Olit sitten kirjastojen vakikävijä tai äänikirjojen kuuntelija, fiktion tai faktan ystävä, löytyy sinulle runsaasti kiinnostavaa luettavaa myös eläin- ja ympäristöaiheisten kirjojen joukosta. Ota tästä talteen Vegaanihaasteen kirjavinkit arjen lukuhetkiin sekä lomakauden riippumattoloikoiluihin!
Eveliina Lundqvist ja Laura Gustafsson: Minä, Paavo ja Saparomäki (Vastapaino 2025)
Eläinten turvakodin perustanut Eveliina Lundqvist kertoo kirjassaan eläinten turvakodin perustamisesta ja elämänmittaisesta kamppailusta oikeudenmukaisuuden puolesta.
”Kun kävin kirjaa varten läpi vanhoja muistiinpanojani, pyrin lisäämään mukaan jotain hauskaa. Vaikka ei tämä mikään vitsikirja ole – oikeastaan välillä aika synkkäkin. Jos kuitenkin saan sinut välillä edes hymyilemään, ehkä se kertoo siitä, että olen pääsemässä ylös turveteollisuudelta säästyneestä suosta, johon itse kerrytetty paine ja tinkimättömyys on minut upottanut. Jos et naura, saatan kahlata siellä suossa vieläkin. Tämä on kertomus siitä, miten Eläinten turvakoti Saparomäki sai alkunsa.
Ja on tämä myös kertomus porsaasta, joka sai nimekseen Paavo. Sekä kaikista niistä kanoista, lampaista, sioista, koirista ja ihmisistä, jotka ovat kulkeneet mukanani tällä matkalla.”
Kirja tarkastelee maanläheisesti haasteita, joihin vegaanisen elämätavan valinnut ihminen törmää. Teos kertoo tietenkin myös Paavon ja Saparomäen muiden asukkaiden koskettavat tarinat.
Eveliina Lundqvist on aiemmin julkaissut teoksen “Salainen päiväkirja eläintiloilta” (2014), jossa hän avaa kokemuksiaan työharjoittelusta eläintuotantotiloilla. “Minä, Paavo ja Saparomäki” -kirjassa on toimituksellisena ja dramaturgisena apuna kirjailija Laura Gustafsson, jonka teoksia on ollut Finlandia-ehdokkaana.
Philip Lymbery: 60 satoa jäljellä (Into 2025)
60 satoa jäljellä on saanut nimensä YK:n antamasta hyytävästä varoituksesta, jonka mukaan maailman maaperä voi tuhoutua yhden ihmisen elinaikana. Nykyinen elintarviketeollisuus uhkaa maapallon tulevaisuutta. Eikä ilman maata ole ruokaa.
Aika käy vähiin, mutta toivoa on. Lymbery käy kirjassaan teollisen maatalouden kulissien takana. Megatilat, kemikaalit ja eläinhäkit valtaavat maaseudun ja vaarantavat hengitysilman, juomaveden, ruuan ja elintärkeän luonnon. Onneksi on myös edelläkävijöitä, jotka taistelevat maaperän elvyttämisen puolesta, miettivät viljelymenetelmät uudelleen ja kehittävät teknologioita, joilla voimme ruokkia maailman jatkuvasti kasvavan väestön.
Teos tarjoaa näkemyksiä ja ratkaisuehdotuksia kestävään ja eettiseen maatalouteen siirtymisestä. Lymbery kertoo, kuinka maatalous ja ruoantuotanto voivat olla osa ratkaisua ilmastonmuutokseen ja luonnon monimuotoisuuden suojeluun, sen sijaan että ne olisivat ongelman ytimessä.
Selma Lähteenmäki: Eläinten turvakoti Tuulispää (WSOY 2024)
Sykähdyttävä teos paikasta, joka tarjoaa loppuelämän kodin kaikenkarvaisille eläinystäville.
Anarkistinen Aprilli-vuohi muutti Tuulispäähän, koska se oli hankala ja karkaili edelliseltä omistajaltaan. Hellyydenkipeä Late-härkä päätyi Tuulispäähän, sillä sen syntymän todistanut ohikulkija halusi pelastaa sen teurastukselta. Kesyn Oskari-villisikaporsaan pelastusoperaatiota seurattiin koko Suomessa, kun se pyydystettiin turvaan Tuulispäähän kesämökkialuetta tonkimasta.
Tuulispäässä hoivataan suurella sydämellä maatiloilta ja tuotantoeläintiloilta peräisin olevia hevosia, lampaita, naaleja, kukkoja ja muita eläimiä. Siellä eläimet saavat elää luonnollisen elämänsä loppuun asti, ei ihmisiä varten vaan ihmisen hoivassa. Tuulispään eläinten ja sen perustaneen Piia Anttosen tarinat herättävät ajatuksia ihmisten suhteesta eläimiin: voisimmeko nähdä eläimet ensisijaisesti itsenäisinä ja tuntevina olentoina sen sijaan, että mietimme miten hyvin ne soveltuvat harrastuksiimme tai tuotantovälineiksi?
Melanie Joy: Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin? (Oppian 2024)
Melanie Joyn teos Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja ja pukeudumme lehmiin käsittelee eläinten hyväksikäyttöä ohjaavaa ajattelua ja sen vaikutusta yhteiskuntaan.
Teos tarjoaa kattavan katsauksen karnismiin – uskomusjärjestelmään, joka vaikuttaa useimpien ihmisten toimintaan. Karnismin tunnistaminen ja kyseenalaistaminen auttaa meitä kaikkia tekemään vastuullisia, kestäviä ja oikeudenmukaisia valintoja.
Kirjasta sanottua:
“Joyn teos selvittää arvokkaalla tavalla, miten voimakas empatiamme eläimiä kohtaan menettää voimansa karnistisen järjestelmän puristuksessa. Se osoittaa miten paljolta suljemme silmämme ja ketkä siitä hyötyvät. Samalla Joy näyttää, miten toisin suhteemme muihin eläimiin on mahdollista nähdä. Normaalina pidettävää voidaan muuttaa. Ja sitä on muutettava, kun se mahdollistaa julmuuden.” – Salla Tuomivaara, tutkija
“Pakollista luettavaa kaikille, joita kauhistuttaa ajatus koirien syömisestä, mutta jotka syövät sikoja, lehmiä ja kanoja. Melanie Joy tutkii psykologista rekvisiittaa, joka mahdollistaa sen, että voimme ihailla joitakin eläimiä samalla kun syömme toisia – ja kumoaa sen kokonaan.” – Peter Singer, professori
Pavel Tahkovuori ja Benjamin Pitkänen: Rakkaat eläimet, joita syömme (Into 2024)
Maailma ympärillämme muuttuu, mutta käsityksemme eläintuotannosta on jäänyt jumiin 1960-luvun maalaisromantiikkaan ja lapsuuden iltasatuihin. Ketkä vaikuttavat suomalaisten ruokailutottumuksiin ja päätökseen kuluttaa vuosi vuodelta enemmän lihaa?
Rakkaat eläimet, joita syömme nostaa esille kiperiä kysymyksiä, joista ei haluta puhua ruokapöydässä. Kirjassa eläinlääkärit ja maatalousalan työntekijät paljastavat eläintilojen ja teurastamoiden laajamittaisia ongelmia, joista heitä on kielletty kertomasta. Silmiä avaavassa teoksessa vieraillaan paikoissa, joihin ei päästetä edes tutkijoita tai toimittajia.
Tietokirjailijat Pavel Tahkovuori ja Benjamin Pitkänen etsivät Suomen johtavien asiantuntijoiden kanssa ratkaisuja ruoantuotannon vakavimpiin kriiseihin. Pala palalta kermaisen perunamuusin ja lihapullien takaa paljastuvat aikakautemme suurimmat haasteet: ilmaston lämpenemisen vuoksi kuivuvat pellot ja roihuavat metsäpalot, pandemiat ja kasvavat kansanterveysongelmat. Samaan aikaan yhä useammin ruoan äärellä herää kysymys: saako eläimiä syödä?
Elisa Aaltola: Esseitä eläimistä (Into 2023)
Miksi pienessä kylässä kasvava maalaislapsi alkaa puhua eläinten puolesta? Miten yhteiskunta reagoi eläinasian edistämiseen, ja mitä se paljastaa meistä ihmisistä? Filosofi Elisa Aaltola kuljettaa lukijaa oman henkilöhistoriansa eläinheräämisiin ja siihen palautteeseen, jota hän on työssään eläinten puolesta kohdannut. Aaltola pohtii esseissään, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, kun ihminen unohtaa eläinten näkökulman. Samalla Esseitä eläimistä muistuttaa eläinten mielestä, kokemuksista – ja arvosta yksilöinä.
Aaltola käsittelee suorapuheisesti useita päivänpolttavia eläinaiheita aina ”rautakarhuista” susiin, ”haittaeläimiin” ja eläintuotantoon. Kirja on rohkeaa ja filosofista tekstiä siitä, miksi ihmisen olisi viimein aika muuttaa tapaansa kohdella toislajisia eläimiä. Mitä jos alkaisimme vaalia myös eläinten hyvää elämää?
Anniina Ljokkoi ja Liisa Kaski: Perinnevegeä (SKS Kirjat 2023)
Hampputofu, härkäpapu, kaurajogurtti, naurisleipä – mitä kasvisruokia esivanhempamme söivät?
Suomessa on kerätty villivihanneksia ja juotu kauramaitoa vuosisatojen ajan – karjalanpaisti ei ole koko totuus perinneruoastamme.
Perinnevegeä ammentaa entisaikojen ruokapöytien parhaimmistosta ja lähestyy yhteistä ruokaperintöämme ilmastolle ja eläimille lempeästä näkökulmasta. Kirja tarjoaa yli 50 kasvisruokareseptiä, jotka voi toteuttaa kokonaan vegaanisina. Ainekset löytyvät lähikaupasta tai -metsästä.
Ruuanlaiton ohessa teos kertoo esivanhempiemme ruokakulttuurista ja eri ainesten taustoista. Tärkeään osaan nousevat vanhat viljelykasvimme härkäpapu, herne, nauris, ohra ja hamppu.
Teos on palkittu vuoden 2022 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla.
LASTEN KANSSA LUETTAVAKSI!
Suvi Auvinen ja Anni Nykänen: Onnekkaiden eläinten talo (WSOY 2023)
Hyvän mielen kirja uskomattomista eläinkohtaloista ja onnellisista lopuista.
Tuulispään eläintarinoita kertoo ihmisten hyvyydestä ja eläinten kekseliäisyydestä.
Eläinsuojelukeskus Tuulispäässä asuu monenlaisia eläimiä. Ne saavat viettää päivänsä elämästään nauttien: Otto-kettu saa kaivaa maata, Mikko-minkki pujahtaa piiloon vihreän kastelukannun sisään ja Siiri-sika köllötellä olkipedissä siskonsa Saaran vieressä. Tuulispään eläimet tulevat erilaisista taustoista, mutta kaikkia niitä yhdistää yksi asia – loppuelämän koti Tuulispäässä.
Suvi Auvisen kirjoittama kirja kertoo uskomattomia tositarinoita entisistä tuotantoeläimistä, jotka ovat paenneet kohtaloaan Tuulispäähän. Kirjassa kerrotaan eläinten elämästä hauskojen ja jännittävien tositarinoiden kautta, tutustutaan eri eläinlajien tarpeisiin ja pohditaan sitä, millaista on olla eläin. Kirja tarjoaa aikuisille ja lapsille ajattelun aihetta ja mahdollisuuden keskustella siitä, miten me muita eläimiä kohtelemme. Anni Nykäsen värikkäät kuvat herättävät Tuulispään asukkaat henkiin.
Elli Valtonen: Tainnutuskehto (Kosmos 2023)
Hurja ja kaunis esikoisromaani auttamisen halusta ja sen alle musertumisesta.
Iiris, Janna ja Santeri aloittavat eläinlääkäriopinnot. Heistä jokaista ajaa halu auttaa ja tehdä työtä, jolla on merkitystä. Opintojen myötä he tottuvat näkemään hätää, väkivaltaa ja kuolemaa ja joutuvat ymmärtämään, etteivät useimmiten voi tehdä niille paljoakaan. Voimattomuuden tunteen kanssa on opeteltava elämään, jos pystyy.
Mia Takula: Susien mailla (Docendo 2020)
Retkikirja uhanalaisen suurpedon reviireille kertoo niin susista kuin susivihastakin.
Susikeskustelussa tunteet käyvät kuumina, vaikka äärimmäisen uhanalaisia hukkia on maassamme vain noin kaksisataa. Suojelijoita ja kanta-arviota tekeviä tutkijoita on jopa uhkailtu.
Millaista suomalaisilla susireviireillä todellisuudessa on? Onko susien keskelle meneminen vaarallista? Mitä tapahtuu, jos pistää rinkan selkään ja suuntaa reviirin ytimeen?
Kirja vie lukijan maastoon ottamaan tilanteesta selvää. Mia Takula laittaa itsensä likoon tietokirjallisuudelle poikkeuksellisella tavalla: hän viettää 150 yötä teltassa kaikkina vuodenaikoina ja liikkuu jalkaisin tai hiihtäen kuudella susialueella saaristosta Venäjän rajalle asti.
Susiin liittyvien havaintojen lisäksi Takula huomaa, että rauhallisilla susireviireillä viihtyvät muutkin villieläimet. Ilves mouruaa kiima-aikaan, saukko laskee uomaa pää edellä ja ahma jättää jälkensä lumeen. Töyhtötiaiset tekevät tupatarkastuksen, sillä sammalmatolla ei yleensä näe telttoja. Myös Suomen luonnon nykytila tulee iholle avohakkuineen, turvesoineen ja pirstaleisine suojelualueineen.
Salla Tuomivaara: Syötävät koirat ja sympaattiset siat (Into 2019)
Syötävät koirat ja sympaattiset siat – Eläinten kohtaamisesta johdattaa pohtimaan monimuotoisia suhteitamme muihin eläimiin. Kirjoittaja kertoo kohtaamisistaan eläinten kanssa niin pekingiläisellä koiratarhalla ja suomalaisessa teurastamossa kuin sappikarhujen turvakodissa Sichuanissa ja omassa lapsuudenkodissaan.
Käytännön eläinkokemukset ja -kohtaamiset johdattavat pohtimaan eläinkuvaamme ja eläinkäsityksiämme, eläinten oikeuksien perusteluja, erilaisten kulttuurien tapaa suhtautua eläimiin ja ristiriitoja erilaisten eläinasenteiden välillä. Otto-ketun elämän ja vaaleanpunaisten delfiinien tilanteen ohella kirja käsittelee kulttuurimme ihmiskeskeisyyttä ja eläinten kognitiivisia kykyjä. Välillä rapsutellaan härkiä ja väistellään kiinalaisessa kodissa vilistäviä torakoita, mutta pohditaan myös antropomorfismia ja lihanormia.
Osansa kirjassa saavat myös luonnonvaraisten eläinten kutistuva elintila, Särkänniemen delfinaarion tarina, eläinten pidon muuttuvat normit ja globaalisti yhdenmukaistuva ruoantuotanto. Onko meidän mahdollisuutta siirtyä kohti yhteiskuntaa, joka kunnioittaisi lajienvälistä oikeudenmukaisuutta ja millainen se olisi?
Helenä Telkänranta: Millaista on olla eläin? (SKS 2015)
Osaako koira hävetä tekosiaan? Miksi rotat nauravat? Kuinka kauas ulottuu norsun muisti? Eläinten kognition eli mielen toiminnan tutkimus on edistynyt viime aikoina nopeasti. Tämä teos on eläinten ystävälle uusimman tiedon aitiopaikka. Se kertoo, millä eläimillä on kyky kokea tunteita, miksi yksinkertaisetkin otukset oppivat monimutkaisia asioita ja millaisia meille tuntemattomia aisteja eläimillä on.
Kirjan tosielämän tapaukset antavat käytännön vinkkejä muun muassa kissojen ja koirien käyttäytymisen ymmärtämiseen. Villieläinten elämästä selviää esimerkiksi, mitä karhut, korpit ja miekkavalaat pystyvät oivaltamaan ja miksi leikkiminen on luonnossa yleisempää kuin moni tietää. Kirjan yllättäjiä ovat myös oppivaiset kalat ja työvälineitä valmistavat papukaijat.
Millaista on olla eläin? antaa eläinten kokemusmaailmasta ajantasaisen kokonaiskuvan. Teos on kiehtovaa, kaunista ja tärkeää luettavaa jokaiselle.
TEOS VUOSIKYMMENTEN TAKAA!
Francine Patterson, Koko – Puhuva gorilla (Otava 1987)
Ihmisiä on aina kiehtonut ajatus muiden eläinten kanssa kommunikoimisesta, vaikka pitkään uskottiinkin ihmisen olevan ainoa eläin, jolla on kieli. Stanfordin yliopiston tutkija Francine Patterson tutkijakollegoineen aloitti 1970-luvun alkupuolella hankkeen, jossa tutkittiin gorillojen kykyä oppia ja ymmärtää ihmisten kieltä viittomakielen avulla.
Naarasgorilla Koko syntyi vuonna 1971 sanfranciscolaisessa eläintarhassa, ja vuoden ikäisenä sille alettiin opettaa yhdysvaltalaisen viittomakielen viittomia. Koko – Puhuva gorilla kertoo tutkimushankkeen ja Kokon elämän ensimmäisestä vuosikymmenestä: Kokon kanssa käydyistä keskusteluista, Kokon kissanpennuista ja lempi-TV-ohjelmista mutta myös tiedeyhteisön epäilyistä ja vastustuksesta projektia kohtaan.
Koko menehtyi vajaa kuukautta vaille 47-vuotiaana vuonna 2018. Koko oppi elämänsä aikana yli tuhat viittomaa. Etenkin jälkikäteen tuntuu selvältä, että Koko ei vain toistellut näkemäänsä ja kuulemaansa vaan myös ymmärsi niiden merkityksiä. Koko käytti viittomia sekä arkisiin asioihin, että tunteiden ilmaisuun, vitsailuun ja
Vinkki: Kirja on sen verran vanha, että sen löytää todennäköisimmin kirjastoista ja antikvariaateista.
Kirjavinkit on koonnut Satu Saunio, Vegaanihaasteen uutiskirje- ja yhteisövastaava. Artikkeli on luotu 27.6.2025 ja sitä on päivitetty 11.2.2026.
