudesta. Pikkuhiljaa on löytynyt suosikkeja, joita käytetäänkin lähes päivittäin.
Minusta tavoitteen ei pitäisikään olla se, että lapsen on pakko syödä kaikkea. Muutamasta kasviksesta saa oivan kattauksen ja erilleen laitettuna lapsi tietää, mitä hän maistaa ja syö. Sitten, kun on löytynyt suosikkeja, niin voi pistää asioita sekaisinkin.
Minkä vinkin haluaisit antaa Vegaanihaasteen osallistujille?
Ota haaste vastaan avoimin mielin, kokeile, erehdy ja löydä ratkaisu. Jos joku ei sovi sinulle, jätä se pois. Löydät varmasti itsellesi sopivan tavan toteuttaa haastetta. Älä kuitenkaan odota, että kaikki muut ovat halukkaita toimimaan samalla tavalla kanssasi. Jokainen on yksilö ja jokaisella omat polkunsa.
Heidin perheen suosikkiruokia
Tutustu myös näihin!
- Elisan Aaltolan webinaari: Akrasia, ympäristö ja eläimet: Miksi monet toimivat tietoa vastaan?
- Syöminen, sosiaaliset tilanteet ja tunteet
- Miten ilmoittaa omasta ruokavaliosta, kun saa kutsun kylään tai juhliin
- Facebookin kaupunkikohtaiset vegaaniryhmät – myös Vegaaninen Liminka!
- Tietoa lasten vegaaniruokavaliosta
- Näin valmistat maukkaat kasvissosekeitot
