Vaikka sika on monelle ajatuksen tasolla tuttu ja tunnistettava eläin, harvalla on ollut ilo tutustua sikoihin yksilöinä niille soveltuvassa elinympäristössä. Keskustelu sikojen hyvinvoinnista on kenties siksi kausittaista ja taustalle jäävää. On kuitenkin jo selvää, että eläintuotanto-olosuhteet eivät vastaa siihen tietoon, joka meillä uuden eläintutkimuksen myötä on näistä eläimistä.
Siat polveutuvat villisioista, ja sikojen kesyyntymisprosessin aikana ihminen on pyrkinyt lisäämään lajin lähinnä lihantuotantoon ja kasvuun liittyviä ominaisuuksia. Siksi siat muistuttavat psyykeltään, sosiaalisilta tarpeiltaan ja käyttäytymiseltään yhä vahvasti villejä esivanhempiaan. Jalostus ei ole poistanut sikojen sisäsyntyisiä käyttäytymistarpeita, tunteita, älykkyyttä tai sosiaalisia tarpeita.
Sioille on tärkeää voida tutkia ympäristöään. SIkojen tärkein aisti on haju, jonka avulla he sekä tunnistavat lajikumppaneitaan että arvioivat muiden tunnetiloja. Myös tuntoaisti on sioille tärkeä, ja erityisesti sian kärsä on herkkä ja täynnä tuntoaistinsoluja. Kuuloaistiaan siat käyttävät myös keskinäiseen viestimiseen, joka voi tapahtua myös ultraäänitaajuudella. Siat ovat siis täydellisesti sopeutuneet vaihtelevan ja virikkeellisen sekä sosiaalisesti antoisan ympäristön eläjiksi.
Tunteikas, sosiaalinen, hoivaava sika
Siat ovat hyvin sosiaalisia. Sikojen luontainen elämä tarkoittaisi laajan ympäristön tutkimista yhdessä naaraiden johtamissa ryhmissä, joissa on kahdesta viiteen emakkoa poikasineen. Sioille on siis tärkeää, keiden kanssa he puuhaavat, ja sikalaumassa on tarkka sosiaalinen hierarkia. Sioille on myös tärkeää, että heillä on erilliset paikat nukkumiselle, syömiselle ja tarpeiden teolle.
Siat kykenevät tunnistamaan ja muistamaan muita yksilöitä. He ilmaisevat ja tunnistavat lajitovereidensa tunnetiloja tarkkaan ääntelyn perusteella ja kommunikoivat keskenään yli kahdellakymmenellä erilaisella äänellä.
Luonnossa sikaemo rakentaa lämpimän ja pehmoisen pesän, jossa hän voi huolehtia poikasistaan. Sikalassa emakoille ei anneta tällaista mahdollisuutta, vaikka vankeudessa kasvatetuilla sioilla on yhtä lailla voimakas tarve pesänrakennukseen ja porsaiden hoitamiseen kuin villisioillakin. Tuotannossa emakkoja pidetään kääntymisen estävissä häkeissä, joissa he eivät voi huolehtia porsaistaan sikojen tarpeiden mukaisella tavalla. Emakkoja pidetään 4–5 kuukautta vuodesta tilassa, jossa he eivät pysty edes kääntymään.
Sikojen yksilönkehitys ja varhaiset kokemukset vaikuttavat enemmän sikojen sosiaalisen käyttäytymisen ja jälkeläishoivan osaamiseen kuin jalostuksen myötä tapahtuneet muutokset. Kesysian jälkeläisten hoivaamisen taitoihin vaikuttaa enemmän se, mitä ympäristö on sialle sian siihenastisessa kasvussa ja elämässä mahdollistanut.
Älykäs sika
Ympäristön tutkiminen on sioille tärkeä elämäntapa. He muistavat erinomaisesti, miltä alueilta ympäristöä on jo tutkittu ja mistä on löydetty hyvin ravintoa. Siat kykenevät myös vertailemaan eri ravinnonhankintaympäristöjen antoisuutta. Lisäksi siat osaavat tulkita muiden yksilöiden tietämystä ja pyrkiä oveluudella pimittämään itsellään herkkuja. Sikojen elämään kuuluu siis pätevä sosiaalinen hahmottaminen, jopa taktikointi.
Fiksut siat tarvitsevat valtavasti virikkeitä. Heillä on jatkuva tarve tutkia ja etsiä. Kun tällainen olento laitetaan ahtaaseen, virikkeettömään karsinaan monen lajitoverin kanssa, hän kärsii. Kärsimys voi aiheutua fyysisistä tekijöistä, kuten esimerkiksi virikkeiden puutteen vuoksi pureskelluista saparoista. Eniten vankeudessa aiheutuu psyykkistä kärsimystä, kun eläimillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan eivätkä he voi vaikuttaa omaan tilaansa.
On näyttöä myös siitä, että sikojen muisti yltää niin sanottuun episodiseen muistamiseen. Toisin sanoen siat kykenevät hahmottamaan ”mitä, missä, milloin” -tyylisiä asioita. Tällaisen kyvyn ajatellaan voivan tarkoittaa myös kykyä ajatella tulevaisuutta. Jos näin on, miltä siasta tuolloin tuntuu olla betonikarsinassa?
Lopuksi
Valitettavasti ei ole mahdollista tuottaa sianlihaa sellaisella tavalla, joka antaisi sialle mahdollisuuden olla sika. Niin monimutkaisia, villein tarpein ja kyvyin varustettuja he ovat. Tekstissä mainitut ongelmat eivät ole sikaloissa poikkeuksia, vaan ne ovat lainsäädännön mahdollistamia vakiintuneita toimintatapoja. Vuonna 2023 Suomessa tapettiin 1,7 miljoonaa sikaa. He tulivat lähes poikkeuksetta juuri tällaisista riittämättömistä olosuhteista.
Nykymuotoisessa tuotannossa satakiloisella sialla on tilaa noin neliömetrin verran, luomutuotannossa pikkuisen enemmän. Tilavaatimusten kasvattaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa, joten parannukset sikojen pitoon ovat aina lähinnä kosmeettisia eivätkä juuri paranna sikojen asemaa.
Paras tapa huomioida siat onkin jättää heidät pois omalta lautaselta. Sianlihalle on valtavasti erilaisia kasviperäisiä vaihtoehtoja, olit sitten kiinnostunut perinteisistä proteiinin lähteistä, kuten palkokasveista ja tofusta tai uuden sukupolven kiinnostavista uutuuksista.
Artikkelin on kirjoittanut Satu Saunio, Vegaanihaasteen uutiskirje- ja yhteisövastaava, ja sen on tarkistanut ja sitä kommentoinut ekologi ja evoluutiobiologi Noora Kaunisto. Kuvassa on Osku-niminen villisika, joka asui pienestä porsaasta lähtien Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä. Osku menehtyi vuonna 2025 jo iäkkäänä sikaherrana. Oskun kuva: Kristina Keinälä
