Vippa ja Konsti – onnekkaat yhdessä

Vippa asui maitotilalla, jonka koko karja määrättiin lopetettavaksi eläinsuojelusyistä. Ennen teurasauton tuloa tilallinen vei kuitenkin tiineenä olevan Vipan metsään piiloon. Vippaa ei löydetty ja teurasauto lähti kohti teurastamoa tilan muut naudat mukanaan.

Vippa ja sen vielä syntymätön vasikka siis pelastuivat, mutta niille piti löytää uusi koti. Viranomaisten kanssa sovittiin, että ne muuttavat vasikan syntymän jälkeen eläinten turvakotiin Somerolle, Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän.

Konsti syntyi reilu viikkoa ennen juhannusta vuonna 2017, ja se pääsi emonsa kanssa uuteen loppuelämän kotiinsa aivan keskikesän kynnyksellä. Uusi koti oli täynnä jänniä ääniä ja hajuja sekä tilaa temmeltää.

Konsti saa elää koko elämänsä oman emonsa kanssa ja tuntea sen huolenpidon. Konsti on edelleen emonsa silmäterä, ja kävi juomassa emonsa maitoa pitkään vielä täysikasvuisenakin! Sekä Vippa että Konsti ovat täynnä elämää, ja sitä niillä toivottavasti riittää vielä kymmeniä vuosia.

Katso Tuulispään Facebook-sivulta tämä ihana video, jossa pieni Konsti ottaa ilon irti elämästä eikä Vippa meinaa pysyä perässä!

Mikä tekee Vipan ja Konstin tarinasta erilaisen?

Vipan ja Konstin kohdalla kävi hyvä tuuri. Maidontuotannossa on valitettavasti monia eläinsuojelullisia ongelmakohtia sekä sellaisia vaikeita eettisiä ja ekologisia kysymyksiä, joihin ei ole löydettävissä toimivaa ratkaisua maidontuotannon käytäntöjä muuttamalla.

Kuvassa on kuuden naudan lauma laitumella. Kaikki naudat katsovat uteliaina kameraan.
Konsti on nykyisin osa isompaa laumaa. Kuvassa vasemmalta lueteltuna Konstin emo Vippa, Lennu, Konsti, Nunnu, Jennifer ja Late.

 

Maidontuotannossa lehmä ja vasikka eivät saa olla yhdessä

Jos lehmä saisi itse päättää, imettäisi se vasikkaansa 9–11 kuukauden ikään saakka. Myös tämän jälkeen vasikat pysyisivät emonsa lähettyvillä.

Luonnossa nautojen lauma koostuu emoperheryhmistä, joihin kuuluvat lehmä, sen aikuiset naaraspuoliset jälkeläiset sekä kumpaakin sukupuolta olevat alle 2-vuotiaat vasikat. Aikuiset sonnit elävät omina ryhminään.

Maidontuotannossa yleinen käytäntö kuitenkin on, että vasikat vieroitetaan viimeistään vuorokauden ikäisinä. Luomumaidontuotannossa lehmät saavat pitää vasikkansa ternimaitoajan eli noin viikon.

Kaikilla muillakin nisäkkäillä on ihmisten tavoin voimakas emotionaalinen tarve pitää huolta jälkeläisistään. Terveellä emolla on niin voimakas tarve hoivata poikastaan, että hoivaamisen estäminen aiheuttaa sille kärsimystä.

Luonnonoloissa vasikat leikkivät aamuvarhaisesta iltahämärään eri-ikäisten nautojen kanssa. Tehomaatiloilla karsinat ovat yleensä ahtaat, eivätkä vasikat voi toteuttaa niiden lajityypillistä käyttäytymistä. Alle kahden kuukauden ikäistä vasikkaa saa myös pitää yksittäiskarsinassa. 

Vasikat ovat uteliaita, kuten naudat yleensäkin. Vasikka tutkii ympäristöään erityisesti ensimmäisen elinkuukautensa aikana, jolloin tutkiminen on yksi sen tärkeimmistä toiminnoista.

Virikkeettömissä navetoissa tutkimushalu ja voimakas imemisentarve johtavat yleensä epänormaaliin suun käyttöön. Kun vasikka ei voi imeä emoaan, se saattaa nuolla ja pureskella karsinansa rakenteita sekä imeskellä muita vasikoita.

Naudanliha on Suomessa maidontuotannon sivutuote

90 % Suomessa myytävästä naudanlihasta on peräisin lypsykarjatiloilta. Myös Yle uutisoi tästä vuonna 2015.

Maitoa ei tule lehmistä automaattisesti, vaan ne tuottavat maitoa vain saatuaan jälkeläisen kuten muutkin nisäkkäät. Jos syntynyt vasikka on tyttö, siitä tulee lypsylehmä. Noin vuoden iässä se yleensä keinosiemennetään ensimmäisen kerran. 

Lehmä saa vasikan keskimäärin kerran vuodessa siihen saakka, kunnes sen maidontuotanto vähenee taloudellisesti kannattamattomaksi tai kun sen terveys pettää. Lypsylehmät teurastetaan keskimäärin 4–6 vuoden ikäisinä, vaikka lehmät voisivat hyvinkin elää kaksikymmentävuotiaiksi.

Jos syntynyt vasikka onkin poika, se lähetetään vasikkakasvattamoon. Siellä se kasvaa noin puolitoistavuotiaaksi, minkä jälkeen se lähetetään teurastamoon.

Kaikissa maidontuotantomuodoissa on aina läsnä sama eettinen ongelma: maitoa ei ole mahdollista tuottaa ilman vasikoita.

Maitoa tuotetaan pihatto- ja parsinavetoissa

Suomessa maitoa tuotetaan sekä parsinavetoissa että pihattonavetoissa. Parsinavetassa lehmä on kytkettynä paikalleen parteen suurimman osan vuodesta ja elämästään. Se ei siis voi liikkua muulla tavoin kuin nousemalla seisomaan ja laskeutumalla makuulle.

Lehmällä ei ole parressa mahdollisuutta kävellä, juosta tai luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita eikä hoitaa omaa turkkiaan niin paljon kuin olisi lehmän itsensä kannalta tärkeää. 

Parsilehmien tulee päästä lain mukaan jaloittelemaan 60 päivänä kesäaikaan. Laki ei edellytä vihreää laidunta, vaan myös jaloittelutila riittää. Valitettavasti lakia ei aina noudateta.

Esimerkiksi kesällä 2017 tehdyissä viranomaistarkastuksissa Itä-Suomessa huomattiin, että lähes puolet tarkastetuista tiloista ei noudattanut lakia, ja lehmät olivat saattaneet olla jopa vuosia paikalleen kytkettyinä.

Toinen navettatyyppi on pihatto eli kasvatushalli. Pihatossa lehmät saavat liikkua vapaasti eli niitä ei ole kytketty paikalleen. Eläinsuojelulaki ei edellytä, että pihattolehmien tarvitsisi päästä ulos tai laitumelle. Pihatossa elävä lehmä ei siis välttämättä koskaan pääse ulos.

Pihatoissa voi olla myös liian vähän tilaa, jolloin arvoasteikossa alemmat lehmät voivat joutua alakynteen, koska niillä ei ole tilaa väistää ylempiä lehmiä.

Luonnostaan lehmä tuottaisi maitoa vain oman vasikkansa tarpeisiin. Lehmät on kuitenkin jalostettu tuottamaan maitoa paljon enemmän. Runsas maidontuotanto rasittaa lehmiä, ja ne kärsivät erityisesti kivuliaista utaretulehduksista. Liikunnan puute ja huono hygienia lisäävät utaretulehdusten ja kivuliaiden sorkkasairauksien riskiä.

Lehmien esi-isä eli alkuhärkä tapettiin sukupuuttoon 1600-luvun alkuun mennessä voimakkaalla metsästyksellä. Alkuhärän villiintyneistä sukulaisista elää luonnonmukaisissa oloissa muun muassa chillinghamin karja Englannissa ja camargue-karja Etelä-Ranskassa. Näiden eläinten käyttäytymistä seuraamalla on voitu selvittää nautojen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita.

 

Kuvassa on lehmänmaidon ja eri kasvimaitojen vertailukaavio niiden veden- ja maankäytöstä sekä päästöistä. Kaikissa kohdissa lehmänmaidolla on suurimmat vaikutukset.

Kasvimaito on aina lehmänmaitoa ekologisempi vaihtoehto päästöjen, maankäytön ja vedenkäytön suhteen. Lähde: Poore & Nemecek (2018), Science. Additional calculations, J. Poore. BBC.

Maito on valitettavasti tosi epäekologista

Koska lehmät märehtivät, ne tuottavat metaania. Metaani on hiilidioksidiin verrattuna todella voimakas kasvihuonekaasu eli sen vaikutus ilmastonmuutokseenkin on siihen verrattuna moninkertainen. 

Kun verrataan lehmänmaidon ja kasvimaitojen valmistusta toisiinsa, on ehkä helppokin huomata, miksi kasvimaidot vievät vähemmän resursseja ja ovat ekologisempia.

Kaura- tai soijamaidon valmistamiseen tarvitaan yksinkertaisimmillaan vain kauraa tai soijaa sekä vettä. Kun kasvimaitoa tehdään kasvimaitotehtaassa, lisätään joukkoon yleensä myös kalsiumia ja vitamiineja. Prosessi on kuitenkin lyhykäisyydessään se, että kasvatetaan kasvi ja tehdään siitä kasvimaitoa.

Kun taas tuotetaan lehmänmaitoa, pitää ensin kasvattaa lehmä, saattaa se tiineeksi ja tuottaa valtava määrä kasveja ja ravintolisiä, joita se syö yhdeksän kuukauden ajan vasikan syntymään saakka. Tämänkin jälkeen lehmä tietysti tarvitsee ravintoa, jotta se tuottaisi maitoa.

Maidon ja juuston syömisen vähentämisellä voi siis helposti vaikuttaa omaan ympäristöjalanjälkeen.

Maito ei ole välttämätöntä ihmiselle

Maidontuotannon eettisistä ja ekologisista ongelmista johtuen yhä useampi on päättänyt luopua maitotuotteista kokonaan tai vähentänyt niiden käyttöä merkittävästi. Tämä onkin nykyisin varsin helppoa, sillä lähes kaikille maitotuotteille on saatavilla paljon hyviä kasviperäisiä vaihtoehtoja.

Lehmänmaito ei ole mitenkään välttämätöntä ihmisen hyvinvoinnille. Sen sisältämät ravintoaineet, kuten kalsium ja proteiini, on täysin mahdollista saada myös muista lähteistä ekologisemmin, eettisemmin ja myös terveellisemmin. 

Maitotuotteet ovat yksi merkittävimmistä kovan eli tyydyttyneen rasvan lähteistä suomalaisten ruokavaliossa. Kasvimaidot puolestaan eivät sisällä juuri lainkaan tyydyttynyttä rasvaa. Vaihtamalla lehmänmaidon kasvimaitoon, voin kasvimargariiniin ja juuston muihin vaihtoehtoihin, kuten hummukseen tai tofuun, vähenee automaattisesti myös kovan rasvan saanti.

Miten kasvimaitoihin kannattaa siirtyä?

Kasvimaitotuotteiden valikoima on tosi laaja, joten jokaiselle löytyy varmasti ajan kanssa omat suosikit. Lehmänmaidon tilalle kaura- tai soijamaitoa ruoanlaittoon, leivontaan tai ruokajuomaksi, kaurakermaa ruoanlaittoon, soija- tai kaurajogurttia aamupalalle ja niin edelleen. Eri kasvimaitotuotteet maistuvat keskenään erilaisilta, joten kannattaa kokeilla rohkeasti eri valmistajien tuotteita.

Kokeile vaikka yksi tuote kerrallaan, ja aloita esimerkiksi vaihtamalla kahvimaito kasviperäiseen. Seuraavaksi voit kokeilla välipalalla soijarahkaa ja lounaalla kauramaitoa perunamuusissa tai kaurakermaa keiton seassa.

Jos mietit, miten voisit vähentää juuston syömistä tai jättää sen kokonaan pois, lue täältä vinkit!

 

Lue lisää aiheesta!

Haluatko yli 200 herkullista reseptiä?

31 päivää ilmaisia vinkkejä vegempään elämään

Ilmoittaudu mukaan Vegaanihaasteeseen!
Yhteystiedot

info@vegaanihaaste.fi
044 7169 820

Vegaanihaasteen järjestää:
Oikeutta eläimille
Vilhonvuorenkatu 7-9 C th 4
00500 Helsinki

 

MEDIALLE
REKISTERISELOSTE
KEITÄ ME OLEMME
KEITÄ TUUTORIT OVAT