Vippa ja Konsti – onnekkaat yhdessä
Vippa asui maitotilalla, jonka koko karja määrättiin lopetettavaksi eläinsuojelusyistä. Ennen teurasauton tuloa tilallinen vei kuitenkin tiineenä olevan Vipan metsään piiloon. Vippaa ei löydetty ja teurasauto lähti kohti teurastamoa tilan muut naudat mukanaan.
Vippa ja sen vielä syntymätön vasikka siis pelastuivat, mutta niille piti löytää uusi koti. Viranomaisten kanssa sovittiin, että ne muuttavat vasikan syntymän jälkeen eläinten turvakotiin Somerolle, Eläinsuojelukeskus Tuulispäähän.
Konsti syntyi reilu viikkoa ennen juhannusta vuonna 2017, ja se pääsi emonsa kanssa uuteen loppuelämän kotiinsa aivan keskikesän kynnyksellä. Uusi koti oli täynnä jänniä ääniä ja hajuja sekä tilaa temmeltää.
Konsti saa elää koko elämänsä oman emonsa kanssa samassa laumassa ja tuntea sen huolenpidon. Konsti on edelleen emonsa silmäterä, ja kävi juomassa emonsa maitoa vielä yli kaksivuotiaanakin. Sekä Vippa että Konsti ovat täynnä elämää, ja sitä niillä toivottavasti riittää vielä kymmeniä vuosia.
Katso Tuulispään Facebook-sivulta tämä ihana video, jossa pieni Konsti ottaa ilon irti elämästä eikä Vippa meinaa pysyä perässä!
Viisi vuotta myöhemmin Konsti ja Vippa nautiskelevat laitumella loikoilusta aivan lähekkäin tässä Tuulispään Instagram-videossa.
Mikä tekee Vipan ja Konstin tarinasta erilaisen?
Vipan ja Konstin kohdalla kävi hyvä tuuri. Maidontuotannossa on valitettavasti monia eläinsuojelullisia ongelmakohtia sekä sellaisia vaikeita eettisiä ja ekologisia kysymyksiä, joihin ei ole löydettävissä toimivaa ratkaisua maidontuotannon käytäntöjä muuttamalla.
Konsti on nykyisin osa isompaa laumaa. Kuvassa vasemmalta lueteltuna Konstin emo Vippa, Lennu, Konsti, Nunnu, Jennifer ja Late.
Maidontuotannossa lehmä ja vasikka eivät saa olla yhdessä
Jos lehmä saisi itse päättää, imettäisi se vasikkaansa 9–11 kuukauden ikään saakka. Myös tämän jälkeen vasikat pysyisivät emonsa lähettyvillä.
Luonnossa nautojen lauma koostuu emoperheryhmistä, joihin kuuluvat lehmä, sen aikuiset naaraspuoliset jälkeläiset sekä kumpaakin sukupuolta olevat alle 2-vuotiaat vasikat. Aikuiset sonnit elävät omina ryhminään.
Maidontuotannossa yleinen käytäntö kuitenkin on, että vasikat vieroitetaan viimeistään vuorokauden ikäisinä. Luomumaidontuotannossa lehmät saavat pitää vasikkansa ternimaitoajan eli noin viikon.
Kaikilla muillakin nisäkkäillä on ihmisten tavoin voimakas emotionaalinen tarve pitää huolta jälkeläisistään. Terveellä emolla on niin voimakas tarve hoivata poikastaan, että hoivaamisen estäminen aiheuttaa sille kärsimystä.
Luonnonoloissa vasikat leikkivät aamuvarhaisesta iltahämärään eri-ikäisten nautojen kanssa. Tehomaatiloilla karsinat ovat yleensä ahtaat, eivätkä vasikat voi toteuttaa niiden lajityypillistä käyttäytymistä. Alle kahden kuukauden ikäistä vasikkaa saa myös pitää yksittäiskarsinassa.
Vasikat ovat uteliaita, kuten naudat yleensäkin. Vasikka tutkii ympäristöään erityisesti ensimmäisen elinkuukautensa aikana, jolloin tutkiminen on yksi sen tärkeimmistä toiminnoista.
Virikkeettömissä navetoissa tutkimushalu ja voimakas imemisentarve johtavat yleensä epänormaaliin suun käyttöön. Kun vasikka ei voi imeä emoaan, se saattaa nuolla ja pureskella karsinansa rakenteita sekä imeskellä muita vasikoita.
Naudanliha on Suomessa maidontuotannon sivutuote
90 % Suomessa myytävästä naudanlihasta on peräisin lypsykarjatiloilta. Myös Yle uutisoi tästä vuonna 2015.
Maitoa ei tule lehmistä automaattisesti, vaan ne tuottavat maitoa vain saatuaan jälkeläisen kuten muutkin nisäkkäät. Jos syntynyt vasikka on tyttö, siitä tulee lypsylehmä. Noin vuoden iässä se yleensä keinosiemennetään ensimmäisen kerran.
Lehmä keinosiemennetään keskimäärin kerran vuodessa siihen saakka, kunnes sen maidontuotanto vähenee taloudellisesti kannattamattomaksi tai kun sen terveys pettää. Lypsylehmät teurastetaan keskimäärin 4–6 vuoden ikäisinä, vaikka lehmät voisivat hyvinkin elää kaksikymmentävuotiaiksi.
Jos syntynyt vasikka onkin poika, se lähetetään vasikkakasvattamoon. Siellä se kasvaa noin puolitoistavuotiaaksi, minkä jälkeen se lähetetään teurastamoon.
Kaikissa maidontuotantomuodoissa on aina läsnä sama eettinen ongelma: maitoa ei ole mahdollista tuottaa ilman vasikoita.
Maitoa tuotetaan pihatto- ja parsinavetoissa
Suomessa maitoa tuotetaan sekä parsinavetoissa että pihattonavetoissa. Parsinavetassa lehmä on kytkettynä paikalleen parteen suurimman osan vuodesta ja elämästään. Se ei siis voi liikkua muulla tavoin kuin nousemalla seisomaan ja laskeutumalla makuulle.
Lehmällä ei ole parressa mahdollisuutta kävellä, juosta tai luoda ja ylläpitää sosiaalisia suhteita eikä hoitaa omaa turkkiaan.
Parsilehmien tulee päästä lain mukaan jaloittelemaan kesäaikaan. Laki ei edellytä vihreää laidunta, vaan myös jaloittelutila riittää. Valitettavasti lakia ei aina noudateta.
Esimerkiksi kesällä 2017 tehdyissä viranomaistarkastuksissa Itä-Suomessa huomattiin, että lähes puolet tarkastetuista tiloista ei noudattanut lakia, ja lehmät olivat saattaneet olla jopa vuosia paikalleen kytkettyinä.
Toinen navettatyyppi on pihatto eli kasvatushalli. Hallissa lehmät saavat liikkua vapaasti eli niitä ei ole kytketty paikalleen. Eläinsuojelulaki ei edellytä, että pihattolehmien tarvitsisi päästä ulos tai laitumelle. Pihatossa elävä lehmä ei siis välttämättä koskaan pääse ulos.
Pihatoissa voi olla myös liian vähän tilaa, jolloin arvoasteikossa alemmat lehmät voivat joutua alakynteen, koska niillä ei ole tilaa väistää ylempiä lehmiä.
Luonnostaan lehmä tuottaisi maitoa vain oman vasikkansa tarpeisiin. Lehmät on kuitenkin jalostettu tuottamaan maitoa paljon enemmän. Runsas maidontuotanto rasittaa lehmiä, ja ne kärsivät erityisesti kivuliaista utaretulehduksista. Liikunnan puute ja huono hygienia lisäävät utaretulehdusten ja kivuliaiden sorkkasairauksien riskiä.
Lehmien esi-isä eli alkuhärkä tapettiin sukupuuttoon 1600-luvun alkuun mennessä voimakkaalla metsästyksellä. Alkuhärän villiintyneistä sukulaisista elää luonnonmukaisissa oloissa muun muassa chillinghamin karja Englannissa ja camargue-karja Etelä-Ranskassa. Näiden eläinten käyttäytymistä seuraamalla on voitu selvittää nautojen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita.
Miten maidon ja muun eläinperäisen ruoan tuotanto liittyy ympäristökriiseihin?
Eläintuotanto on vastuussa jopa 60 prosentista ruoantuotannon ilmastovaikutuksista, vaikka vain 18 prosenttia ruoasta saaduista kaloreista tulee eläintuotannosta. Ilmastovaikutukset syntyvät monissa eri yhteyksissä, kuten märehtivien eläinten ruoansulatuksessa, kalankasvatuksessa ja hiilinielujen raivaamisessa eläintuotannon tarpeisiin.
Luku on erityisen hurja siksi, että vain pieni osa ihmisistä käyttää suurimman osan kaikista eläinperäisistä tuotteista. Maailman ruoantuotantosysteemi on rakennettu siten, että se kuluttaa valtavasti resursseja, mutta siitä hyötyvät käytännössä vain rikkaan globaalin pohjoisen asukkaat.
Maidontuotanto on lihantuotannon ohella yksi suurimmista eläintuotannon muodoista, ja ne ovat myös vahvasti kytköksissä toisiinsa. Maitotiloilla lehmien täytyy poikia säännöllisesti tuottaakseen maitoa. Syntyneet sonnivasikat siirretään maitotiloilta lihakasvattamoihin.
Märehtivien eläinten kuten lehmien pötseissä syntyy metaania, joka on todella voimakas kasvihuonekaasu. Sen ilmastoa kuumentava vaikutus on hiilidioksidiin verrattuna monikymmenkertainen.
Toinen merkittävä ilmastokriisiä kiihdyttävä syy on metsien raivaaminen laidunten, rehupeltojen ja nurmiviljelyn tieltä. Maaseudun tulevaisuuden tekemän kyselyn mukaan suomalaisista maito- ja lihanautatiloista 13 prosenttia ja sikatiloista 11 prosenttia aikoi raivata lisää maata vuonna 2023.
Yksi keskeisistä syistä metsänraivaukselle liittyy lantaan. Eläintilat tuottavat niin paljon lantaa, että sille ei ole sijoituspaikkoja. Maito- ja muut eläintilat raivaavatkin metsää saadakseen lisää tilaa lannanlevitykseen. Aiheesta on kirjottanut mm. Yle.
Metsien raivaaminen voimistaa myös biodiversiteettikriisiä, joka on ilmastokriisin ohella ympäristökriiseistä merkittävin. Luonnon monimuotoisuus tarkoittaa olemassa olevien elämänmuotojen rikkautta ja elämän edellytyksiä. Jos jokin laji häviää, horjuvat myös ravintoverkot. Tällä on suora vaikutus myös ihmiseen osana ekosysteemiä.
Eläintuotanto rehevöittää myös vesistöjä. Eläintuotannon vallatessa peltoalaa, käytettävien ravinteiden määrä on kasvisruoantuotantoon verrattuna moninkertainen.
Pelloilta vesistöihin valuvat ravinteet aiheuttavat vesistöjen rehevöitymistä, jonka seurauksena järvien ja merten pohjaan syntyy happikatoa. Mitä vähemmän happea vedessä on, sitä suurempi osa eloperäisestä aineesta tuottaa hajotessaan metaania hiilidioksidin sijaan. Voit lukea aiheesta lisää täältä.
Miten kasvimaitoihin kannattaa siirtyä?
Kasvimaitotuotteiden valikoima on laaja, joten jokaiselle löytyy varmasti ajan kanssa omat suosikit: lehmänmaidon tilalle kaura- tai soijamaitoa ruoanlaittoon, leivontaan tai ruokajuomaksi, kaurakermaa ruoanlaittoon tai soijajogurttia tai -rahkaa aamupalalle.
Eri kasvimaitotuotteet maistuvat keskenään erilaisilta, joten kokeile rohkeasti eri valmistajien tuotteita.
Kokeile vaikka yksi tuote kerrallaan, ja aloita esimerkiksi vaihtamalla kahvimaito kasviperäiseen. Seuraavaksi voit kokeilla välipalalla soijarahkaa ja lounaalla kaurakermaa keiton tai perunamuusin seassa.
Mietitkö, miten voisit vähentää juuston syömistä tai jättää sen kokonaan pois? Lue vinkit Vegaanihaasteen sivuilta tai eilisestä kirjeestä!
Saat lisätietoa erilaisista kasviperäisistä maidoista, kermoista, jogurteista ja muista kasvimaitotuotteista Vegaanihaasteen artikkelista.
Kasvimaidot ovat ekologinen vaihtoehto
Eläinperäisen ruoan tuotanto kuluttaa resursseja ja aiheuttaa moninkertaisesti päästöjä kasviperäisen ruoan tuotantoon verrattuna. Tämä pätee myös maidontuotantoon.
Kun verrataan lehmänmaidon ja kasvimaitojen valmistusta toisiinsa, on ehkä helppokin huomata, miksi kasvimaidot vievät vähemmän resursseja ja ovat ekologisempia.
- Kaura- tai soijamaidon valmistamiseen tarvitaan yksinkertaisimmillaan vain kauraa tai soijapapua sekä vettä. Kun kasvimaitoa tehdään kasvimaitotehtaassa, lisätään joukkoon yleensä myös kalsiumia ja vitamiineja. Prosessi on kuitenkin lyhykäisyydessään se, että kasvatetaan kasvi ja tehdään siitä kasvimaitoa.
- Kun tuotetaan lehmänmaitoa, pitää ensin kasvattaa lehmä, saattaa se tiineeksi ja tuottaa valtava määrä kasveja ja ravintolisiä, joita se syö yhdeksän kuukauden ajan vasikan syntymään saakka. Tämänkin jälkeen lehmä tietysti tarvitsee ravintoa, jotta se tuottaisi maitoa. Lehmän vasikalle puolestaan annetaan korviketta, joka sisältää mm. palmuöljyä.
Maidon ja juuston syömisen vähentämisellä voi siis helposti vaikuttaa omaan ympäristöjalanjälkeen. Olemalla mukana Vegaanihaasteessa saatkin paljon vinkkejä ja inspiraatiota juuri tähän!
Saako kasvimaitoa sanoa kasvimaidoksi?
Kyllä saa! Yleiskielessä eli arkipuheessa ja esimerkiksi lehtiartikkeleissa on aivan sallittua puhua kasvimaidoista. Voit lukea aiheesta Kielikellosta.
Kasvimaitoja valmistavat ja myyvät yritykset eivät saa nimetä kasvimaitoja kasvimaidoiksi, koska maito-sanalla on nimisuoja ja sitä saa tuotenimissä käyttää vain eläinperäisistä maidoista ja kookosmaidosta. Tästä syystä kasvimaidot on virallisesti nimetty soija-, kaura- ja riisijuomiksi.
Lue lisää aiheesta!
- Kokeile monipuolisia kasvimaitoja
- Mitä kasvimaitoa kahviin?
- Miten voin luopua juustosta?
- Monipuolisesti koostettu kasvisruokavalio varmistaa myös kalsiumin saannin
- Näin saat vegeruoasta tarpeeksi proteiinia
- Kasvisruokavalio on ympäristöteko
- Kasvisruoka ja luonnon monimuotoisuus
- Verde-lehti: Oatlyn maitomyytit ja Helsingin Sanomien faktat Verden faktantarkistuksen puntarissa
