Keskilämpötila Suomessa on noussut yli kaksi astetta viimeisen 120 vuoden aikana. Talvet ovat lämmenneet enemmän kuin muut vuodenajat, sademäärät kasvaneet ja rankkasateet voimistuneet. Arktiset alueet lämpenevät ainakin kolme kertaa nopeammin kuin koko maapallo keskimäärin lämpenee. Suomen keskilämpötila kohoaa jopa kaksinkertaista vauhtia maapallon keskivertaiseen lämpenemisvauhtiin nähden.
Syynä nopealle lämpenemiselle on ilmastonmuutos. Ilmastonmuutoksella tarkoitetaan maapallon pitkän aikavälin keskilämpötilojen muutosta. Se johtuu niin luonnollisista tekijöistä kuin ihmisen toiminnastakin, mutta erityisesti ilmastonmuutosta ovat kiihdyttäneet ihmisten tekemät kasvihuonepäästöjä lisäävät toimet.
Ilmastonmuutos ilmenee muun muassa lämpötilojen nousuna, sademäärien vaihteluna, merenpinnan kohoamisena ja lisääntyvinä sään ääri-ilmiöinä. Esimerkiksi tulvat, hirmumyrskyt ja äärimmäinen kuivuus lisääntyvät ilmaston lämmetessä.
Nämä kaikki voivat joskus tuntua meillä Suomessa kaukaisilta. Näemme kuitenkin jo nyt, miten lumikausi lyhenee ja kuumat jaksot yleistyvät. Mutta ilmastonmuutos ei pysähdy Suomen rajoille. Se on globaali kriisi, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämään, ja johon meistä jokainen voi omilla toimillaan vaikuttaa. Yksilötasolla voit vaikuttaa esimerkiksi valitsemalla syödä kasvipohjaisesti.
Karjankasvatus metsäkadon aiheuttajana
Metsät toimivat planeettamme hiilinieluina. Kaukaisista sademetsistä aina kotimaan mäntymetsiin metsät imevät itseensä ilmakehään vapautunutta hiilidioksidia, joka puolestaan lämmittää ilmastoa. Metsää kuitenkin häviää maailmanlaajuisesti jopa 10 miljoonaa hehtaaria vuosittain. Kun metsää ei ole sitomassa ilmakehän hiilidioksidia, lämpötila nousee kaikkialla. Myös meillä täällä Suomessa.
Syyt metsäkatoon löytyvät metsäteollisuudesta ja lautasiltamme. Etenkin elintärkeää sademetsää raivataan ja poltetaan karjankasvatusta sekä karjalle syötettävän soijan kasvattamista varten. Suomessakin metsiä kaadetaan myös maatalouden tarpeisiin sekä muun muassa lannanlevityspaikoiksi.
Noin 95 % Suomeen tuodusta soijasta päätyy karjalle rehukäyttöön. Syödessämme eläinperäisiä tuotteita tulemme samalla edistäneeksi metsäkatoa niin Suomessa kuin esimerkiksi maailman keuhkoiksi kutsutulla Amazonillakin. Suomeen elintarvikekäyttöön tuleva soija on pääosin peräisin Euroopasta ja sen viljelyä on säädelty tiukemmin.
Valtaosa maailman soijasta tuotetaan kuitenkin karjalle rehuksi. Suomessa soijaa syötetään erityisesti kanoille, kirjolohille ja porsaille, mutta muualla maailmassa sitä käytetään paljon myös nautakarjan ruokana. Jotta saadaan tuotettua yksi kilo lihaa, pitää eläimelle syöttää useita kiloja soijaa rehuna. Säästääkseen metsää ja välttääkseen hiilinielujen katoamista olisi tehokkaampaa ottaa soija ihmisille ruokakäyttöön. Soijasta valmistettu kasvipohjainen proteiini, kuten tofu tai soijarouhe, olisi metsien ja ilmaston kannalta eläinperäistä tuotetta selvästi parempi vaihtoehto.
Märehtijöiden metaanipäästöt kiihdyttävät maapallon lämpenemistä
Karjankasvatus siis kiihdyttää metsäkatoa, jolloin hiilinielut pienenevät ja hiilidioksidia jää ilmakehään enemmän. Myös se, että ihmiset tuottavat märehtijöitä luonnottoman valtavia määriä, aiheuttaa merkittäviä metaanipäästöjä. Lehmien, lampaiden ja vuohien pötsissä ruoan sulamisprosessin seurauksena syntyvä metaani pääsee ilmakehään erityisesti eläinten röyhtäilyn avulla. Merkittävä osa maatalouden kasvihuonepäästöistä muodostuu juuri näistä märehtijöiden tuottamista päästöistä.
Metaanipäästöjä ei voi sivuuttaa puhuttaessa ruoan ilmastovaikutuksista. Suurin metaanin lähde on eläintuotanto – yksi lehmä tuottaa keskimäärin 500 litraa metaania vuodessa. Metaani on ilmastoa voimakkaasti lämmittävä kasvihuonekaasu, monikymmenkertaisesti hiilidioksidia voimakkaampi. Juuri tästä syystä metaanin vähentäminen olisi tehokas keino puuttua ilmaston lämpenemiseen lyhyellä aikavälillä. Hyvä uutinen on, että vähentämällä eläinperäisen ruoan kulutusta voidaan päästöjä vähentää nopeasti.
Hiilinielut pinnan alla
Myöskään kalojen syöminen ei ole ilmaston kannalta hyvä vaihtoehto. Kalastus aiheuttaa maailmanlaajuisesti arviolta miljardin tonnin hiilidioksidipäästöt vuosittain – mittakaavaan laitettuna yhtä paljon kuin Britannian, Ranskan ja Italian hiilidioksidipäästöt yhteensä.
Merenpohja on maapallon suurin hiilivarasto. Siellä pinnalta vajonnut hiilipitoinen aines voi säilyä kymmeniä tuhansia vuosia aiheuttamatta ongelmia ilmastolle. Yleisesti käytetty pohjatroolausmetodi sen sijaan repii meren pohjaa auki, jolloin sinne kerrostuneet hiilivarannot sekoittuvat meriveteen ja kohoavat ilmakehään.
Pohjatroolaus ei ole vain kaukaisten merien ongelma. Suomen ylpeydenaihe Itämeri on tunnettu huonosta tilanteestaan. Meri on rehevöitynyt ja osittain jo täysin eloton. Pohjatroolauksella on merkittävä osuus Itämeren heikkoon tilanteeseen.
Jättämällä kalan pois ruokavaliostasi tuet merenpohjan hiilinieluja, vähennät merien rehevöitymistä, autat säilyttämään merten luontaista ekosysteemiä ja estät niitä vapauttamasta hiilivarantojaan ilmakehään.
kasviproteiinit ovat eläinproteiineja parempi vaihtoehto ilmastolle
Mutta eikö lähellä tuotettu ruoka ole aina parempi vaihtoehto ilmastolle? Tämä on ehkä yleisin väärinkäsitys ruoan ilmastovaikutuksista. Useat kasviproteiinit ja kasvikset tuodaan Suomeen muualta, missä niiden kasvumahdollisuudet ovat paremmat. Kuljetuksen päästöjen osuus ruoan kokonaishiilijalanjäljestä on vähäinen, ja suurimmat päästöt syntyvät tuotannossa.
Eläinperäisten tuotteiden tuotannon päästöt ovat moninkertaiset verrattuna kasvipohjaisten tuotteiden tuotannon päästöihin. Tämän takia jopa toiselta puolelta maapalloa tuotu kasviperäinen ruoka on keskimäärin vähäpäästöisempää verrattuna eläinperäisten tuotteiden hiilijalanjälkeen.
Valtaosa ruuan ympäristövaikutuksista syntyy alkutuotannosta eli kasvien ja eläinten kasvatuksesta. Esimerkiksi elintarvikkeiden valmistus, pakkaus tai kuljetus aiheuttavat yleensä vain pienen osan ilmastovaikutuksista alkutuotantoon verrattuna. Pakkausten ja kuljetusmatkojen ilmastovaikutuksia korostetaan usein, mutta niiden merkitys on tosiasiassa vähäinen.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että on järkevämpää ostaa kasviproteiineja kuin lähituotettua lihaa, vaikka kasviproteiinit olisivatkin kulkeneet pidemmän matkan lautasillemme.
Mikäli haluat edelleen minimoida hiilijalanjälkeäsi tai tukea kotimaista maataloutta, voit valita lähituotettuja kasviproteiineja. Kotimaisista vaihtoehdoista hyviä ovat esimerkiksi erilaiset kaurapohjaiset tuotteet ja palkokasvit, kuten herne ja härkäpapu.
Hävikin vähentäminen – hyvä toimi, mutta ei yksin riittävä
Olet varmasti kuullut paljon puhetta hävikin vähentämisestä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja ehkä jo panostat näihin toimiin. Hyvä niin! On ilmeisen tärkeää pitää ruokajätteen määrä minimissä, sillä kerran tuotettuun ruokaan käytettyä resurssia on turha heittää pois.
Vaikka ruokahävikin vähentäminen onkin erinomainen tapa vähentää hiilikuormaa, ei se yksinään vielä ole riittävä. Sen vaikutus jää pieneksi verrattuna siihen, mitä syömme. Lihan ja eläinperäisten tuotteiden hiilijalanjälki on pääsääntöisesti suurempi kuin kasvipohjaisten tuotteiden. Lihat ja maitotuotteet muodostavat suomalaisen keskivertoruokavalion ilmastopäästöistä jopa 65 prosenttia. Vain neljä prosenttia ruokavalioiden hiilipäästöistä johtuu hävikistä. Se, että syö lihaa mutta pyrkii vähentämään sen hukkaan menemistä ei siis ole läheskään yhtä tehokas ilmastotoimi kuin kasvipohjaisten vaihtoehtojen suosiminen alunperinkin.
Kasvipohjainen valinta on ilmastoteko
Ilmastonmuutos on yksi aikakautemme vakavimmista ongelmista. Jotta ilmastokriisin pahimmilta vaikutuksilta voitaisiin vielä välttyä, pitää muutoksia tehdä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja ympäri maailman – erityisesti globaalissa pohjoisessa eli myös meillä täällä Suomessa.
Yksilötasolla elämäntavoillamme voimme tehdä muutoksia, jotka pienentävät omaa hiilijalanjälkeämme ja täten vähentävät ilmaston lämpenemistä; voimme kierrättää, minimoida ruokahävikin, matkustaa ekologisemmin suosimalla lähimatkailua ja maata pitkin kulkemista sekä korjata ja kuluttaa loppuun kaikki käyttämämme tuotteet ja vaatteet ennen kuin ostamme tilalle uusia.
Voimme myös vaatia päättäjiltä todellisia ilmastotoimia, kehottaa joukkoruokailun toimijoita siirtymään kohti kasvipohjaisempia vaihtoehtoja, kirjoittaa mielipidekirjoituksia tai jakaa tietoa omissa sosiaalisen median kanavissamme. Lisäksi meillä on mahdollisuus toimia esimerkkinä.
Valtava merkitys omaan ilmastojalanjälkeemme on sillä arkipäiväisellä valinnalla, joka tehdään monta kertaa päivässä – sillä mitä syömme. Yksittäisten ihmisten valinnat vaikuttavat myös merkittävästi koko tuotantoketjuun: se lisää kotimaisten kasviproteiinien kysyntää ja sitä mukaa tarjontaa kaupoissa sekä ruokapalveluissa. Lisäksi se vahvistaa yhteiskunnan halukkuutta investoida kasvipohjaiseen ruoantuotantoon.
Valitse siis lautasellesi yhä useammin kasvipohjainen vaihtoehto! Ilmaston lisäksi tästä kiittävät myös metsät ja vesistöt eläin- ja kasvilajeineen sekä oma terveytesi.
Tekstin on kirjoittanut Maria Miettinen,YTM, Ilmastokestävä kasvisruoka -kampanjan PROMO-hankkeen koordinaattori 2025.
