Tämä kirjoitus on Viirun – sekä kaikkien muidenkin viirujen eli kananmunien tuotannon unohdettujen kukkojen – muistolle.
Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä elää erikoinen porukka. Porukassa on pieniä ja isoja, sileitä ja pörröisiä, kovaäänisiä ja hiljaisia sekä ruskeita, mustia, valkoisia, keltaisia ja kirjavia. Kaikki yhtä upeita, kaikki yhtä kukkoja! Yksi heistä oli nimeltänsä Viiru.
Viiru oli Tuulispään kukkoparven sivustaseuraaja. Antaa muiden kukkojen kukkoilla! Viirua kiinnostivat aivan muut asiat.
Viiru tuli luokse ja pyysi silityksiä. Se istui hiljaa paikallaan silmät sirrillään, nautti kosketuksesta ja saattoi nukahtaa ihmisystävän syliin. Se olisi voinut ottaa vastaan hellyyttä loputtomiin.
Viiru kuoriutui kotitarvekanalassa. Tilaa ei kotitarvekanaloissa ole yleensä kuin korkeintaan yhdelle kukolle, ja yleensä kukkojen elämä päättyykin pian. Viirun kohtalo oli kuitenkin toisenlainen, sillä se sai uuden kodin Tuulispäästä, jossa se sai jatkaa elämäänsä kymmenien lajitoverien seurassa.
Viiru oli onnekas, kuten kaikki muutkin Tuulispään Kukkolandian kukot. Niiden jokaisen elämä oli vaarassa päättyä. Jokaisen Kukkolandian asukkaan tarina on oma versionsa Viirun tarinasta.
Viirun elämä hiipui neljävuotiaana. Sitä jäivät kaipaamaan Tuulispään työntekijät, vapaaehtoiset ja vierailijat sekä tuhannet Viirun elämää somen välityksellä etäämmältä seuranneet.
Vegaanihaaste vieraili Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä ja vei kukoille ikioman, kukoille sopivan ja vegaanisen täytekakun. Eläköön elämä! Katso video Tuulispään Kukkolandian asukkaiden kakkukesteistä Vegaanihaasteen Youtube-kanavalta.
Kukkotiput ovat yksi kananmunien tuotannon eettisistä ongelmista
Tuulispään Kukkolandia on harvinainen näky. Kun kukkojen elinympäristö on rakennettu sopivaksi, ei kukkojen välille tavallisesti synny tappeluita. Kun parvessa ei ole kanoja ja tilaa on riittävästi, voivat kukot elää oikein hyvin keskenään. Näin ei kuitenkaan tehdä juuri missään, sillä kukot eivät muni.
Oli kyseessä sitten kotitarvekanala tai kaupallinen kanala, on niissä kaikissa aina läsnä valtava eettinen ongelma: kukkotiput. Jokaista kanaa kohden on kuoriutunut myös kukko. Kotitarvekanaloissa kukot saavat yleensä elää joitakin kuukausia, kunnes ne tulevat sukukypsiksi ja alkavat kilpailla kanoista.
Teollisessa kananmunantuotannossa kukkojen kohtalo on tätäkin karumpi. Kukko- ja kanatiput erotetaan toisistaan vuorokauden iässä. Kanatiput jatkavat matkaa kohti kasvattamoa. Kukkotipujen elämä katkeaa joko kivuliaasti tukehtuen hiilidioksiditankissa tai elävältä murskattuna. Tämä kohtalo koskee Suomessa vuosittain miljoonia kukkotipuja.
Munijakanat on jalostettu viidakkokanoista
Kanojen esiäiti, punainen viidakkokana, elää edelleen Kaakkois-Aasiassa, ja niitä tarkkailemalla tiedetään, miten kanat luonnossa toimisivat. Vaikka ihmiset ovat jalostaneet kanat munimaan valtavia määriä, kanoilla on yhä pitkälti samat lajityypilliset tarpeet ja kyvyt kuin niiden villeillä esiäideillä.
Luonnossa kanat elävät pienissä ryhmissä, joissa on yleensä yksi kukko ja korkeintaan kymmenen kanaa. Sellaiset kukot, joilla ei ole omaa kanaparvea, elävät joko yksinään tai kukkoporukoissa.
Kanaparvessa kukot vahtivat, että kanat ovat turvassa ja saavat syödäkseen. Kun kukko löytää ruokaa, kutsuu se kanat paikalle ja antaa kanojen syödä ennen kuin käy itse aterioimaan. Jos se havaitsee vaaran, antaa se äänimerkin ja pyytää kanat turvaan. Ääni on erilainen riippuen siitä, uhkaako vaara ilmasta vai maasta.
Kananmunantuotannossa tiput kasvavat ilman emoa
Luonnossa kana rakentaa huolellisesti pesän suojaisaan paikkaan ja hautoo siellä munat. Se juttelee vielä munassa oleville tipuille, ja ne myös vastaavat piipittämällä emolle ja sisaruksilleen.
Kanaemo huolehtii tipuistaan ja opettaa niille kaikki kanoille ja kukoille tarpeelliset asiat, kuten ruoan etsimisen, oksalla nukkumisen ja petojen välttämisen. Kana on hyvin älykäs ja oppii helposti.
Teollisessa kananmunantuotannossa munat haudotaan koneellisesti. Tiput eivät koskaan tapaa emojaan, saa kokea niiden huolenpitoa tai opi niiltä tarvitsemiaan taitoja.
Miten kukkojen asemaan voisi vaikuttaa?
Vastaus kysymykseen on lopulta aika helppo! Kun kananmunien tuotanto vähenee, vähenee myös kananmunien tuotannossa tapettujen kukkotipujen määrä.
Kananmunat eivät ole ihmiselle välttämättömiä, ja niille löytyy niin ruoanlaittoon kuin leivontaankin tosi paljon vaihtoehtoja. Vegaanihaaste kannustaakin vähentämään kananmunien käyttöä tai lopettamaan niiden syömisen kokonaan.
Lue lisää
- Kananmunien tuotannon muista eettisistä epäkohdista voit lukea Vegaanihaasteen artikkelista.
- Kamomillan konditoria ja Urbaani vegenda -blogeista saat paljon ideoita kananmunattomaan leivontaan ja kananmunien vaihtamiseen muihin tuotteisiin.
Tekstin on tarkistanut ekologi ja evoluutiobiologi Noora Kaunisto.
Artikkelin kuva: Kristina Oinonen
